Kysynpä kaksikielisyydestä minäkin; mies entinen ruotsinsuomalainen, mitä jos puhuisi tulevalle lapsellemme ruotsia?

["tiimarinvihko"]

Eli siis mies syntynyt Ruotsissa, äidinkielenä suomi. Ollaan uusperhe, johon kuuluu miehen poika ja minun kaksi tytärtäni, jotka ovat kaikki suomenkielisiä. Nyt odotan yhteistä lastamme ja ollaan leikitty ajatuksella, että mies puhuisi tälle ruotsia. Mun mielestä siitä voisi olla hyötyä, mutta mies ei koe sille sen syvempiä perusteita, kun se ei ole hänen äidinkielensä eikä muutkaan lapset sitä osaa.

Mitä ajatuksia teissä tämä herättää? Oisko ihan tyhmää, jos mies puhuisi tulevalle lapsellemme ruotsia?

 

[eityhmää]

Erittäin hyvä idea!

 

["vieras"]

Asutteko suomenkielisellä paikkakunnalla? Onko miehen ruotsin kieli puutteelista?
Jos vastaat kyllä molempiin, niin itse valitsisin kieleksi pelkän suomen.

 

[Anatolia]

Omaa tunnekieltään tulisi lapselle puhua.

Onko ruotsin kieli miehellä miten vahva?

 

["tiimarinvihko"]

Asutaan suomenkielisellä paikkakunnalla. Miehen ruotsi on varmaan hyvää, mutta voi olla ruosteessa kun ei ole puhunut sitä vuosiin muuten kuin satunnaisesti. Miehellä asuu sukua Ruotsissa ja hänen sisarpuolensa (4kpl) siellä eivät osaa suomea juuri lainkaan. (jos tällä seikalla on mtn merkitystä )

 

[prgt]

ruotsin pitää olla hyvin vahva ja se pitää tosiaan olla ns. tunnekieli. Veljeni perhe on kaksikielinen, mutta veljen vaimo on suomenruotsalainen ja puhuu lapsille vaiun ruotsia. Veljeni puhuu vain suomea.

 

["tiimarinvihko"]

Tai onko ne nyt sisarpuolia vai mitä, isän lapsia kuitenkin

 

["tiimarinvihko"]

Eli huono idis ois. Ruotsi ei tosiaankaan ole mikään tunnekieli miehelle.

 

["vieras"]

Ei ole mitään järkeä, jos ei kerran ole äidinkieli.

 

[Draumsyn]

Minusta on huono ajatus. Jokaisen tulisi puhua lapsilleen sitä kieltä, jota hän parhaiten osaa. Kieltä, jolla hän ajattelee, tuntee ja kokee asiat. Sillä kielellä hän pystyy parhaiten välittämään lapselleen rakkautensa ja muut tunteensa.

 

["vieras"]

Kieltä, jolla hän ajattelee, tuntee ja kokee asiat.

Kun asuu vieraskielisessä maassa niin usein alkaa kyllä ajattelemaan sen maan kielellä Mutta joo pointtisi on oikea, sillä parhaalla kielellä pitäisi puhua.

 

[nohh]

Ehdottomasti lapselle puhutaan omaa äidinkieltä. Vierasta kieltä puhuu aina enemmän tai vähemmän hassusti eikä osaa välittää kaikkia nyansseja ja tunteita.

 

[riiviöiden äiti]

voihan sitä lapsille muuten opettaa, pitää vaikka tietoisesti tunnin päivässä ruotsinkilelisenä ( taidankin itse ottaa käyttöön).
Mutta riidat ja rakkaudentunnustukset omalla äidinkielellä!
Itse olen siis myös täysin ruotsinkielisenä kouluikäisenä Suomeen muuttanut, mutta puhun lapsilleni vain suomea

 

["tiimarinvihko"]

Ootte kuulkaa aivan oikeassa . Ois se varmaan miehellekin raskasta, jos joutuis puhumaan muuta kuin tunnekieltään lapselle.

 

["mopsi"]

oon jonkun verran tutkinut tota kaksikielisyyttä lapsilla ja en suosittele et lapselle "opetetaan" kotona jotain sellaista kieltä, joka ei ole kummankaan vanhemman äidinkieli. Toki lapsi voi saada jotain pohjaa siitä ruotsista tulevaisuudelle, mutta miehesi ruotsi on ruosteessa, ei lapsikaan tule sitä virheettömästi oppimaan. Tärkeää on puhua kieliä johdonmukaisesti. Täydellisessä kaksikielisyydessä ei useinkaan ole ongelmia, mutta juuri sellaisissa, että valitaan joku kieli lapselle, joka ei ole vanhemmille luontainen, on usein vaikeuksia ja pahimmassa tapauksessa lapselle tulee vaikeuksia toiseenkin kieleen.

 

[tytsi-89]

Puhuuko sun mies sitä äidinkielen tasoisesti kuitenkin? Jos puhuu niin totta kai opettaa lapselle ruotsia! :O Et ookaan kertonu mulle tästä.

 

[lplp]

Hyvä idea, kannatan. Tiesittekö muuten, että sen kielen, mitä lapsi kuulee esim. kotona (ruotsi tässä tapauksessa) ei tarvitse olla virheetöntä ja silti lapsi oppii kielen oikein. Edellyttäen tietysti, että lapsi esim. menee sitten ruotsinkieliseen tarhaan tai kouluun. Mutta siis toisen vanhemman virheellinen/puutteellinen kieli ei pilaa lapsen kielenoppimista, kunhan kieltä vaan kuulee muualtakain.

Jos miehesi on koulut Ruotsissa käynyt, niin osaa takuulla niin hyvää ruotsia, että ei todellakaan ole mitään hätää.

