Lääkkeellinen tyhjennys

Kertokaa tietäväiset siitä tarkemmin... tämä edessä maanantaina mitä luultavammin, kun lähetteen kanssa menen naistenpolille sairaalaan. Tänään ultrassa ei näkynyt kuin pienen pieni, jolla ei enää sykettäkään

Tuska on tällä hetkellä kamala, en tajunnut gynekologilta edes kysyä mitään paremmin.. gynekologin sanat vaan kaikuu päässä kuolleesta ihmisenalusta :'(

 

Pahoittelut sinulle :hug: :hug:

Itselläni oli keskeytynyt km vkolla 8 jonka seurauksena lääkkeellinen tyhennys. Sain ensimmäisen lääkkeen perjantaina ja ajan maanantaille toista lääkettä varten. Tää eka lääke kuulemma valmisteli kohtua tyhjennykseen ja mulla pieni vuoto alkoikin jo sunnuntaina. Maanantaina sain sit sen toisen lääkkeen ja sairaalassa odoteltiin muutama tunti että vuoto alkaisi kunnolla. Kipulääkettä sairaalassa sain enkä kokenut tapahtumaa fyysisesti kovin kivuliaaksi. Jos olet jo synnyttänyt niin todella lieviin supistuksiin vertaisin. Itse en vuotanut kaiken kaikkiaan kuin 6 päivää ja pääsin pyydettyäni sairaalaan kontrolliultraan jossa todettiin kohdun tyhentyneen täydellisesti. Seuraavat menkat alkoi 5 vkoa vuoon alkamisesta ja r-testi oli vielä 4 vkoa km:sta heikosti positiivinen.

Kaiken kaikkiaan kamala kokemus henkisesti mutta itse lääkkeellinen operaatio ei kohdallani ollut huono kokemus.

Km:n jälkeen tulin uudestaan raskaaksi heti eka menkkojen jälkeen mutta sekin meni kesken rv5. Sen jälkeen heti taas raskaaksi ja nyt alkumetreillä mennään taas....pelottaa mutta yritän nauttia ja olla luottavaisin mielin!

Toivottavasti kokemuksestani oli sulle jotain apua.

Voimia hirmuisesti!!! :hug:

 

Pahoitteluni :hug:

Mie kävin lääkkeellisen tyhjennyksen läpi tammikuussa. Tiistaina menin ensimmäiseen ultraan, muistaakseni rv7+1, peloissani ja koko ajan sellanen epätodellinen olo koko asian suhteen, kun kovinkaan kummosia raskausoireita miulla ei ollut. Pahin pelko sitten kävi toteen ja ultrassa ei löytynyt alkiota. Lääkärin sanoista en muuta muista kuin nämä kaksi lausetta "Olen pahoillani" ja "Ei täällä ainakaan seitsemänviikkoista ole".

Suositeltiin tulemaan mahdollisimman nopeasti tyhjennykseen. Sanoin, että tulen sitten vaikka jo huomenna. Asia selvä, joku tulee ohjaamaan teidät naistentautien puolelle.

Tilanteesta jäi todella sumuinen mielikuva, kaikki meni niin paksussa usvassa. Onneksi mies oli mukana, häneltä olen kysellyt mitä siellä puhuttiin jne.

Meidät ohjattiin naistentaudeille ja siellä hoitaja antoi lääkkeen (Mifegyne...?) joka valmistelisi paikkoja edessä olevaan koitokseen. Sovittiin että tulen seuraavana päivänä aamulla osastolle.

Itkin koko kotimatkan ja illan :'( Mielessä pyöri vaan koko ajan tuleva tyhjennys. Googlettamalla sairauslomatodistuksessa olleen koodin, sain selvillä että raskaus oli ollut tuulimunaraskaus. Tämä nimittäin jäi siellä ultrassa täysin epäselväksi.

