Lääkkeistä vai keskustelusta apua?

[vammako?]

Olen yhden lapsen äiti, perheeseen kuuluu myös puoliso. Olen tuuliajolla itseni kanssa, enkä enää tiedä mitä tehdä

Ongelmani on hermostuminen, huutaminen, henkinen väkivalta sekä jatkuva negatiivisuus. Lupaan ja yritän (jo vuosia yrittänyt) korjata tapani, mutta en pysty. Kun hermostun, suustani tulee aivan kamalia asioita, nyt kun tyttö on isompi niin sanon myös hänelle asioita joita hermostuksen jälkeen kadun

Olen todella negatiivinen, en tiedä onko kyseessä luonteenpiirre vai olenko vain väsynyt tähän kaikkeen vuosien varrella tapahtuneisiin asioihin sekä elämään yleensäkin. Ennen olen ollut iloisempi, tosin en ehkä mikään positiivisuuden perikuva koskaan. Olisiko jostain masennuslääkkeistä apua myös hermostuneisuuteeni? Vai onko tässä heitettävä hanskat tiskiin, tiedän nyt etten yksin pysty itseäni muuttamaan, olen jo aika hajalla perheeni puolesta kun he kärsivät minun olemuksestani päivittäin ja pystyn vain antamaan tyhjiä lupauksia muuttumisestani. Mihin tulisi ottaa yhteys, työterveyslääkätiin vai johonkin terapeuttiin?

Onko kohtalotovereita tai asiantuntijaa joka voisi neuvoa minua, olen lohduton itseni kanssa Kysykää jos on jotain mistä en osannut kirjoittaa joka vaikuttaisi asioihin, olisin todella kiitollinen avusta.

 

[jo]

ota eka yhteys työterveyslääkäriin.. jos hän neuvoo miten etenet.. ehdottomasti tarvit apua.. pilaat oman ja läheisten elämän tuota menoa,, positiivistä on että ite tiedostat ongelman.. nyt alat hakee apua.. heti..

 

[Ap]

Eli se olisi ensimmäinen askel. Ahdistaa mennä kertomaan tällaisia asioita. Minun on pakko kuitenkin tehdä jotain, kohta olen itse niin syvällä, että en jaksa enää ja perheeni on jo todella väsynyt minun käytökseeni. Tytärkin sanoo lähes päivittäin miksi sinä äiti olet aina niin vihainen

 

[vastaaja]

Hei!

On jo erittäin suuri askel, että tunnustat asiat itsellesi ja haluat "parantua". Ensimmäiseksi tulee mieleen, että otat yhteyttä työterveyslääkäriin ja varaat ajan, kuten oletkin jo suunnitellut. Työterveyslääkärillä on parempi ammattitaito arvioida tämän hetkistä tilaasi, ja päättää jatkotoimenpiteistä. Luultavasti hän suosittelee sinulle terapiaa tai jonkun sorttisia juttutuokioita ammattilaisen kanssa. Lääkkeistä en osaa sanoa, sen puolen arvioi lääkäri. Lääkkeiden määrääminen on hyvin tapauskohtaista, lyhyehkön kirjoituksen perusteella on vaikea arvioida, että onko kysymys enemmänkin perusluonteestasi, johon keskustelut ammattilaisen kanss aovat riittävähoitomuoto, vaiko arvioiko lääkäri tilanteessasi tarvittavan jonkun sorttista mielialalääkitystä. Lääkkeiden aloitus mietitään aina saatujen haittojen ja hyötyjen perusteella. Jos lääkäri määrää sinulle lääkkeitä, älä ajattele että "minä olen hullu", vaan ajattele asia niin, että lääkkeet auttavat mieltäsi toimimaan mukavammalla tavalla. Lääkemääräykseen vaikuttaa paljolti myös mahdollinen diagnoosisi. Soita työterveyshuoltoon samantien !

