Ei ole kivaa, varsinkin jos sinä tiedät mutta isäs ei tiedä -- joudut vähän kun rikoskumppanin asemaan.
Kuitenkin jos rakastit isääs niin varmaan tuntu pahalta kun ei voi sille kertoa, ja varmaan vielä se, että vaikka kuohuttaa niin ei voi räjähdellä ettei paljastaisi totuutta.
Todella harmi sun kannalta että äidilläs ei ollu boolsseja hoitaa asiaa jollain järkevällä tavalla, mut muista et se ei oo sun vika että se ei osaa käyttäytyä.
Mun "äiti" on kanssa purkanu mulle millon mitäkin oman elämänsä draamaa. Ne oli faijan kanssa eronnut jo kun olin neljä, mutta melkeen kymmenen vuotta se jaksoi alottaa joitain valituksia kuin hirveä ihminen mun isä on (mulla oli siis isäni kanssa hyvä suhde eikä tämä koskaan haukkunut mulle mun äitiä, tällainen haukkuminen ja huono käytös ehkä vei lähinnä pohjaa naisen omalta uskottavuudelta)
Mun kanta tähän on, että kasvaisivat aikuisiks ennen kun hankkivat lapsia....
Nyt meni vähän omaksi valittamiseksi, mutta pointtini oli sanoa että ei ole oikein.
Mutta muista että se ei ole sun vika ja mitä tahansa draamaa siinä on ollukin, niin se on aikuisten arvostelukyvyn puutetta, ja lasten (vaikka lähes täysikäisten) ei kuulu altistua tuollaisille asioille. Jos olet siitä paljon kärsinyt, niin muista että sun ei tarvii hävetä tms. Voit olla vaikka äidilles vihainen koska lapselle ei saa puhua tollasia. Sitä varten on sitten ystävättäret jos johonkin on pakko.
Nyt olen oppinut, että kun "äippä" alkaa taas puhua siihen sävyyn, että tällä olisi joku ongelma, tajuan sanoa että puhutaanpa taas sitten kun osaat käyttäytyä. En oo hänen ystävä tai seuraneiti, vaan tytär.
En tiedä onko äidilläs tästä kyse, että ei osaa huolehtia omasta tunne-elämästään ja tarvii sitten sitä muille ihmisille purkaa. Itse oon huomannut, että lapsena ei ole kiva katsoa kun toinen aiheuttaa kärsimystä itselleen jatkuvasti. Nykyisenä ratkaisuna tosiaan se, että ei olla niin paljon tekemisissä. Voin edes kuvitella että sillä on kaikki hyvin. Sit kun harvoin ja lyhykäisemmin ollaan tekemisissä, niin usein on niin iloinen että unohtaa valittaa.
Ikävä kyllä toista ei voi vissiin muuttaa, vaan pitää vaan tehdä omasta elämästä niin hyvä että on hyvä olla, ja sitten jos haluaa näitä valittajia nähdä, niin pitää mielessä ettei rupea sen roskiskorvan rooliin