Aamulla lähdettiin miehen kanssa osastolle, sain oman huoneen ja sairaalavaatteet. Hoitaja laittoi ensimmäiset napit alakertaan klo 10 ja sitten vaan odoteltiin. Kipulääkkeeksi sain grammasen Panadolin. Kipu alkoi puoli yhden maissa ja muistutti erittäin voimakkaita menkkakipuja. Synnyttänyt en ole, niin en osaa verrata supistuksiin. Mies hieroi selästä kun makasin kippurassa sängyllä. Kipu oli aaltomaista, välillä helpotti.

Yhden maissa hoitaja laittoi uudet napit alakertaan ja antoi kaksi Panacodia. Sittenpä oikeestaan alkoi vuoto. Siteeseen miulla ei koko aikana kai ehtinyt vuotaa mitään, kun istui suuremman osan ajasta pöntöllä. Maha meni tässä rytäkässä myöskin ihan kuralle... Hoitaja sanoi sen olevan täysin normaalia.

Neljältä sain vielä yhden Cytotecin suun kautta. Kivut meni varmaan niiden Panacodien mukana ja olo oli aika hyvä, ihan henkisestikin.

Verikoe miulta otettiin veriryhmän selvittämiseksi ja sitä jouduttiin sitten odottelemaan jonkun aikaa. Olin B+ joten miulle ei sitä rokotetta tarttenu laittaa. Kotiin päästiin viiden maissa.

Tyhjennyspäivä itsessään oli tässä hommassa miusta se kaikkein helpoin päivä. Seuraavat päivät oli vaikeita, olin saikulla loppuviikon ja vielä vkl:na tuntui etten voi mennä töihin maanantaina. Menin kuitenkin ja se oli ihan fiksu veto. Työpäivän aikana sain ajatukset pois asiasta, illat murehdin.

Jälkivuotoa miulla kesti sunnuntaihin asti suht reiluna, sen jälkeen niukkaa vuotoa 5 päivää.
Luulin jo että tää homma on nyt tässä, mutta sitten kp13 tyhjennykseen jälkeen ihan ykskaks lorahti housuihin verta ja kun juoksin vessaan, pönttöön tipahtikin viel kunnon klönttejä.

Soitin seuraavana päivänä naistentaudeille ja ei kuulemma ollut syytä huoleen jos vuoto ei ole pahanhajuista eikä ole kipuja. Vuoto loppui sinä iltana yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.

Raskaustesti 4 viikon päästä oli negatiivinen.

Menkat tulikin tämän jälkeen vasta reilun 7 viikon kuluttua ja nyt niiden jälkeen on menossa jo kp59. Aika lailla turhauttaa, mutta minkäs teet.

Voimia sinulle tulevaan! Sinä selviät siitä kyllä :hug: :hug:

 

Kiitos teille paljon, näistä oli todella iso apu.. raskausviikolla 9 olisin nyt menossa ja kehitys loppunut ilmeisesti 7 viikolle.

Nyt on alkanut pienesti tippumaan verta, ihan pikku tippa kerrallaan. Kannattaako minun mennä enää huomenna sairaalaan polille niin kuin lääkäri kehotti(lähetteenkin siis antoi) vai jäänkö odottelemaan vain?
Käsittääkseni on ihan vauvaraskaus ollut, mutta en ole varma onko tuulimuna nyt kumminkin saattanut olla, kun ei lääkäreistä irti mitään saanut..

Olo on kyllä niin sekava ettei ajatus kulje enää mitään rataa :/

 

Minä varmaan menisin. Varmistaisin sillä sairaalaan menolla sen, että tyhjennys tosiaan käynnistyy, tavalla tai toisella.

Omalla kohdalla luulen, että oli parempi kun kaikki tapahtui niin nopeasti. Kauheaa olisi ollut odotella tyhjennystä vaikka useampi päivä, näin kuvittelisin. Halusin vaan tämän "raskauden" pois mielestä, kehosta... Mahdollisimman nopeasti.

