Kysynpä kaksikielisyydestä minäkin; mies entinen ruotsinsuomalainen, mitä jos puhuisi tulevalle lapsellemme ruotsia?

[Madicken04]

[QUOTE="tiimarinvihko";26541339]Mies on käynyt eskarin ja luokat ykkösestä kolmoseen suomenkielisenä Ruotsissa. Sen jälkeen siirtynyt ruotsinkieliseen opetukseen seitsemänteen luokkaan asti, jonka jälkeen muutti Suomeen.

[/QUOTE]

Tuossa tapauksessa unohtaisin kyllä sen ruotsin puhumisen lapselle.

 

["vieras"]

Kuinka "vanhaa" miehen ruotsi on? Kielikin elää ja kehittyy. Aina väliin jossain kuulee naisia, jotka ovat muuttaneet pois Suomesta vuosikymmeniä sitten. Puhuvat edelleen ihan hyvää suomea, onhan se heidän äidinkieltään, mutta kieli on selvästi vanhahtavaa. Jos miehen lapselle opettama ruotsi on jäänyt ajasta jälkeen, onko järkeä.

 

["joku"]

Me ollaan kaksikielinen perhe. Minä puhun lapselle suomea ja mies ruotsia. Itse olen kaksikielinen, mutta mies täysin ruotsinkielinen.

Jos mies olisi ollut suomenkielinen en silti olisi pystynyt puhumaan lapselle ruotsia, sillä suomi on äidinkieleni ja tunnekieleni. Mielummin panostaisin kielikylpykouluun/päiväkotiin tai sitten muuttaisin ruotsiin lapsen kanssa esim. vuodeksi jolloin lapsi oppisi ruotsin kielen.

 

["vieras"]

Eli mies on siis käynyt Ruotsin kielistä koulua neljä vuotta veikkaan että vähintään 15 vuotta sitten? Ei todellakaan kannata tuossa tilanteessa puhua ruotsia. Onhan se ruotsi tosiaan jo vanhentunutkin, tietääkö se mitä on ruotsiksi älypuhelin, naamakirja, kotoilla, downsiftata?

 

[Madicken04]

[QUOTE="vieras";26541505]Kuinka "vanhaa" miehen ruotsi on? Kielikin elää ja kehittyy. Aina väliin jossain kuulee naisia, jotka ovat muuttaneet pois Suomesta vuosikymmeniä sitten. Puhuvat edelleen ihan hyvää suomea, onhan se heidän äidinkieltään, mutta kieli on selvästi vanhahtavaa. Jos miehen lapselle opettama ruotsi on jäänyt ajasta jälkeen, onko järkeä.[/QUOTE]

Ja siis jos mies kerta on suomalaisesta perheestä, eli kotona puhuttu suomea ja ensimmäiset kouluvuodet ollut suomenkielisessä opetuksessa käyden lopulta ruotsinkielistä koulua vain neljä vuotta ennen muuttoa suomeen (14v iässä?) niin eihän hän ole kerennyt ns. aikuiselämän ruotsia oppiakaan. Sitten ehkä parikymmentä(?) suomessa asuttua vuotta ilman aktiivista ruotsinkielen käyttöä niin en oikeastaan näe mitään mieltä puhua lapselle ruotsia kun suomi on selkeästi vanhemman oma kieli.

 

["tiimarinvihko"]

Mitä toi kotoilu tarkoittaa suomeksikaan? En ole kuullutkaan

 

["vieras"]

[QUOTE="tiimarinvihko";26541578]Mitä toi kotoilu tarkoittaa suomeksikaan? En ole kuullutkaan [/QUOTE]

Hah Se on sellanen muotiharrastus kun ollaan vaan kotona ja tehdään käsitöitä ja sisutetaan ja laitetaan ruokaa ja puutarhaa.

Ei nyt siis niin, että nuo olisivat tärkeitä sanoja vaan että se kielikin tosiaan kehittyy ja olisi hyvä jos mies pysyisi kehityksessä mukana. Tosin jos ottaisi tavaksi lukea vaikka ruotsalaisia lehtiä niin auttaa jo tosi paljon.

