Heipsistä! Tulin kertomaan, että olen nyt täti! Veli sai eilen pojan. Kaksi viikkoa yli lasketun meni ja olikin kyllä aika reilun kokoinen poika (sektioon meni lopulta). Ihan kiva kun pääsee hössöttämään nyt veljen vauvaa, kun itselläni ei kumminkaan nyyttiä ole tiedossa hetkeen. Meidän tyttö alkaa jo olemaan niin isoa tyttöä että ja haluaa tehdä kaikkea "ite" jne.
Tuohon keskusteluun, mitä kaverit ja sukulaiset heittävät ja vihjailevat. Onhan se ikävää, että ihmiset eivät tule ajatelleeksi, että vihjaukset ja kyselyt voivat olla jollekin arka paikka ja jopa suuri huolenaihe. Eivät ihmiset yleensä tietenkään mitään pahaan tarkoita. Itsekin olen joskus kaverilta kysellyt, että mikä heillä on tilanne tuon asian suhteen, jolloin kaveri paljasti, että pari vuotta ovat yrittäneet ja joka kuukausi hän on itkenyt negatiivista raskaustesti. Silloin tuntui aika hölmöltä. Tilanne tosin oli kumminkin sellainen, että tämä ystävä itse kysyi minulta samaa asiaa ensin ja itseasiassa olin juuri saanut tietää olevani raskaana, mutta en ollut vielä kertonut kenellekään, paitsi miehelle tietty, enkä m,alttanut olla paljastamatta, kun läjeinen ystävä oli kumminkin kyseessä. Mutta, tuttavapiirissä on ollut tapaus, jossa yksi pariskunta yritti lasta ja sai ensin keskenmenon ja tuli uudestaan raskaaksi, mutta tämä raskaus jouduttiin keskeyttämään viikolla 20 pahan keksushermoston kehitysvamman vuoksi. Yhden toisenkin keskenmenotapauksen tiedän. Näiden tapausten vuoksi olen kyllä oppinut olemaan utelematta ihmisiltä näitä asioita, koska tosiaan ei voi ikinä tietää miten rankkoja juttuja voi olla taustalla: voi olla lapsettomuutta, pitkää yritystä, kaskenmenoja tms taustalla. Nämähän ovat todella arkoja ja yksityisiä aioita. Kaikki eivät sitä vain ole tulleet ajatelleeksi, kun itsellä se on käynyt niin helposti. Ikävää sinänsä.