Jos sinulla on jossain vaiheessa syke näkynyt, silloin kyseessä ois ollut ihan vauvaraskaus niinkuin kirjoitit. Minulla ei ollut kuin tyhjä raskauspussi (mieheltä kyselin).

Voi että, ymmärrän niin hyvin mitä käyt nyt läpi. Klisee, mutta aika parantaa. Inhottavinta vaan on se, että niiden pitkien ja tuskaisten päivien läpi pitää elää. Niistä ei pääse yli elämättä kaikkia niitä ahdistavia ja tuskaisia tunteita. Mie olin silloin tammikuussa sitä mieltä että en enää ikinä yritä uutta raskautta, mutta itse asiassa, miun mieli muuttui jo muutamassa päivässä.

Miulle tään surutyön tekeminen saattoi olla helpompaa sen takia että kyseessä oli tm. Siellä kun ei kasvanut mitään joka sitten olisi mennyt kesken.

Voimia!

 

Olo on tosiaan ihan rikki ja kaikki yhtä utua.. Lääkäri kun ei alunperin ollut varma onko se syke vai kaiku.. Pelottaa ajatella jo valmiiksi sitä hetkeä, kun vessanpönttöön tippuu TAAS se minkä piti olla meidän vauva, se jota kovasti odotettiin jo.
Kai tästä selviää, kun niin moni muukin on sen käynyt läpi. Tuntuu vaikealta ajatella enää uutta raskautta, onnistunutta, kun kaikki yritykset on tuhoontuomittuja. Mutta tosiaan, tämä 4:n päivän odottelu sairaalaan on ollut yhtä tuskaa. Tässä kannetaan jotain mitä ei enää ole.

Kiitos edelleen paljon.. ette arvaakaan miten iso apu näistä vastauksista on ollut!

 

Hei!
Käyn juuri samaa asiaa läpi kuin sinäkin. Jos kaikki olisi hyvin, tulisi minulla huomenna kymmenes raskausviikko täyteen. Vaan kun ei tule. Vähän yli kaksi viikkoa sitten kävimme varhaisultrassa, meidän pienellä rakkaalla oli tullut juuri 7 viikkoa täyteen, mutta suruksemme ei löytynyt sykettä. Sekaisin toivon ja epätoivon kanssa odottelimme vappuaattoon asti uutta ultraa. Siellä selvisi, että pieni ei ole kasvanut ollenkaan edellisen ultran jälkeen, eikä sykettä ollut edelleenkään.

Sain lähetteen ja menimme suoraan gynekologilta vappujuhlijoiden vilinän läpi keskussairaalaan naistentautien polille. Siellä piti odotella pari itkuntäyteistä tuntia, mutta sitten pääsin lääkärin tutkittavaksi. Hän totesi saman, minkä jo tiesimmekin. Sain heti alkulääkkeen ja lähdin kotiin. Se olisi siis torstaina ja lauantaina sain aloittaa lääkkeiden oton kotona. Perjantaina alkoi tihkua verta, mutta kunnon vuoto alkoi lauantaina pari tuntia ensimmäisen lääkeannoksen jälkeen. Mahaan sattui aika kovasti, mutta kyllä henkinen kipu oli kuitenkin suurempi ja on yhä. Lauantain aikana kului 10 yösidettä, mutta tänään vuoto on ollut normaalin kuukautisvuodon kaltaista ja kipua ei ole ollut merkittävästi. Luulen, että fyysisesti tämä meni hyvin ja että toivun aika nopeasti, mutta se henkinen puoli onkin eri asia. Olin jo ehtinyt pelätä lapsettomuutta, kunnes onnekseni huomasin olevani raskaana ja sitten kävikin näin. Elämä on tällä hetkellä yhtä suurta surullista kysymysmerkkiä, mutta viisaammat ovat kertoneet, että vaikka tätä ei koskaan unohtaisi, niin suru kuitenkin pienenee pikkuhiljaa suremalla. Voimia sinulle! :hug:

 

Voimia sinullekin Noella, ja kaikille muille jotka käyvät läpi samaa ja jotka ovat sitä surua jo kohdanneet. Ehkä meille vielä suodaan se onni, kun saa haistella omaa rakasta ja odotettua perheenjäsentä sylissä. Ehkä kaiken tuskan jälkeen paistaa aurinko..