 

["tiimarinvihko"]

Ymmärrän kyllä pointit tunnekielestä ja muutkin pointit. Mua vaan jää itseä harmittamaan etäiset suhteet sukulaisiin siellä Ruotissa ja mietin, että harmittaako lasta itseään tulevaisuudessa, että isä olisi voinut opettaa ruotsin kielen, mutta ei sitä tehnyt. Jos mun isä osais sujuvasti jotain toista kieltä ja olisi asunut maassa, jossa sitä puhutaan 14 vuotta elämästään, niin mua harmittais ettei se ole opettanut sitä mulle. Etenkin jos mulla olisi vielä sukulaisia ko. maassa, jotka ei puhu suomea lainkaan.

 

["tiimarinvihko"]

Mies kyllä lukee facebookista Ruotsissa asuvien sukulaistensa ja ystäviensä juttuja ruotsiksi (ystävät suurimmaksi osin vissiin ruotsinsuomalaisia, joten suora kommunikaatio kylläkin suomeksi mieheni kanssa, mutta tilapäivitykset jne. ruotsiksi) ja joskus toisinaan lukee netistä ruotsinkielisiä uutisia. Eli sillä tavoin "ylläpitää" kieltä.

 

["tiimarinvihko"]

Meillä on tuttavina yksi suomenruotsalainen pariskunta eikä hekään osaa kaikkia sanoja ruotsiksi vaan tyypillisesti suomenruotsalaisittain sanoo jotkut asiat vain suomenkielisillä nimillään. Tyyliin joku "pulkka" voi olla vaan "pulkka" heille, vaikka muuten ruotsia puhuvatkin.

 

[Madicken04]

[QUOTE="tiimarinvihko";26541653]Mies kyllä lukee facebookista Ruotsissa asuvien sukulaistensa ja ystäviensä juttuja ruotsiksi (ystävät suurimmaksi osin vissiin ruotsinsuomalaisia, joten suora kommunikaatio kylläkin suomeksi mieheni kanssa, mutta tilapäivitykset jne. ruotsiksi) ja joskus toisinaan lukee netistä ruotsinkielisiä uutisia. Eli sillä tavoin "ylläpitää" kieltä.[/QUOTE]

Siltikin pitäisin tuota eri juttuna kuin sitä että ruotsi olisi "äidinkielen vertainen".

Alkuun luulin että mies oli aikuiseksi asti asunut Ruotsissa, käynyt koulut, opiskellut ja tehnyt töitäkin ruotsiksi ja nyt asunut esim 10v Suomessa. Käytännössä ruotsin kieli olisi ollut vahvempi suomeen muuttaessa mutta nyt jäänyt vähästä käytöstä "ruosteeseen". Siksi ihmettelinkin miksi suomi olisi niin selkeästi äidinkieli kaksikielisellä ja sen toisen kielen maassa aikuisuuteen asti asuneella.

Mutta siis tuossahan suomi on ehdottomasti se vahvin, äidin- ja tunnekieli eli juuri se kieli mitä hänen kuuluu lapsille puhua. Ruotsin kieltä voi sitten tukea kielikylvyllä, ottamalla se koulussa ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi ja vierailemalla aktiivisesti sukulaisilla.

 

[oui]

[QUOTE="tiimarinvihko";26541619]Ymmärrän kyllä pointit tunnekielestä ja muutkin pointit. Mua vaan jää itseä harmittamaan etäiset suhteet sukulaisiin siellä Ruotissa ja mietin, että harmittaako lasta itseään tulevaisuudessa, että isä olisi voinut opettaa ruotsin kielen, mutta ei sitä tehnyt. Jos mun isä osais sujuvasti jotain toista kieltä ja olisi asunut maassa, jossa sitä puhutaan 14 vuotta elämästään, niin mua harmittais ettei se ole opettanut sitä mulle. Etenkin jos mulla olisi vielä sukulaisia ko. maassa, jotka ei puhu suomea lainkaan.[/QUOTE]

