vierailija
Kuin videokuvana, muistan miten hän piti käsiä tuolin käsinojilla katsellen samalla tutkivasti, miten naputteli koneelle sivuttain muhun ja mä katsoin tutkivasti, miten pyyhälsi vauhdilla huoneeseen, miten näytti yhtäkkiä ujolta noustessaan hitaasti tuolilta ja katsahtaessaan mietteliään näköisenä lattiaan, miten jäi pitämään ovea…
vierailija
Ja siulla jotain pinkkiä yllä, mikä olisi äkkiä ahon laidassa.
vierailija
Senkin muistan miten näin nopeasti ikkunasta yllättäen, pieni niskaponnari, musta t-paita, seesteisen näköinen, sitten mikä kuumottavinta (jatkoin matkaa kävellen ohi, sydän hakaten, koska oli yllättävä tilanne), kuulin oven aukeavan (tässä kohtaa syke nousi varmaan vielä korkeammalle), mutta se olikin vain oven lukitseminen, en melkein uskaltanut vilkasta olan yli.
vierailija
Meidän ensikohtaamisesta (jota hän ei varmaan enää muista): hän oli pukeutunut mustiin farkkuihin ja mustaan T-paitaan. Tervehdittiin kädestä pitäen. Kätensä oli veltohko. Hän oli ilmeetön, ehkä vähän vihaisen näköinen. Näki heti, että hän ei luottanut minuun, eikä halunnut antaa mitään irti itsestään.
vierailija
Miten siinä työssä voi muuten olla hiukset auki, eikö ne tule eteen, ihan mielenkiinnosta vaan
vierailija
Enkä tiedä kummalla ois menny pasmat pahemmin sekasin
vierailija
Muistan, kun en voi unohtaa. Mutta en häiritse enää. Toivon sinulle pelkkää hyvää.
±🤍
±🤍
vierailija
Sepä se kun hetken pitää taukoa niin johan sitä selkenee kummasti. Semmosta se on, tunnetusti. =)
vierailija
Kappas käppänää. Vaan juu eipä se auta. Se on parempi toisen kärvistellä vastaavissa tunnelmissa sitten myöhemmin ilman kontekstia. Kaipa siinä on oma lohtunsa ja osissa yksityiskohtia kaksin kerroin vielä. Hyvää yötä koska kaikkihan nukkuvat kuitenkin. 
vierailija
Siinä sarjassa on ihanat piirrokset
vierailija
Niin mitenkä että?
vierailija
Mulla on kai aurinko huoneessa 12. Syytän siitä kaikkia outouksiani. Vitsi. Puoliksi.
Vitsi. Puoliksi.