lääkäri kysyi onko lapsi toivottu..

[ihmetyttää vain]

ja minä olen siis rv 34! siis mitä ihmettä?

Menin lääkäriin koska en tuntenut kymmentä liikettä tunnissa (kaikki oli kuitenkin hyvin), mutta ennenkun lääkäri lähetti minun ultrattavaksi hän kysyi että onko tämä lapsi toivottu? Olin ihan ihmeissäni ja vastasin vain joo.

Myöhemmin jäi jotenkin harmittamaan tuo kysymys, voisiko joku valoittaa että mikä järki tuossa kysymyksessä oli?

 

[purjosipuli]

Sallittakoot lääkärillekin huono small talk D Siltä tuo lähinnä kuulostaa.

 

["väliaikainen"]

ehkä hän mietti, toivoitko asioiden olevna hyvin vai et?

 

[das]

No saiko esim. jokin olemuksessasi epäilemää, ettei lapsi ole toivottu? Ei kaikki lapset synny toivottuina...

 

["tarantella"]

oletko nuori? Vai näytätkö hampuusilta,epäsiistiltä?

 

["aloittaja"]

[QUOTE="tarantella";28664672]oletko nuori? Vai näytätkö hampuusilta,epäsiistiltä?[/QUOTE]

No näytin varmaan ihan kamalalta, en kiellä. Saattoi olla että olin myös epäsiisti koska olin vapaalla ja lähdin aika kiireellä lääkäriin.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="väliaikainen";28664662]ehkä hän mietti, toivoitko asioiden olevna hyvin vai et?[/QUOTE]


Vau.

Kertookohan tämä jotain sitten minusta vai lääkäristä.

 

[Chala]

[QUOTE="aloittaja";28664719]Vau.

Kertookohan tämä jotain sitten minusta vai lääkäristä.[/QUOTE]

Joo-o. Miettisin kahteen kertaan haluisinko lääkärin joka miettii et hei, kun sä kerran vahingossa raskauduit ja päätit sen pitää (ilmeisesti, kun näinkin pitkällä olet), niin tässäpä sulle sit näppärä jälkiabortti vielä viime metreillä, että ehdotetaas melkein ääneen. Kyl kyl..

 

[kakskybä]

Tai sitten ajatteli, että jos lapsella olisikin joku hätä, niin miten sä sen pystyisit käsittelemään.

 

["Lissu"]

Ehkä se vaan yritti saada sun ajatukset muualle, jos näytit hätääntyneeltä. Siis tavallaan rauhoitella mutta vähän pieleen meni keskustelunavaus.

 

[..]

Koin ite kohdunulkoisen viime marraskuussa ja kun sen takia menin tk:hon, niin siellä myös kysyttiin että oliko raskaus suunniteltu. Samaa kysyttiin myös sairaalassa pari viikkoa myöhemmin, kun sinne tuon ku:n takia jouduin. Että liekkö se sitten on lääkäreiltä vakiokysymys...en tiiä. Vaan kyllä ittiäkin ihmetytti että miksi semmosia kysytään

 

["hoitsu"]

Lääkäri halusi sulkea pois mahdollisuuden, että olet itse tehnyt jotakin vahingoittaaksesi lasta.

 

["vieras"]

Sallittakoot lääkärillekin huono small talk D Siltä tuo lähinnä kuulostaa.

Joo. Tai ehkä joku outo ajatuskuvio taustalla, että jos kaikki ei olisikaan hyvin niin olisi helpompi päästä asiasta yli jos lapsi ei alunperin ollut toivottu...

 

["plääh"]

Mulla ois hämärä muistikuva, et kysyvät sitä siksi, koska joskus ihmiset raskautuvat ehkäisystä huolimatta, ja jos on syönyt esim. e-pillereitä alkuraskauden aikana, niin siitä voi olla jotain haittaa sikiön kehitykselle.

