vierailija
Ahdistavaa kitumista ja lähes jokapäiväistä huonoa oloahan tämä on. Parissa vuodessa ei juuri muutosta, vaikket enää ole elämässäni laisinkaan. Aiemmin kirjoitin menetyksen kivustani. Nykyään olen vaipunut enimmäkseen hiljaisuuteen. Käymään läpi tätä päivääni murmelina day in day out. Jäytävyys ei silti ole kadonnut mihinkään. Joku sielullinen shokki tämä on. En tiedä miksi muuksikaan sitä kuvata. Kyllähän sitä puuhailee kaikenlaista, käy vähän töissä, matkoillakin ja tapaa ystäviäkin, juttelee niitä näitä ja ihastelee luontoa, mutta se särkevä ydin on ihan samalla tolalla kuin jouluna 22.