Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju

Olisin ollut sun jo kauan, jos olisit mut halunnut. Sitä puhuttua konkretiaa ei ole sun taholta mulle tarjolla, ei rippustakaan. Tilaisuuksia on ollut. Ihan vaikka vaan vastata. Alan olla aika tyhjiin valutettu. Öitä vaan.

Miks toi tuli lihavoituna. Sori.

 

Eivät järkiratkaisut ole tae onnistumisella tai onnellisuudelle.
Tänään tajusin hymyileväni aidosti ensimmäistä kertaa useampaan viikkoon. Aivan kuin otsaa ja niskaa kiristävä vanne olisi hetkellisesti nostettu. Onko niin, että tajuaa kuinka onneton ja surullinen on vasta, kun saa vastapainoksi hetken, jolloin on iloinen ja läsnä hetkessä. Ei nyt liittynyt rakkauteen suoranaisesti, mutta siihen kyllä mikä olisi järkevää ja realistista vs. mikä saa tuntemaan iloa vaikka tähdet ja maailmankaikkeus vaikuttavat olevan muiden suunnitelmien kannalla.

 

Rakastan sinua. Kun kuulen sinusta, tunnen taas olevani ja eläväni.

Kuulet kenestä?

 

Kuulet kenestä?

Niin. Kun hän laittaa viestiä.

 

Mikä painaa harteitasi?

Elämän merkityksettömyys ja vierauden keskellä oleminen. Kaipa jokainen kaipaa kokemusta johonkin kuulumisesta, eikä jatkuvasta vieraudesta. Kuulostaa varmaankin turhalta valittamiselta, mutta jo useamman vuoden ajan seuraani ovat hakeutuneet ns. "muukalaiset" joiden joukkoon en koe kuuluvani, enkä heitä juurikaan ymmärrä myöskään kokemuspohjaltaan. Poikkeuksia on ollut, mutta pääasiassa surullisuus siitä, että viettää suurimman osan ajasta joko yksin tai seurassa, johon ei koe kuuluvansa. Kunhan ei enää joudu tulkiksi tai infopisteelle. Pintaraapaisu, enkä täällä edes mene syvemmällä ja siihen mikä kaikki on kerryttänyt surun. Edellä mainittuna yksi osatekijä.

 

Olet kaksoisliekkini, leikisti. Oikeasti olet suuri rakkauteni, jonka kanssa meillä on yhteys keskenämme.

 

Oispa se wa yhteys, vaikka niin että pelkästään minä laitan siellä viestejä..

 

Pää hajoaa. Päivän viestit kahlattu läpi molemmissa ketjuissa. En tiedä enää mitä omia.

 

”Hän, sai mut uskomaan, hän
Sai mut toivomaan, hän
Ja vielä enemmän”

J. Karjalainen

 

 

En mä mitään niin ihmeitä odottanut. Puristus olkapäästäkin ois riittänyt. Joku, mitä sä teet omasta tahdostasi.

 

Hyvän yön toivotus hänelle, jota olen kaivannut neljä vuotta.

 

Joku kysyi, että kuka piileskelee. Hän on J54.

Ei ole totta. En ole täällä.

 

Hyvää yötä N.

 

Ei varmasti sinulle.

Siksi lauseen perässä luki sivusta.

 

Olet rakas

 

Jos sun oma tahto on konfliktissa jonkun toisen tahdon kanssa koskien sun omaa elämää ja henkilökohtaisia valintoja niin kyllä vaan on oikeus tehdä kuten itse haluaa. Jos taas haluaa elää yhteiselämää niin tietenkään silloin ei jyrätä yhteiselämää koskevissa päätöksissä, vaan keskustellaan ja päätetään yhdessä. Silloinkin on asioita, jolloin oma tahto saa jyrätä toisen tahdon ihan ilman mitään syyllisyydentuntoa. Ei kenelläkään ole minkäänlaista päätäntävaltaa tai veto-oikeutta vaikkapa kumppanin pukeutumiseen, vaikka parisuhteessa olisikin.

Lähinnä viittasin siihen, että vaikka kuinka haluais, tahtoisi ja toivoisi, niin siitä huolimatta on kunnioitettava muidekin tahtoa. Eli vaikka olisi kuinka rakastunut tms. niin ellei tunteisiin vastata ei ketään voi pakottaa. henkilökohtaisissa valinnoissa tietenkin oma tahto siinä määrin mitä olosuhteet mahdollistavat.

 

V-A. Mä vähän arvelinkin, että se olet sinä. Oon huomannut jo aikaa sitten, että oot pihkassa muhun. Tiedä että pidän susta, mutta en romattisessa mielessä. Mä olen hyvin pahoillani tästä.

Miehelle vai naiselle?

 

Sinä minulle

 

Onko se aito kuva?

 

Onko se aito kuva?

Mitä kuvaa tarkoitat?

 

Mitä tässä enää voi muutakaan kuin luopua sinusta henkisestikin, myös toivosta. Meitä ei tule. Et halua minua ihan hirveän paljon tai mitään isompaa kanssani. Mitä muuta voin kuin kuiskata mielessäni ne hyvästit, jotka ei meidän välille kuulu? On meidän yhteydelle luonnotonta olla tyystin erossa. Se itkettää kamalasti. En kuitenkaan itke fyysisesti. Olen niin kulunut, että itken sisäänpäin.

 

Fyi, ei ole enää yhteyksiä irl emmekä näe missään, joten omijoiden ei tarvitse huolestua menettävänsä jonkun.

 

Ja tärkein, kaikista kaikista tärkein: rakastan sinua ja sitä mikä on sinusta, aina.

 

Olin väärässä. Itkenhän minä. Vaikka ne imeytyvätkin nopeasti tyynyliinaan. Niin paljosta...niin paljosta. Niin paljosta ettet käsitä, siitä minä luovun kun luovun sinusta. Samaan aikaan voin sen ymmärtää ettei minuus tule luopumaan sinuudesta koskaan. Kuin piilisit sisäpuolissani, tumissani. Et ole jotain pideltävää, vaan olet kuin toisina sormenjälkinä, toisina askelina askelissani, silmänräpäystenikin toisella puolen.