Näin aluksi voisit myös vaikka ihan listata paperille, että millaisissa tilanteissa hermostuneisuutesi nousee pintaan? Onko taustalla työkiireitä, riittämättömyyden tunnetta, sterssiä,, voisit myös miettiä mitä hyvää elämässäsi on. Oletko aina ollut hermostunut ja kohdellut muita ihmisiä kertomallasi tavalla, vai onko se alkanut vasta viime vuosina? Kun teet tälläisen listan valmiiksi, on lääkärinkin helpompi paneutua tilanteeseesi. Oikean hoidon kannalta on ehdottoman tärkeää, että puhut ja kirjoitat rehellisesti. Voisit myös jatkossa miettiä hermostuessasi, että sanot perheellesi että "nyt minä olen hermostunut, ja menen itsekseni rauhoittumaan" tai lenkille tms.. Mutta tärkeintä on, pystyisit purkamaan henkisen pahan olosi muutoinkin kun kaatamalla sen muiden niskaan. Paljon olen näitä perheitä tavannut, ja ehdottomasti sanon että tilanteesi vaikuttaa erittäin paljon lapseesi ja mieheesi. Hyvä että haluat tilanteeseesi muutosta! Eli onnea matkaan, kirjoittele ihmeessä jatkossakin vaikka tähän ketjuun, että miten asiat ovat lähteneet rullaamaan.

 

[idunnor]

Eli se olisi ensimmäinen askel. Ahdistaa mennä kertomaan tällaisia asioita. Minun on pakko kuitenkin tehdä jotain, kohta olen itse niin syvällä, että en jaksa enää ja perheeni on jo todella väsynyt minun käytökseeni. Tytärkin sanoo lähes päivittäin miksi sinä äiti olet aina niin vihainen

Ei se helppoa ole mennä kertomaan näitä asioita ulkopuoliselle ja myöntää omat "virheensä" mutta se auttaa Toivottavasti saat apua.

 

[Ap]

Olisiko kellään kertoa omakohtaisia kokemuksia kuinka on "parantunut" tämän tyyppisestä? Voi kun olisikin jokin pilleri mikä pistää poskeen ja elämä helpottaisi, vaan pahoin pelkään että luonnevikani on perittyä sorttia

 

[se muija]

Olisiko kellään kertoa omakohtaisia kokemuksia kuinka on "parantunut" tämän tyyppisestä? Voi kun olisikin jokin pilleri mikä pistää poskeen ja elämä helpottaisi, vaan pahoin pelkään että luonnevikani on perittyä sorttia

Minulla on vähän vastaavanlainen kokemus, terapia ja lääke auttoivat. Kun lääkitys alkoi vaikuttamaan (tämä ei sit tapahdu päivässä eikä kahdessa) niin aivoissa ikäänkuin myrsky tyyntyi. Tuli aivan ihana rauhallinen olo ja siten pystyi alkamaa kokoamaan itseään ja ajatuksiaan. Ennen lääkitystä mieleni oli tosi kaaottinen, sihahdin tosi vähästä, olin kärtty ja jopa kovakourainenki lapsia kohti. Oli ihana huomata kuinka olo sitten alkoi helpottamaan ja pystyin lapsia katsomaan ja hymyilemään heidän touhuilleen iloisin mielin - eli ihmeessä suosittelen avun hakemista!

 

[Ap]

Ihana kuulla, saisinpa aikaiseksi ottaa nyt puhelimen käteen ja varata ajan. Toivottavasti minullekin kävisi yhtä hyvin. Onko lisää kokemuksia?

 

[eräs]

kuulostaa sille että taustalla voisi olla hoitamatonta masennusta, olet jotenkin niin väsy elämään ja kaikkeen että se suututtaa ja sitten käyttäydyt noin. mä uskoisin omien kokemusteni perusteella että lääkitys ja terapia vois jeesaa sulla. mutta ei nekään yksin, sun pitää itse taistella myös sitä negatiivista asennettasi vastaan. tsemppiä!

