Toggle sidebar

Labbis/kultainennoutaja

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kuumeileva
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

kuumeileva

Vieras
Olen lueskellut kyllä ko. rodusta mutta kertokaapa te omistajat millainen on luonteeltaan teidän labbis tai kultainen? :)
Meillä lapsia 3 ja kova koirakuume olisi koko perheellä, netin mukaan hyvin lapsia rakastava koira, mutta miten on? Onko karvanlähtö ihan kamalaa tällä rodulla?
Koiran luonne toki on se joka ratkaisee eikä karvanlähtö, mutta tietty kiinnostaa...
kiitos jos joku jaksaa vastailla :)
 
Meidän kultsit on otettu pentuna, Joten ne ovat tottuneet lapsiin jo siellä kasvattajan kodissa.. Ilosia koiria ei oo tehnyt mitää tuhmuuksi eikä rikkoneet paikkoja koskaan tykkäävät peuhata pojan kanssa ja saa vaikka makoilla vieressä taikka päällä ei tee mitää... Suosittelen :)
 
Labbis ainakin on ensimmäiset kolme vuotta ihan karsea.Repi joka paikan ja sellainen duracelpupu ettei sille mikään liikunta riittänyt.Omapäinen ja haastava.
Sakemanni on lapsia rakastava koira,itselläni niitä ollut elämäni aikana neljä.
Minkälainen perhe olette,harrastukset,liikunta,minkä ikäiset lapset?
 
[QUOTE="vieras";22444877]Meidän kultsit on otettu pentuna, Joten ne ovat tottuneet lapsiin jo siellä kasvattajan kodissa.. Ilosia koiria ei oo tehnyt mitää tuhmuuksi eikä rikkoneet paikkoja koskaan tykkäävät peuhata pojan kanssa ja saa vaikka makoilla vieressä taikka päällä ei tee mitää... Suosittelen :)[/QUOTE]

Ainiin ja lisäys että kyllä noista jonkun verran karvaa lähtee silloin kun ne vaihtavat sitä karvaa mutta hyvällä harjauksella kyllä saa lähtemään .
 
Suosittelisin kiharakarvaista noutajaa, karvanlähtöä on, nartuilla enemmän, mutta ei kovinkaan rajua. Hyvin hallittavissa säännöllisellä harjaamisella. Riippuu toki yksilöstä, mutta luonne on täysi kymppi. :)
 
[QUOTE="akka";22444879]Labbis ainakin on ensimmäiset kolme vuotta ihan karsea.Repi joka paikan ja sellainen duracelpupu ettei sille mikään liikunta riittänyt.Omapäinen ja haastava.
Sakemanni on lapsia rakastava koira,itselläni niitä ollut elämäni aikana neljä.
Minkälainen perhe olette,harrastukset,liikunta,minkä ikäiset lapset?[/QUOTE]

Lapset alle kouluikäisiä, liikuntaa harrastan ja myös lenkkeilykaverin tarpeessa, tilaa olisi paljon koiralle!
Mua ei sakemannit iske oikein... miten niiden koulutus?
 
mulla ei kumpaakaan mainitsemaasi rotua puhtaana ole, mutta omallani on kultsin,labriksen ja rotikan ihan parhaat puolet, näiden sekoitus siis on.
Ihana vesseli, jo vauvana mieletön hulivili energiapakkaus joka tuhosi kaiken-piiitkään,
harrasta ilopissailuakin hyvän tovin..leikkisä on kuin mikä, yhä edelleen viis vuotiaana ihan kakara kun sille päälle heittäytyy-eli usein. erittäin lapsirakas, ei pistänyt milleensäkkään meidän nyt jo 1v taaperon syntymää, otti todella hienosti vastaan uuden tulokkaan. On suojelevainen, tarkkaavainen, kuuliainen, iso sydän täynnä rakkautta. vaatii kunnon metsälenkkejä ja paljon huomionosoituksia,
tekisi mitä tahansa mikäli vain miellyttää omistajaansa jonka johdosta suht helppo ollut kouluttaa.
karva on kuin kultsin mutta hitusen lyhyempää, muutoin ei lähde kovinkaan mutta auta armias karvanlähtöaikaa :laugh:
 