 

Olen samassa tilanteessa kanssasi Joni Makuusäkki, pahoitteluni sinulle kuin myös muille yllä oleville! Olin raskaana vielä viime viikolla, kun kävin ultrassa 28.4. Siellä kuitenkin huomattiin, että pienen sykettä ei enää löytynyt! Raskaana olin vielä senkin jälkeen, mutta tiedän miltä tuntuu kantaa kuollutta taimea kohdussa, josta jo niin monta ihanaa ajatusta on päässyt ilmoille.
Kävin tänään vihdoin lääkärissä. Elin toivossa että vappuna lakanut tuhruvuoto(ruskea) olisi ollut sellaista lajissaan, joka olisi tyhjentänyt kohtuni. Vaan eipä ollut. Jouduin valitsemaan kaavinnan ja lääkkeellisen keskeytyksen väliltä ja päädyin lääkkeisiin. Olen nyt ottanut ensimmäiset kaksi Cytoteciä klo 11 eikä mitään, ei kipua tai vuotoa, ole vielä kuulunutl. Särkylääkettä otin, siitä meni pää ihan sekaisin, jonkinlaista toimintaa siis tapahtunut
Toivotan voimia ja jaksamisia, km jo sinänsä ihan kauhea asia, mutta sitten vielä nämä jatkot, kivut ja epätietoisuus ja menetyksen tuska.....

TSemiä kaikille enkelivauvan vanhemmille!

 

Voimia sinnekin Broken Heart!

Millaisia kipuja teillä on ollut? Itse sain aamulla sairaalassa ensimmäisen lääkkeen ja kotiin sain mukaan ylihuomenna otettavaksi toiset. Tällä hetkellä tuntuu kuin olisi kunnon synnytyssupistukset päällä.. päivä on mennyt ihan lääketokkurassa melkein, kun supistaa niin kivuliaasti. Onko teilläkin tullut jo heti kivut(jos on tullut) ennen kuin varsinaisia tyhjennyslääkkeitä on edes otettu?

 

Miulla ei alkanut kivut vielä sen Mifegynen jälkeen. Mitään ei tapahtunut. Ei vuotanut mitään, ei tuntunut mitään missään.

Sitten sairaalassa vasta niiden ensimmäisten Cytotecien vaikutettua reilut pari tuntia. Sitten alkoi kivut ja vuoto.

Siulla on tuossa pidempi väli noiden lääkkeiden välissä ku miulla, niin voi olla että kivut, vuoto käyttäytyy eri tavalla.

Miulla tosiaan ne Panacodit vei suurimman osan kivuista pois. Oon joskus kokeillu Panacodeja reumasärkyyn ja niistä ei oo ollu tuon taivaallista apua, joten aika skeptisesti niihin suhtauduin, mutta tälläsessä kivussa niistä olikin hyvin apua.

Muista ottaa niitä särkylääkkeitä säännöllisesti, älä jää odottamaan seuraavan napin ottoa sen takia kun sillä hetkellä ei koske. Kipu jos ehtii tulla ja otat sitten lääkkeen, siinä menee taas joku aika ennenkuin vaikutus tuntuu.

Voimia :hug:

 

JM :hug:

Mulla lääkkeellinen meni hyvin. Sain pe päivällä Mifegynen ja launantaina illalla alkoi jo tiputteluvuoto. Sunnuntaina menin sairaalaan sisään ja heti aamusta sain kohdunsuulle 2 cytoteciä ja suun kautta 2. Heti melkein alkoi kunno vuoto. Kolmen tunnin jälkeen 2 lisää suun kautta ja taas 3 tunnin jälkeen 2 suun kautta ja alkuillasta ultrattiin kohtu tyhjäksi. Sain kipulääkettä (tramalia ja panacodia), joten kipuja en tuntenut ollenkaan.