 

[Ap]

Kuitenkin elämä päällisin puolin hymyilee, kaikki on hyvin ja isompia murheita ei ole ollut. Lapsuudesta löytyy asioita joita olen oman äitiyteni kautta ruennut miettimään, ei mitään suurta, mutta juurikin ilmapiiri kotona on ollut aina painostava. Olen huomannut olevani aivan samanlainen kuin isäni, jonka elämänasennetta ja henkistä väkivaltaa olen aina vihannut. Sehän tässä surullista onkin, että huomaat itse olevasi aivan samanlainen!

Pelkään ja tiedän, että olen aiheuttanut tytölleni puheillani ja teoillani paljon mielipahaa, puolisoni vihaa minua. Toivottavasti pääsisin eroon tästä asenteestani, nyt on mennyt monta viikkoa niin, että päivittäin mietin vain sitä kuinka huono ihminen olen, parempi olisi jättää mies ja lapsi ja muuttaa jonnekin korpeen yksin asumaan.

 

[Ap]

Nostan jos joku vielä rohkaisi minua, olen ollut puhelin kädessä koko päivän. En vaan saa soitetuksi ja varatuksi aikaa työterveyslääkärille Miten aloitan puhumaan asiasta siellä, lääkäri on aika tökerö , osaa asiansa todella hyvin mutta olemus juuri sellainen ettei huvittaisi yhtään puhua. Keksinköhän vain pelkkiä tekosyitä nyt...

 

[vieras]

No soitat vaan , siitä se vyyhti alkaa purkautumaan, saattaapi olla että kun pääset puhumaan jonkun kanssa kunnolla ja ehkä lääkityskin on paikallaan , helpottaa ehkä kummasti. Jotenkin kuullosti niin tutulta, ihan kun minä nuorempana.

 

[Ap]

En saanut soitetuksi tänään. minun täytyy tehdä se huomenna. Jotain positiivista kerrottavaa olisi kerrankin miehellekin kun saisin sen ajan varattua...

 

[..]

mä luin päivällä töissä sun kirjoituksen ja vastasinkin... olet ollut ajatuksissani kun ajoin töistä kotiin.

en voi kuin ihailla sinua kun tiedostat itse ongelmasi ja haluat muutosta. sun ei auta kun voittaa pelkosi ja hakea apua ja ottaa se vastaan.

tsemppiä ihan hirmuisesti!

 

[Ap]

Kiitos paljon, on ollut kamalasti apua näistä kommentesita. Ehkä minulla olisi mahdollisuus muuttua, kun vain saisin askeleen lähemmäs muutosta itse otettua. Kiitos eteenpäin potkimisesta sinulle Tiedän, ettei meidän perheestä voisi kukaan päälle päin arvata millaisessa elämässä elämme kotiseinien sisäpuolella. Moni kakku päältä kaunis

 

[Ap]

Sain varattua ajan lääkärikeskukseen, en omalle lääkärille mutta kuitenkin Aika on jo maanantaina. Jospa tämä tästä

 

[Ap]

Minulla oli sitten aika tänään. Vuodatin tarinani, lääkäri sanoin että ehkä lievä depressio, lääkkeitä voisi määrätä. Kerroin, että tarkoitus yrittää tämän vuoden aikana lasta, eikö olisi keskusteluapua jostain esimerkiksi tarjolla. Lääkäri sanoin että voin itse soittaa kaupungin mielenterveystoimistoon ja varata ajan. Voi vee! Ilmeisesti tässä kylässä ei ole kuin yksi psykologi, ja sinne sitten täytynee aika varata vaikken ehkä ihan niin hulluksi itseäni tunne kuin henkilöt, jotka siellä käyvät Eli ei tästä ollut mitään apua,en aio mennä sinne pöpilään käytävälle istumaan.

 

[ap]

nostaa...

 

[juu]

Psykologilla eivät käy hullut, vaan itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan välittävät kypsät ihmiset. Todellakin varaat ajan sinne. Käyt vaikka kerran katsomassa. Jos muiden katseita ja puheita pelkäät, niin laita huppu päähän ja aurinkolasit silmille.