Mulla oli labbis 90-luvulla ja ainakin silloin rotu oli aktiivinen ja vaati paljon toimintaa. Me tyhmät ekan koiran ostajat hankittiin se, koska sukulaisilla oli poikkeuksellisen rauhallinen ja kiltti yksilö ja tietysti halusimme samanlaisen. Rotu oli meille liian vaativa. Se vaati älyttömästi liikuntaa ja 10 km lenkki ei väsyttänyt sitä mitenkään. Me olimme kokemattomia koiran kanssa ja ennen kuin tajusimme minkälaista toimintaa koira vaatii, se oli jo ehtinyt tuhota vaikka mitä. Labbis on kuitenkin ennen kaikkea työkoira, enkä voi suositella sitä kenellekään ihan vaan seuraksi ja lenkkikaveriksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja .ap.:
Lapset alle kouluikäisiä, liikuntaa harrastan ja myös lenkkeilykaverin tarpeessa, tilaa olisi paljon koiralle!
Mua ei sakemannit iske oikein... miten niiden koulutus?
Click to expand...

Sakemanni on mielestäni helppo koulutettava,se on lapsirakas,sen kanssa on hyvä lenkkeillä ja se on miellyttämishaluinen koira,ainakin narttuna.Itselläni on aina ollut narttuja.
Kun teillä on noin pienet lapset,suosittelisin kuitenkin jotain vähän pienempää rotua,enempi seurakoiraa.Siinä on kova homma jos joutuu yksin sen sitten lenkittämään,se nimittäin vaatii sen joka päivä,kelillä kuin kelillä,olit kipeä tai lapset.Sanon tämän siksi että aika monessa kodissa se koiranhoito jää sen äidin tehtäväksi.Vain ja ainoastaan.Sanon kokemuksesta että parempi olisi jättää koirahaaveet siihen asti kun lapset on jo kouluiässä.
 
[QUOTE="akka";22445006]Sakemanni on mielestäni helppo koulutettava,se on lapsirakas,sen kanssa on hyvä lenkkeillä ja se on miellyttämishaluinen koira,ainakin narttuna.Itselläni on aina ollut narttuja.
Kun teillä on noin pienet lapset,suosittelisin kuitenkin jotain vähän pienempää rotua,enempi seurakoiraa.Siinä on kova homma jos joutuu yksin sen sitten lenkittämään,se nimittäin vaatii sen joka päivä,kelillä kuin kelillä,olit kipeä tai lapset.Sanon tämän siksi että aika monessa kodissa se koiranhoito jää sen äidin tehtäväksi.Vain ja ainoastaan.Sanon kokemuksesta että parempi olisi jättää koirahaaveet siihen asti kun lapset on jo kouluiässä.[/QUOTE]

Tätä lenkitysasiaa kannattaa miettiä tarkkaan. Meidän perheessä oli juuri tällä viikolla tilanne, että toinen vanhemmista oli tosi kipeä ja nukkui enimmäkseen ja oli kovassa kuumeessa eli ei pystynyt lapsia vahtimaan. Lapsia ei voinut lenkillekään mukaan ottaa, joten jouduin pyytämään lapsille hoitoapua siksi ajaksi, että sain koiran lenkitettyä. Toki nyt pienen pissalenkin voi tehdä lapsenkin kanssa, mutta ei se ole riittävä isolle ja aktiiviselle koiralle, jos tilanne jatkuu monta päivää.
 
[QUOTE="huoh";22444947]Maailman tylsimmät koirarodut. |O[/QUOTE]

Miksi tylsimmät? Perusteluja voisi laittaa myös.