Vuoto kesti noin puoltoista viikkoa ilman kipuilua ja sit olikin taas normaali olo.

 

Hieno kuulla, että teillä on tyhjennykset menneet ongelmitta. Itselläni ei eilisten Cytotecien (3x2) jölkeenkään tullut yhtään vuotoa, ainoastaan helvetinmoiset kivut, joihin ei edes Panacod auttanut. Kävin aamulla taas sairaalassa, Sikiö edelleen kohdussa, samoin kaikki muu raskausmateriaali....ja huomenna edessä kaavinta. Tosi kurjaa, toivotavasti tämä koettelemus on jo sitten ohi...
Tsemiä kaikille teille km:n kokeneille!

 

Paljon voimia huomiselle BrokenHeart!!!

 

BH, voimia huomiselle!! :hug: Ajatukset kanssasi!

 

Heippa Noella, JM ja muut! Toivottavasti teillä on jo asiat "kunnossa". Olitko JM tänään hakemassa Cytotecit vai miten se nyt oli?
Itse tulin äsken kaavinnasta. Se sujui kohtuullisen hyvin, kipua ei ole eikä vertakaan tule juuri lainkaan. Ihmette´len oikeastaan tätä kivuttomuutta. Lääkäri kyllä veikkasi, että Cytotecit olivat pehmentäneet kohdunkaulaa sen verran paljon, että kaavinta sujui ilman että kaulaa olisi jouduttu väkivalloin aukomaan. Ehkä siksi kipujakaan ei ole, ainakaan fyysisiä. Kunpa tuo henkinen kantti paranisi yhtä nopeasti kkuin haavat.
Toiveissa nyt nopea paraneminen ja arjen jatkaminen. Tsemiä kaikille edelleen!!!! :hug:

 

BH Hyvä, että kaikki meni noin hyvin! Miten jakselet? Kauanko jouduit olemaan sairaalassa yhteensä?

Sain maanantaina Cytotecit mukaani kotiin. Aamulla otin ensimmäiset 4 ja loput 2 iltapäivällä. Ei tarvitse mennä sairaalaan ollenkaan enää jos kaikki tulee nyt ulos itse. Unohdin soittaa polille ja ilmoittaa olostani, joten se täytyy tehdä huomenna. Se oli lääkärin mukaan ehto sille, että saan ottaa lääkkeet kotona.
Eilen tuli pieni klöntti ulos, tänään ei ole ollut vuotoa enää niin paljon. Sitä ihmettelen, olisiko ne tulleet eilen sitten ulos kaikki... Oli vain kovin pieni. Aiemmin kun meni kesken pienemmillä viikoilla, tuli enemmän hyytymiä. Ihmetyttää. Maha on ollut kipeä cytotecien oton jälkeen, jouduin ottamaan panacodeja kipuun aamulla (en edes kehtaa sanoa mikä burana-panacod- yhdistelmä oli). Huomenna varmaan selkiää enemmän, toivottavasti.

Eräs tuttava mainitsi, muuten, että kun oli kaavinta hälle tehty, ei ollut kipuja ollenkaan enää.

 

Pahoittelut kaikille, jotka ovat joutuneet tämän kurjan asian kohtaamaan ja kokemaan! :hug: :'(

