vierailija
Liisa ihmemaassa -syndrooma (engl. Alice in Wonderland syndrome) on harvinainen neuropsykologinen oireyhtymä, jossa esiintyy havaintojen ja kokemusten vääristymiä.
Lewis Carrollin lastenkirjan hahmo Liisa koki ihmemaassa ympäristönsä joskus pienentyneen.
Oireyhtymään kuuluu subjektiivisia harhoja, kuten derealisaatio, depersonalisaatio ja somatopsyykkinen duaalisuus, sekä aistiharhoja, kuten liikkumattomien ja muuttumattomien esineiden kokojen (mikropsia ja makropsia), etäisyyksien ja sijaintien näennäiset muutokset, leijumisen tunne sekä ajan kulun vääristymiset. Myös monet ruumiinkuvan vääristymiset luetaan oireiden joukkoon. Yleisintä on kokea oma pää ja kädet todellista suurempina.
Oireyhtymän arvellaan välittyvän etupäässä aivojen päälakilohkon kautta. Tila on täydellisessä muodossaan hyvin harvinainen. Yksittäisiä oireita esiintyy usein samanaikaisesti jonkin aivojen toimintahäiriön, kuten migreenin, psyykkisen sairauden, aivovamman, ohimolohkon epilepsian, hypnagogisen tilan, kuumehoureiden tai aiemman hallusinogeenien käytön yhteydessä. Joskus oireet aiheutuvat viruksesta, kuten mononukleoosista, Epstein–Barrista tai Coxsackie B1:stä.
Oireyhtymän määritteli vuonna 1955 brittiläinen psykiatri John Todd. Hän nimesi sen Lewis Carrollin lastenkirjahahmon Liisan mukaan, sillä Liisan kokemukset muistuttavat tämän syndrooman oireita. Kirjailija Carrollin on arveltu joko kärsineen itse näistä oireista migreeninsä vuoksi, tai koska oli lukenut hallusinogeenisista sienistä tai kokeillut niitä itse.
Lewis Carrollin lastenkirjan hahmo Liisa koki ihmemaassa ympäristönsä joskus pienentyneen.
Oireyhtymään kuuluu subjektiivisia harhoja, kuten derealisaatio, depersonalisaatio ja somatopsyykkinen duaalisuus, sekä aistiharhoja, kuten liikkumattomien ja muuttumattomien esineiden kokojen (mikropsia ja makropsia), etäisyyksien ja sijaintien näennäiset muutokset, leijumisen tunne sekä ajan kulun vääristymiset. Myös monet ruumiinkuvan vääristymiset luetaan oireiden joukkoon. Yleisintä on kokea oma pää ja kädet todellista suurempina.
Oireyhtymän arvellaan välittyvän etupäässä aivojen päälakilohkon kautta. Tila on täydellisessä muodossaan hyvin harvinainen. Yksittäisiä oireita esiintyy usein samanaikaisesti jonkin aivojen toimintahäiriön, kuten migreenin, psyykkisen sairauden, aivovamman, ohimolohkon epilepsian, hypnagogisen tilan, kuumehoureiden tai aiemman hallusinogeenien käytön yhteydessä. Joskus oireet aiheutuvat viruksesta, kuten mononukleoosista, Epstein–Barrista tai Coxsackie B1:stä.
Oireyhtymän määritteli vuonna 1955 brittiläinen psykiatri John Todd. Hän nimesi sen Lewis Carrollin lastenkirjahahmon Liisan mukaan, sillä Liisan kokemukset muistuttavat tämän syndrooman oireita. Kirjailija Carrollin on arveltu joko kärsineen itse näistä oireista migreeninsä vuoksi, tai koska oli lukenut hallusinogeenisista sienistä tai kokeillut niitä itse.
ke iltapäivä suunnitteilla 