 

[as if]

Tuli mieleen kun Jani Sievinen kovaan ääneen mainosti lehdissä aikoinaan puhuvansa esikoiselleen vain (tankero)englantia

Fiksuuden huippu.

 

["vieras"]

[QUOTE="mopsi";26540935]oon jonkun verran tutkinut tota kaksikielisyyttä lapsilla ja en suosittele et lapselle "opetetaan" kotona jotain sellaista kieltä, joka ei ole kummankaan vanhemman äidinkieli. Toki lapsi voi saada jotain pohjaa siitä ruotsista tulevaisuudelle, mutta miehesi ruotsi on ruosteessa, ei lapsikaan tule sitä virheettömästi oppimaan. Tärkeää on puhua kieliä johdonmukaisesti. Täydellisessä kaksikielisyydessä ei useinkaan ole ongelmia, mutta juuri sellaisissa, että valitaan joku kieli lapselle, joka ei ole vanhemmille luontainen, on usein vaikeuksia ja pahimmassa tapauksessa lapselle tulee vaikeuksia toiseenkin kieleen.[/QUOTE]

Mitä tarkoittaa tutkinut?

 

[Pikkukaupunkilainen]

Jos mies puhuu jokapäiväisessä elämässä ja luontevasti suomea, en näe syytä opettaa ruotsia...

 

[tytsi-89]

Minusta on huono ajatus. Jokaisen tulisi puhua lapsilleen sitä kieltä, jota hän parhaiten osaa. Kieltä, jolla hän ajattelee, tuntee ja kokee asiat. Sillä kielellä hän pystyy parhaiten välittämään lapselleen rakkautensa ja muut tunteensa.

Onhan kahden kielen oppiminenkin aina rikkaus. Lapsi oppii kuitenkin jo äitinsä ja muiden ihmisten kautta suomea "täydellisesti". En tiedä, mikä olisi parasta tässä tilanteessa, mutta ei se nyt HUONO ajatus ole, jos ruotsi on miehellä äidinkielen tasoa.

 

["vieras"]

Hyvä idea, kannatan. Tiesittekö muuten, että sen kielen, mitä lapsi kuulee esim. kotona (ruotsi tässä tapauksessa) ei tarvitse olla virheetöntä ja silti lapsi oppii kielen oikein. Edellyttäen tietysti, että lapsi esim. menee sitten ruotsinkieliseen tarhaan tai kouluun. Mutta siis toisen vanhemman virheellinen/puutteellinen kieli ei pilaa lapsen kielenoppimista, kunhan kieltä vaan kuulee muualtakain.

Jos miehesi on koulut Ruotsissa käynyt, niin osaa takuulla niin hyvää ruotsia, että ei todellakaan ole mitään hätää.

Vaikka ei pilaisi kielenoppimista niin pilaa vanhemman ja lapsen välistä kanssakäymistä.

 

["vieras"]

Onhan kahden kielen oppiminenkin lapselle rikkaus. Lapsi oppii kuitenkin jo äitinsä ja muiden ihmisten kautta suomea "täydellisesti". En tiedä, mikä olisi parasta tässä tilanteessa, mutta ei se nyt HUONO ajatus ole, jos ruotsi on miehellä äidinkielen tasoa.

Laittais sitten vaikka ruotsinkieliseen päiväkotiin tai kouluun tai isä opettaisi ruotsia. Mutta kun ruotsi ei ap:n mukaan ole mikään äidinkielen tasoinen tai tunnekieli niin ei todellakaan siitä isän ja lapsen yhteistä kieltä.

 

[Draumsyn]

Onhan kahden kielen oppiminenkin lapselle rikkaus. Lapsi oppii kuitenkin jo äitinsä ja muiden ihmisten kautta suomea "täydellisesti". En tiedä, mikä olisi parasta tässä tilanteessa, mutta ei se nyt HUONO ajatus ole, jos ruotsi on miehellä äidinkielen tasoa.

Tietenkin on rikkaus. Mutta onko se sen arvoista, että kannattaa ottaa riski vuorovaikutussuhteen häiriintymisestä? (No joo, vähän voimakkaasti ja kärjistäen ilmaistu, mutta sinne päin kuitenkin )

 

[lplp]

[QUOTE="mopsi";26540935]oon jonkun verran tutkinut tota kaksikielisyyttä lapsilla ja en suosittele et lapselle "opetetaan" kotona jotain sellaista kieltä, joka ei ole kummankaan vanhemman äidinkieli. Toki lapsi voi saada jotain pohjaa siitä ruotsista tulevaisuudelle, mutta miehesi ruotsi on ruosteessa, ei lapsikaan tule sitä virheettömästi oppimaan. Tärkeää on puhua kieliä johdonmukaisesti. Täydellisessä kaksikielisyydessä ei useinkaan ole ongelmia, mutta juuri sellaisissa, että valitaan joku kieli lapselle, joka ei ole vanhemmille luontainen, on usein vaikeuksia ja pahimmassa tapauksessa lapselle tulee vaikeuksia toiseenkin kieleen.[/QUOTE]

En tiedä mitä olet tutkinut ja missä ja milloin, mutta Ruotsista saamme paljon korvaamattoman arvokasta tietoa juuri näistä tapauksista, joissa vanhemmat puhuvat hyvinkin heikkoa ruotsia, ja lapset oppivat ruotsin täydellisesti. Tietenkin siis niin, etteivät vanhemmat ole ainoat, joilta lapset kieltä kuulee.

Esimerkkinä toisen polven maahanmuuttajat, jotka puhuvat virheellistä ruotsia, mutta heidän lapeset puhuvatkin jo virheetöntä ruotsia, myös ääntämyksellisesti.