Täällä myös lääkkellinen tyhjennys tehty kotona. Tänään olisi pitänyt tulla rv 12 täyteen, mutta maanantaina ultrassa todettiin tyhjä kohtu eli tuulimuna. Maanantaina nappsin suuhuni lääkkeen joka alkoi pehmittää paikkoja ja tiistaina laitoin 4kpl cytoteceja heti aamusta. Koko päivä meni kivuitta ja vähäisellä vuodolla. Yksi pieni köntti tippui pönttöön. Illalla alkoi oikein kunnon supistukset? jonka seurauksena verta tuli oikein kunnolla ja pönttöön tippui vielä yksi köntti. Tämän jälkeen kivut hävisivät ja vuoto oli paljon vähäisempää. Eilen ei sitten mitään kipuja enää ollutkaan, mutta iltapäivällä tuli pönttöön vielä yksi köntti. Nyt vuoto ollut todella vähäistä ja elättelenkin toivoa, että kohtu olisi tyhjentynyt kokonaan. Onneksi maanantaina on ultra, jossa selviää onko raskausmateriaali vielä jäljellä.

Pahoittelut vielä kaikille ja paljon jaksamisia surullisen asian kanssa :hug:

 

Moi JM! Miten jakselet? Toivottavasti tyhjennys onnistui.
Teillä päin edes ollaan kiinnostuttu siitä, miten lääkkeellisen tyhjennyksen kotona tehnyt voi. Mua ei pyydetty soittamaan minnekään, ei siis mitään kontrollia. Tai sain mä numeron, johon saa soittaa, jos on kysyttävää. Sain myös allekirjoitettavaksi paperin, jossa vakuutin ymmärtäneeni hoito-ohjeet ja ottavani itse vastuun hoidostani ohjeiden mukaisesti. Niin ja minun piti luvata, että joku on koko ajan kanssani kotona tyhjennyksen ajan, mikä olikin kyllä ihan tarpeen. Ohjeeksi annettiin myös se, että jälkitarkastus pitää tilata 6-8 viikon päähän. Musta tuntuu, että sinne on aika pitkä aika.

 

Heippa kanssasisaret!
Miten JM sulla meni eilen? Saitko vuotoa tulemaan? Kuullosti kovin vähäiseltä tuo sinun vuotosi. Oletko käynyt tänään sairaalassa näytillä että kaikki tuli varmasti ulos? Itsellänihän kävi niin, että en saanut vuotoa Cytoteceillä tulemaan, ainoastaan yöllä oli tullut vajaa siteellinen vetistä verta, mutta siinä kaikki. Kun menin kaavintaan, kaikki raskausmateriaali eli alkio, istukka jne olivat siellä paikoillaan kohdussa.
Kaavinta meni peloistani huolimatta todella nopeasti ja vaivattomasti. Kipuja minulla ei tullut missään vaiheessa toimeenpiteen jälkeen ja vuoto on todella minimaalista. Lääkäri tsekkasi kaavinnaassa ultralla että kaikki oli tullut otetuksi pois joten eiköhän tämä nyt jo ole historiaa tältä osin.
Menin polille klo 9.00, 9.15 leikkuriin, 9.36 osastolle takasin, 10.36 sain aamupalan ja kotiin klo 12, todella nopeeta vai mitä!

Itse menen jälkitarkastukseen jo 3viikon kuluttua, minustakin tuo 6-8vkoa on liian pitkä aika ottaen huomioon mitä kaikkea on tapahtunut ja mitä jos kaikki ei olekaan hyvin vaikka itse luulisi jo kaiken olevan ohitse?

Jaksamisia taas kaikille! :hug:

 

Noella Kovin kummalliselta tuntuu, ettei sinun tarvinnut ilmoittaa mitään.. TAYSissa ei joutunut mitään papereita allekirjoittamaan. 6-8- vkoa tuntuu turhan pitkältä ajalta, mulle ohje oli, että 4 vkon päästä viimeistään kontrolliin. Lääkärikin sanoi, että 4 vkoa max, koska silloin pitäisi olla jo kaikki poistunut ja näkee, että paikat on "puhdistuneet".
Hoitaja kun vielä muistutti minuatänään puhelimessa kontrollikäynnistä ja selvitti vielä asioita, tuntuu siinä mielessä oudolta, että teilläpäin on tuo hoidettu vähän kuin flunssakäynti lääkärillä...