Tuli vaan mieleen, tuskinpa se ilkeä ainakaan yritti olla, vaikka niitäkin lekureita kuulema löytyy, jotka kehottavat pitämään polvet yhdessä

 

[das]

Joo-o. Miettisin kahteen kertaan haluisinko lääkärin joka miettii et hei, kun sä kerran vahingossa raskauduit ja päätit sen pitää (ilmeisesti, kun näinkin pitkällä olet), niin tässäpä sulle sit näppärä jälkiabortti vielä viime metreillä, että ehdotetaas melkein ääneen. Kyl kyl..

Mä taas näen tämän asian niin, että jos esim äidillä on paljon käyntejä päivystyksessä erilaisten syiden vuoksi, niin lääkäri alkaa helposti ajatella äidin psyykkistä jaksamista. Tähän vaikuttaa olennaisesti myös se, että onko raskaus toivottu vai ei. Samoin äidin "räjähtänyt" olemus voi viitata esim. masennukseen. Jos raskaus on ollut ei-toivottu ja äidillä on ollut "pahoja ajatuksia" vauvaa kohtaan, niin on hyvin tyypillistä ylireagoida mm. siihen ettei vauva ole liikkunut yhtä hyvin kuin ennen. Silloin ikään kuin pelätään ajatusten vahingoittaneen vauvaa tai pelätään "korkeimman kostoa" pahoista ajatuksista...Tässä nyt vain muutamia ajatuksia, miksi lääkärin kysymys on saattanut olla hyvinkin asianmukaisnen. Joku ap:n olemuksessa tai käytöksessä on saanut lääkärin hälytyskellot soimaan...Ja tämän sanon 17v:n äitiyspoliklinikkakoemuksella...

 

[Ultramariini]

Mä taas näen tämän asian niin, että jos esim äidillä on paljon käyntejä päivystyksessä erilaisten syiden vuoksi, niin lääkäri alkaa helposti ajatella äidin psyykkistä jaksamista. Tähän vaikuttaa olennaisesti myös se, että onko raskaus toivottu vai ei. Samoin äidin "räjähtänyt" olemus voi viitata esim. masennukseen. Jos raskaus on ollut ei-toivottu ja äidillä on ollut "pahoja ajatuksia" vauvaa kohtaan, niin on hyvin tyypillistä ylireagoida mm. siihen ettei vauva ole liikkunut yhtä hyvin kuin ennen. Silloin ikään kuin pelätään ajatusten vahingoittaneen vauvaa tai pelätään "korkeimman kostoa" pahoista ajatuksista...Tässä nyt vain muutamia ajatuksia, miksi lääkärin kysymys on saattanut olla hyvinkin asianmukaisnen. Joku ap:n olemuksessa tai käytöksessä on saanut lääkärin hälytyskellot soimaan...Ja tämän sanon 17v:n äitiyspoliklinikkakoemuksella...

Niin voi olla hyvinkin näin. Itse olisin kyllä vastaavaa kysymystä raskaana ollessani noilla viikoilla aikalailla hätkähtänyt, ja ottanut sen jotenkin loukkavanakin, vaikkei sitä sellaiseksi varmaan tarkoittaisikaan.

 

[ohhoh]

Mä taas näen tämän asian niin, että jos esim äidillä on paljon käyntejä päivystyksessä erilaisten syiden vuoksi, niin lääkäri alkaa helposti ajatella äidin psyykkistä jaksamista. Tähän vaikuttaa olennaisesti myös se, että onko raskaus toivottu vai ei. Samoin äidin "räjähtänyt" olemus voi viitata esim. masennukseen. Jos raskaus on ollut ei-toivottu ja äidillä on ollut "pahoja ajatuksia" vauvaa kohtaan, niin on hyvin tyypillistä ylireagoida mm. siihen ettei vauva ole liikkunut yhtä hyvin kuin ennen. Silloin ikään kuin pelätään ajatusten vahingoittaneen vauvaa tai pelätään "korkeimman kostoa" pahoista ajatuksista...Tässä nyt vain muutamia ajatuksia, miksi lääkärin kysymys on saattanut olla hyvinkin asianmukaisnen. Joku ap:n olemuksessa tai käytöksessä on saanut lääkärin hälytyskellot soimaan...Ja tämän sanon 17v:n äitiyspoliklinikkakoemuksella...