Ps. Näiden perusteella ei kyllä TYLSILTÄ vaikuta, päinvastoin ;)
 
[QUOTE="akka";22445006]Sakemanni on mielestäni helppo koulutettava,se on lapsirakas,sen kanssa on hyvä lenkkeillä ja se on miellyttämishaluinen koira,ainakin narttuna.Itselläni on aina ollut narttuja.
Kun teillä on noin pienet lapset,suosittelisin kuitenkin jotain vähän pienempää rotua,enempi seurakoiraa.Siinä on kova homma jos joutuu yksin sen sitten lenkittämään,se nimittäin vaatii sen joka päivä,kelillä kuin kelillä,olit kipeä tai lapset.Sanon tämän siksi että aika monessa kodissa se koiranhoito jää sen äidin tehtäväksi.Vain ja ainoastaan.Sanon kokemuksesta että parempi olisi jättää koirahaaveet siihen asti kun lapset on jo kouluiässä.[/QUOTE]

Ei me koirahaaveita jätetä, mutta mitä seurakoiraa sitten suosittelet? Laittoi miettimään tuo kun on tod. aktiivinen koira.
 
[QUOTE="vieras";22444968]Mulla oli labbis 90-luvulla ja ainakin silloin rotu oli aktiivinen ja vaati paljon toimintaa. Me tyhmät ekan koiran ostajat hankittiin se, koska sukulaisilla oli poikkeuksellisen rauhallinen ja kiltti yksilö ja tietysti halusimme samanlaisen. Rotu oli meille liian vaativa. Se vaati älyttömästi liikuntaa ja 10 km lenkki ei väsyttänyt sitä mitenkään. Me olimme kokemattomia koiran kanssa ja ennen kuin tajusimme minkälaista toimintaa koira vaatii, se oli jo ehtinyt tuhota vaikka mitä. Labbis on kuitenkin ennen kaikkea työkoira, enkä voi suositella sitä kenellekään ihan vaan seuraksi ja lenkkikaveriksi.[/QUOTE]

Kiitos vastauksesta, tästäkin oli apua :)
 
Meillä pikkasen yli 2v labbis narttu. Virtaa riittää ihan järjetön määrä ja mikään lenkitysmäärä ei tunnu riittävän, mutta niinhän se on että mitä enemmän koiraa liikuttaa, niin sitä enemmän se sitä liikuntaa haluaa.
Tuhosi jonkin verran yksivuotiaaksi asti, mutta ei niinkään enään.
Vieraiden vastaanotto on edelloeen hankalaa, innostuu niin kovin että hyppii ja tarttuu käsiin hellästi, höyryää ja hilluu. Tärisee innosta. Ollaan harjoiteltu kokoajan rauhallisuutta, mutta eipä siitä ole tullut tuloksia.
Muuten täydellinen lapsiperhekoira, erittäin pitkäpinnainen, nauttii jatkuvasta lasten huomiosta, lähtee aina mukaan jokapaikkaan innokkaasti ja viihtyy autossa matkustamassa.
En suosittele ensimmäiseksi koiraksi siltikään :)
 
labbis on järkky ruuan perään..syö ittensä vaikka hengiltä argh..tai ainakin toi versio mikä mulla on..
lasten perään ihan kamala,sekoaa jos näkee lapsia joiden luo ei pääse esitätään.
muuten suht rauhallinen kun pitää kurin yllä.
 