BH Hienoa, että sulla meni kaikki noin hyvin. Mahottoman nopeaa toimintaa ettenkö sanoisi! Pystyitkö kävelemään normaalisti sen jälkeen? Nukutettiinko sinut?

Tänään sairaanhoitaja soitteli takaisinpäin ja kyselin siltä onko tämä vuoto/hyytymän määrä nyt ihan normaalia.. kuulemma on. Kaikilla ei ilmeisesti tule verta ihan jalkoja pitkin, vaan tulevat tavallaan hyytymien mukana ja vessassa käydessä verta tipahtelee pönttöön, niin kuin tässä tapauksessa kävi. Ihmetyttää silti.. hoitaja sanoi, että jos kipuja ei ilmene yhtäkkiä tai muuta epänormaalia, niin sitten odotella vain kontrollia. Tänään ei ole ollut kipuja enää ollenkaan.

On teistä ollut kyllä aikamoinen vertaistuki täällä
:hug: Pääkopan kun saisi vielä toimimaan niin, että uskaltaa vielä yrittää.... :|

 

Niin mustakin tuntuu vähän kummalta ihan senkin vuoksi, että olin ihan shokkitilassa, itkin vaan, kun niitä ohjeita annettiin. Mahtaako johtua kiireestä tai mistä resurssipulasta, että jää omalle vastuulle keskenmenon hoito. Taidan kyllä soittaa sen kontrolliajan kesäkuun alkuun.

Samaa mieltä olen JM sun kanssa, että olette mahtava vertaistuki. Tästä sivusta on tullut mun sairasloman terapiapiiri. :flower: Kirjoittelin vielä raskaana ollessani toisilla vauvasivuilla, mutta suru-uutisen saatuani en ole pystynyt sinne enää menemään, vaikka sielläkin taitaa keskenmenosivut olla.

 

Soita ihmeessä Noella, turhaa jäähä niin pitkäksi aikaa odottamaan. Itsekään en muista kaikkea mitä siellä lääkärin luona maanantaina puhuttiin, laittoivat papereita sieltä mukaan ja lisää vielä perässä, hoitaja kirjoitti siihen "muistilistaa". Ei siinä tilassa olevaa naista luulisi heivaavan noin vain ulos. Aika huonolta kyllä kuulosti.

Keskenmeno on niin suljettu puheenaihe, vaikka tuntuu että niin moni on sen kokenut. Eipä siitä kyllä mielellään huutelemaankaan ala, mutta on nyt kiva ollut täällä vähän purkaa ajatuksia. Se on ollut uskomaton helpotus, kun pääsee purkamaan toisten saman kokeneiden kanssa. Tuttavapiiristä kun on tullut niitä "no,parempi et se meni nyt kesken kuin myöhemmin" ja "parempi et se meni kesken, kun jos olisi ollut vammanen" - kommentteja, niin ei vain jaksa. Se surun ja tuskan määrä kun on valtava. Eikä sitä ymmärrä ennen kuin on itse siinä tilanteessa.

 

JM. Enhän mä tajunnut edes ihmetellä koko hommaa kuin nyt vasta, kun luin sun kontrollisoitoista. Luulin, että ihan perustoimintatapa.. Onneksi kaikki näyttää menneen hyvin tai sittenhän se vasta selviää sielä kontrolliultrassa.

Nuo sun kirjoittamat hyvää tarkoittavat lausahdukset on niin tuttuja.. Ei ne ainakaan mun surua ole vähentäneet. Se vähän helpotti, kun sairaalassa sanottiin, että en ole itse aiheuttanut tätä. Ehdin jo kelailla aika paljon kaikkia tekemisiäni. Mulla on pari ystävää, jotka ovat myös käyneet keskenmenon läpi, mutta heillä se on jo sen verran kaukana ja on tullut jo uutta elämää sen jälkeen, että on ollut hyvä jakaa teidän kanssa, joilla on akuutisti sama tilanne. Voimia taas teille kaikille!