Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
En saa unta. Ikävä painaa Jii. Huomenna on isänpäivä. Minusta tuli ihminen, joita nämä kaikki erilaiset päivät ja juhlat, kaikki juhlat ja tapahtumat, painavat. No paitsi kissojen päivä ja eläinten päivä. Ainakin tiedät, että onnittelijoiden lisäksi on yksi hiljainen sielu, joka sinua noina kaikkina erilaisina päivinä ja päivinä niiden väleissä ajattelee. Sinua tuntee nahoissaan kuin maapallo tuntee auringon. Siihen liittyy paljolti kaktukset ja krakeloituva maa yhtä kuin vesiputoukset ja merilevä. Tai siis et tiedä tiedä, mutta sellainen kuitenkin on. Siis puhumaton, näkymätön, näkemätön, olla olematon osallistuja, joka yrittää tavoittaa sormiesi päitä, on. Jos vaikka jotenkin tuntisit sen.

Yksi päivä tuossa itkin sitä kuinka suuri ihme merileväkin on. Se vain iski tajuntaan. Tyyliä ajattele nyt, siis merilevää! Tässä maailmassa on merilevää ja sekin on yhä täällä ja se ylipäätään on täällä. Merilevää, miten upeeta. En edes mitenkään fanita niitä. Ja ajattele että sinun kanssasi se ei todellakaan jää merilevään. Se nahoissaan tunteminen, ihmettely ja kiitollisuus.
 
vierailija
Se on kaikki niin pyhää ja arvokasta. Niin hirmuisen suloista. Tämän maailman sormet ja varpaat ja nauru, kirkkaat katseet ja hymyt. Jopa ne maailman tuskat ja joutuvat kyyneleet. Voi että mikä on se hellyys ja vaalinta millä niitä tulisi koskea ja kohdella. Niin tuskaista kuin joskus onkin ollut ja on, niin vähän kuin ihmisistä pidän, niin paljon kuin tämän helahoidon raadollisuus tekee kipeää, niin olen alkanut toisinaan ajatella elämää rakkauskirjeenä maailmalle ja maailmaa elämän rakkauskirjeeksi.

Siis kaikkea hyvää merileville, iseille ja lapsille. Olette kovasti arvokkaita ja varsin ainutlaatuisia ja erityisiä. Sillä lailla että kaiken valo loistaa teistä. Ehkä klisee ja kamalan siirappista, mutta niin sen kuitenkin koen. Se kaikki maailman ollut aika säihkyy. Ne salaisuudet ja ihmeet mitä ihmiset miettivät ovat maailman kaiken kokoontumia, leviä, isejä ja lapsia. Koko maailma levässä, isässä ja lapsessa. Ja miten niitä kuuluu kohdella? Silittää tietenkin. Kehua. Olla ihan että vau ja sniisk. Sekä sanoa että voi ällö miten yhtä ihmeellisiä te olette kuin kissatkin ja voi hyvä ihme miten kävi tämmöinen onni ja että jos uskoisin luojaan niin on siinä ukonketaleella ollut kyllä taiteellista silmää. Enhän ihan vieläkään meinaa uskoa sitä että olen samassa ajassa kuin tiikeritkin.
 

Yhteistyössä