Mun isä on opiskellut ja tehnyt töitä 15 vuotta Saksassa ja puhuu siis täysin sujuvaa saksaa. Silti ei olisi ollut mitenkään mahdollista, että isäni olisi puhunut mulle saksaa. Eihän se ole hänen kielensä! Mä olen asunut ulkomailla, opiskellut, tehnyt töitä ja hoitanut niin parisuhteeni kuin suuren osan ystävyyssuhteistani englanniksi 12 vuoden ajan. Seuraavaksi lähden opiskelemaan itseni kielenopettajaksi ja kääntäjäksi. Enkä silti koskaan puhuisi lapselleni englantia, en ikuna. Suhtaudut ehkä nyt hieman liian kevyesti siihen mitä kielen valitseminen kommunikointiin oman lapsen kanssa oikein tarkoittaakaan..

 

["vieras"]

Mä kans suosittelisin, että jollain toisella tavalla opetatte lapselle sitä ruotsia. Se on onneksi Suomessa suhteellisen helppoa.

 

[Madicken04]

[QUOTE="tiimarinvihko";26541680]Meillä on tuttavina yksi suomenruotsalainen pariskunta eikä hekään osaa kaikkia sanoja ruotsiksi vaan tyypillisesti suomenruotsalaisittain sanoo jotkut asiat vain suomenkielisillä nimillään. Tyyliin joku "pulkka" voi olla vaan "pulkka" heille, vaikka muuten ruotsia puhuvatkin.[/QUOTE]


Pulkka on ruotsiksi "pulka".

Suomenruotsia en osaa ja suomenruotsalaiset ruotsiin muuttaneet kertovat noiden kielien eroavan toisistaan niin että heille on tullut ongelmia vaikka ovat ruotsia äidinkielekseen puhuneetkin. Jos mies siis yhdistää lapsuudessa ruotsissa oppimaansa ruotsia myöhemmin kuulemaansa suomenruotsiin niin sekään ei kuulosta niin hyvältä. Varsinkaan jos mies ei itse ole tuohon motivoitunut.

 

[oui]

[QUOTE="tiimarinvihko";26541680]Meillä on tuttavina yksi suomenruotsalainen pariskunta eikä hekään osaa kaikkia sanoja ruotsiksi vaan tyypillisesti suomenruotsalaisittain sanoo jotkut asiat vain suomenkielisillä nimillään. Tyyliin joku "pulkka" voi olla vaan "pulkka" heille, vaikka muuten ruotsia puhuvatkin.[/QUOTE]

Ei ole kyse muutamista yksittäisistä joka päivän sanoista vaan paljon syvemmästä ja vivahteikkaammasta kommunikoinnista. Toisekseen suomenruotsi on tällaiseksi kehittynyt vuosien aikana, että sekoitellaan suomenkielisiä sanoja joukkoon. Uskoisin kyllä silti, että suurin osa suomenruotsalaisista osaa ne äidinkielensä sanat (ainakin mun tuntemat), mutta puhekieli se vaan on vääntynyt sellaiseksi, että sanoja lainataan suomestakin.

 

["tiimarinvihko"]

Pulkka on ruotsiksi "pulka".

Aijaa . No meidän ystäväperhe ei tiennyt sitä, koska juurikin ko. sanasta oli keskustelua kun mies vertasi suomenruotsia ja riikinruotsia heidän kanssaan. Kukaan ei tiennyt mikä pulkka on oikeasti ruotsiksi. Mutta joo. Onhan noita muitakin sanoja kuin pulkka.

 

["tiimarinvihko"]

Suhtaudut ehkä nyt hieman liian kevyesti siihen mitä kielen valitseminen kommunikointiin oman lapsen kanssa oikein tarkoittaakaan..

Tämä on ollut pelkkää ajatusleikkiä, josta oikeastaan vähänkään vakavammin on keskusteltu just nyt teidän kanssa täällä palstalla. Jos mies itse ehdottomasti haluaisi puhua ruotsia lapsellemme, niin olisin toki onnellinen. Mutta en usko että mies haluaa, joten se siitä. Hyvä niinkin. Onpahan hän sitten tukena ruotsin opinnoissa joskus tulevaisuudessa .