Ihan maalaisjärjellä, ilman mitään äitiyspoliklinikkakokemusta, tuo kyllä kuulostaa pelottavalta. Jos ajattelee vaikka ensisynnyttäjiä, niin niitä ns. turhia käyntejä päivystyksessä tulee varmasti helposti, kun kaikki on uutta ja jännää. Ja toki mitä nuorempi ensisynnyttäjä on, sitä helpommin ehkä vielä on säikympi. Kauheeta ajatella, että lääkäri voisi tosissaan tuosta huolesta vetää sellaisen johtopäätöksen, että äiti haluaa lapselleen jotain pahaa...

Ihan vaan kokemuksella, esikoisen kanssa "muutaman" kerran päivystyksessä juosseena, ja ihan tosissaan huolestuneena muustakin kuin "korkeimman kostosta"

 

[lkju]

[QUOTE="hoitsu";28664993]Lääkäri halusi sulkea pois mahdollisuuden, että olet itse tehnyt jotakin vahingoittaaksesi lasta.[/QUOTE]

Näin tosiaan voisi helposti kuvitella.

 

[das]

Ihan maalaisjärjellä, ilman mitään äitiyspoliklinikkakokemusta, tuo kyllä kuulostaa pelottavalta. Jos ajattelee vaikka ensisynnyttäjiä, niin niitä ns. turhia käyntejä päivystyksessä tulee varmasti helposti, kun kaikki on uutta ja jännää. Ja toki mitä nuorempi ensisynnyttäjä on, sitä helpommin ehkä vielä on säikympi. Kauheeta ajatella, että lääkäri voisi tosissaan tuosta huolesta vetää sellaisen johtopäätöksen, että äiti haluaa lapselleen jotain pahaa...

Ihan vaan kokemuksella, esikoisen kanssa "muutaman" kerran päivystyksessä juosseena, ja ihan tosissaan huolestuneena muustakin kuin "korkeimman kostosta"

Luepa teksti uudestaan ajatuksella, objektiivisesti. En sanonut, että päivystyksessä juoksemisesta tehtäisiin johtopäätös siitä, että äiti haluaa lapselleen jotakin pahaa. Vaan kirjoitin, että:

Jos käy tiheästi lääkärillä epämääräisten syiden vuoksi, se VOI kertoa äidin psyykkisestä jaksamisesta. Jos raskaus ei ole toivottu, se lisää riskin määrää. Tätä saattaa tukea myös äidin ulkoinen habitus (jos ei huolehdi itsestään). AP kertoi olleensä "räjähtänyt" lääkärille mennessään.

Lisäksi kirjoitin, että jos raskaus ei ole toivottu ja äidillä on ollut "pahoja ajatuksia" vauvaa kohtaan tai äiti on masentunut, niin silloin usein saatetaan ylireagoida asioihin.

Sinä yhdistit nyt nämä kaksi eri ajatusta yhdeksi johtopäätökseksi ja yleistit vielä sen koskemaan joka tilannetta Minä nimen omaan kirjoitin, että jokin ko äidin olemuksessa tai käytöksessä on saanut lääkärin reagoimaan. Mikään rutiinikysymys ei tuollainen todellakaan raskauden tuossa vaiheessa näet ole.

Ei kannata vetää näistä kirjoittamistani ajatuksista mitään yleistyksiä
Yritin vain avata syitä, miksi MAHDOLLISESTI lääkäri on voinut kysymyksesnä esittää.

 

[sammmmakko]

On multakin sitä kysytty, jopa vauvan syntymän jälkeen. Olen päätellyt että yrittivät vain kehittää keskustelunaihetta, mutta vähän tökeröllä tavalla. (ei siis ollut tarkoitus)

Toisaalta, voihan joku sanoa että lapsi ei ollut "toivottu", ennemminkin iloinen yllätys. Mitäs siitä sitten. Siis ehkä kysyjä yritti kysyä että kuinka suunniteltu raskaus oli. Tarkoittamatta että yllätysraskaudessa on jotain vikaa... ei se äidin rakkautta vähennä