Minulla on ollut elämäni aikana 6 labradoria (lapsuudesta saakka) ja parempaa rotua en ole keksinyt. Yleinen harha on, että rotu olisi jotenkin helppo. Ei ei, ekat 2 vuotta pahimmillaan helvettiä. Kun olet alusta asti jämerä, oikeudenmukainen, lempeä etkä pätkääkään lepsu koirasta tulee ihana. Lasten kanssa loistavia, meillä vanha narttu ja pieni tytär olovat kuin paita ja peppu, aina yhdessä. Labradori vaatii palion liikuntaa ja tekemistä. Se on älykäs koira ja jos se ei saa haasteita se keksii niitä itse. Hakkaamalla koirasta et hyvää saa vaan koulutus vaatii omistajaltaan tunneälyä. Karvanlähtöajat ovat hurjia, muuten terveeltä koiralta ei hirveästi lähde. Villi, nuori labradori ja pienet lapset yhdistelmä vaatii omistajaperheeltä paljon aikaa ja pitkää pinnaa. Työ palkitsee koko perheen. Mukava harrastuskoira muuten, voi harrastaa oikeastaan lajia kuin lajia. Meille sopii, nytkin talossa kaksi. Suosittelen labradoria, mutta muistutan että ne osaavat olla aivan karmeita myös. Hyväntahtoisia hulluja.
 
Labradori on todella kestävä ja kova työkoira, niitä kuulee/näkee paljon korjattavan niin namikoulutuksen kuin Pevinkin puolella, etenkin uroksia joille ei ole selvää että kuka on se omistaja talossa. Helpoimmatkin tapaamani labbikset on ollut aivan järjettömän tarmokkaita energiapakkauksia ja syöneet kaiken mikä irti lähtee (ruuan ja tavarat) ekat kaksi vuotta. Lähipiirissä nyt vain yksi ko.rodun edustaja. 'Näyttelylinjainen' mutta ei silti pärjää vain pikkulenkeillä, eikä aina tunnu mejä ja pitkät lenkitkään kolmevuotiaalle hulivilille riittävän. (:

Kultsit ovat kuuleman mukaan pehmeämpiä mutta niitä taas on sattunut tutuille ihmisille vain kaksi, nämä kaksi ovat tosin sitten kilteimmät ja helpoimmat koirat jotka tiedän. En meinannut edes uskoa miten ihania ja ystävällisiä voivat olla ennen kuin tapasin. Vähän hönöjähän nuo ovat ja ei tosiaankaan mulle sopivia koiria, mutta lapsiperheeseen ainakin tällä tutulla perheellä sopivat paremmin kuin hyvin. :)

Lapsiperheeseen erityisen sopivia koiria mielestäni ovat: kultainennoutaja, cockerspanieli amerikancockerspanieli tai labradori (miettien vakavasti onko se oikea valinta vai hallitseeko 'mielikuva lyhytkarvaisesta kultsusta' päätöksentekoa). Saksanpaimenkoira ja rottweiler ovat myös tuttujen perheessä osoittautuneet lasten ja aikuisten parhaiksi ystäviksi ja sopiviksi jäseniksi perheeseen, mutta tämähän on aina niin kiinni siitä että miten paljon taitoa ja aikaa on ja minkätyyppisistä koirista tykkää. Itselläni ei tulla näkemään rotukoiraa ellen sitten innostu ihan tosissani metsästyksestä. Nytkin jaloissa nukkuvat lenkin jälkeen väsynyt metsästyspystykorva sekä muuten vaan lepoa kaipaava emokoira.
Onnea sopivan koiran etsintään! :)
 
Pitääks olla puhdasrotuine? Meillä sekarotu, kiva koira, tyytyy siihen lenkkiin mikä annetaa. On terve, ei lääkäri käyntejä paitsi rokotukset. Ikää mittaris kymppi, rakastaa kaikkia lapsia, aikuisia, toisii koirii, rauhalline, koko noin 20kg, säkäkorkeus (polveen, vähä yli.
 

Similar threads

Senni Tonnika
Koiranomistajien luokittelu.. (vitsi )
Viestiä
29
Luettu
12K
Aihe vapaa
"vieras"
V
Y
Lasteni suusta kuultua eri ihmisten kertomina.
Viestiä
2
Luettu
4K
Aihe vapaa
Tiedän mitä onni on
Tiedän mitä onni on
Y
Lasteni suusta kuultua.
Viestiä
3
Luettu
2K
Aihe vapaa
Vieras
V
V
Lasten suusta :D
Viestiä
4
Luettu
845
Aihe vapaa
Pessi
P

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa