Kysymys vanhemmille: Kaduttaako lasten hankinta?

["Kaisa"]

Pientä galluppia äideille ja iseille: Kaduttaako lasten hankinta, tai pikemminkin lasten hankinnan ajankohta?

Monesti kun lukee tarinoita esim. vahingossa raskaaksi tulleista, myöhemmin kaikki kuitenkin hehkuttavat miten ihana lapsi ja elämä lapsen kanssa on, eivätkä mitään tekisi toisin. Onko todella näin, että lapsen saamisen jälkeen on aina tyytyväinen siihen, miten asiat ovat menneet (tuli lapsi sitten vahingossa tai tarkoituksella) vai löytyykö niitä, jotka myöntävät että vähän olisi voinut lapsen hankkimista vielä lykätä? Tai onko esim. lapsettomuudesta kärsiviä, jotka katuvat sitä että eivät tehneet lapsia aiemmin?

Kyselen, koska itsellä on mielessä kysymys, kannattaisiko lasta (koittaa) hankkia nyt. Vauvakuume minulla (ja miehellä) on ollut jo pari vuotta ja mieheni kanssa tunnemme olevamme valmiita vauvalle. Myös "ulkoiset puitteet" vauvalle alkaisivat olla kunnossa: molemmat valmistuneet ja vakitöissä, kihlat vaihdettu ja rivitalonpätkä ostettu. Järki kuitenkin sanoo, että kannattaisi odottaa vielä pari vuotta: kerätä rauhassa rahaa tulevia häitä varten ja nauttia elämän vakiintumisesta ja rauhoittumisesta rankkojen ja kiireisten ajanjaksojen ja opiskelijaelämän jälkeen. Ehkä harrastaa ja matkustella jne.

 

[meah]

Ei kaduta, ei harmita. Tein ensimmäisen 20-vuotiaana, neljännen 27-vuotiaana.

 

[Anatolia]

No ei kaduta, ei sitten pätkääkään, vaikka molemmat lapseni (ja tuleva kolmaskin) on tehty ns. väärään aikaan

 

[tiiru]

Ei todellakaan, nyt tiedän varmasti että "teimme" oikein, vaikka uskoin vakaasti jo silloin kun vauvaa yritimme. Olimme 21v ja 26v.

 

[kyllä ja ei]

Minua ei kaduta lainkaan. Miestä kaduttaa, on sen sanonut ihan ääneen. Ei jaksaisi yöheräämisiä (ei ole vauva enää mutta heräilee silti) tai ylipäätään lasten hoitoa. Tämä on tavallaan miehelle toinen kierros, kokee olevansa tällä kertaa jo liian vanha. Vaikka itsekin myönnän, että välillä on rankkaa ja on pinna kireällä tai ihan vaan huonoja päiviä, niin en silti missään tilanteessa ole ajatellut että kunpa ei olisi tehty lasta ollenkaan.

 

["höh"]

Ei kaduta. Kaduttaa vaan se kenen kanssa niitä tuli tehtyä. Vaan eipä tuota silloin vielä älynnyt varoa.

 

["vieras"]

Sain ensimmäisen juuri kun täytin 19-vuotta eikä kaduta.. Toinen syntyy toukokuussa jolloin 20-vuotias...

 

["Ada"]

KYLLÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

 

[ei kaduta]

Kaksi lasta, 6- ja 8-vuotiaat. Ja ei tosiaan kaduta meitä kumpaakaan. Esikoisen syntyessä oltiin 25v ja 27v.

 

["Kaisa"]

No ei kaduta, ei sitten pätkääkään, vaikka molemmat lapseni (ja tuleva kolmaskin) on tehty ns. väärään aikaan

Saako kysyä, että millä tavalla "väärään aikaan"?

 

["vieras"]

ei todellakaan kaduta lapsen saaminen, mutta se harmittaa et lapsi suotiin meille niin pitkän odotuksen jälkeen..

 

["eee"]

Kyllä täällä palstalla on sellaisiakin kirjoituksia ollut, joissa äiti on katkerasti katunut lasten hankintaa...

 

["eee"]

[QUOTE="eee";24850154]Kyllä täällä palstalla on sellaisiakin kirjoituksia ollut, joissa äiti on katkerasti katunut lasten hankintaa...[/QUOTE]

Toki tällaisesta ihmiset hyvin harvoin kirjoittavat omalla nimellään tai edes nimimerkillään. Koetaanhan se jollain lailla häpeälliseksi.

 

[ei kaduta]

Kaksi lasta, 6- ja 8-vuotiaat. Ja ei tosiaan kaduta meitä kumpaakaan. Esikoisen syntyessä oltiin 25v ja 27v.

Unohtui vielä laittaa, että kolme vuotta ennen esikoisen syntymää oltiin ostettu talo ja naimisiin mentiin vuosi talon oston jälkeen.

 

[stds]

Mua kaduttaa, etten tehny toista heti perään,vaikka olisinki varmaa kuollu väsymykseen.

 

["Kaisa"]

[QUOTE="Ada";24850124]KYLLÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!![/QUOTE]

Miksi kaduttaa?

 

["hansu"]

Välillä tulee mietittyä miten helppoa elämä olisi kun ei tarvisi huolehtia kuin itsestään, mutta en mä lapsia silti kadu.

 

["vieras"]

Ei kaduta.
Täytin 21v juuri ennenkuin sain esikoiseni. Minä olin keikka töissä ja mies opiskeli, mutta ei annettu sen estää. Kyllä elämä kantaa..

 

["Ada"]

[QUOTE="Kaisa";24850169]Miksi kaduttaa?[/QUOTE]

Helvetillinen väsymys.

 

["hipsu"]

[QUOTE="Kaisa";24850051]Pientä galluppia äideille ja iseille: Kaduttaako lasten hankinta, tai pikemminkin lasten hankinnan ajankohta?

Monesti kun lukee tarinoita esim. vahingossa raskaaksi tulleista, myöhemmin kaikki kuitenkin hehkuttavat miten ihana lapsi ja elämä lapsen kanssa on, eivätkä mitään tekisi toisin. Onko todella näin, että lapsen saamisen jälkeen on aina tyytyväinen siihen, miten asiat ovat menneet (tuli lapsi sitten vahingossa tai tarkoituksella) vai löytyykö niitä, jotka myöntävät että vähän olisi voinut lapsen hankkimista vielä lykätä? Tai onko esim. lapsettomuudesta kärsiviä, jotka katuvat sitä että eivät tehneet lapsia aiemmin?

Kyselen, koska itsellä on mielessä kysymys, kannattaisiko lasta (koittaa) hankkia nyt. Vauvakuume minulla (ja miehellä) on ollut jo pari vuotta ja mieheni kanssa tunnemme olevamme valmiita vauvalle. Myös "ulkoiset puitteet" vauvalle alkaisivat olla kunnossa: molemmat valmistuneet ja vakitöissä, kihlat vaihdettu ja rivitalonpätkä ostettu. Järki kuitenkin sanoo, että kannattaisi odottaa vielä pari vuotta: kerätä rauhassa rahaa tulevia häitä varten ja nauttia elämän vakiintumisesta ja rauhoittumisesta rankkojen ja kiireisten ajanjaksojen ja opiskelijaelämän jälkeen. Ehkä harrastaa ja matkustella jne.[/QUOTE]

no jos olisin lapsettomana tiennyt sen minkä nyt,en olisi ryhtynyt koko hommaan. mutta et sä muita tälläsiä vastauksia saa koska kukaan ei tuo julki tälläistä häpeän vuoksi, ja sen että muut teilaa

 

["lillukka"]

Ei kaduta yhtään. Ensimmäisen sain 33-vuotiaana ja toinen toivottavasti kohta tulossa, ikää nyt 34. Jos oisin saanut aikaisemmin, olisin luultavasti katunut, nyt sain kokea ihanat huolettomat vuodet ihan täysillä ennen lapsen saamista Mutta jokainen löytää sen oman ikänsä ja osa on syntynyt nuoreksi äidiksi, osa ei

 

["Tinttu"]

No mä olen avautunut aiemminkin täällä palstalla, että kadun. Mä luulen että viisi - jopa viisitoista vuotta myöhemmin olisi ollut minulle paljon parempi aika saada lapsi. Jos nyt ylipäänsä olisi ollut minulle kannattavaa. En oikein koe tätä äitiyttä omakseni, enkä nauti siitä. Lapsi on kyllä ihana ja rakas. Lapsi ei ollut suunniteltu ja olin 18-vuotias synnyttäessäni. Toki, en mä enää osaisi kuvitella elämää ilman lasta, enkä oikeasti voisi hänestä luopua. Mutta jos nyt saisi tehdä jotain toisin, haluaisin saman lapsen vasta myöhemmin.

 

[Sanotaanko vaikka näin..]

Kyllä kaduttaa. Riitoja tullut miehen kanssa enemmän, seksielämä mitätöntä verrattuna entiseen, itsetunto nollissa raskausarpien ja ylimääräisten kilojen takia(joo, olen pinnallinen ja tykkäsin ennen ulkonäöstäni!), osa kavereista kaikonnut ja en jaksaisi suoraan sanoen aina ajatella edes koko penskoja vaan mennä ja tehdä niinkuin itse haluan ja miten lystää. Ekan sain 20-vuotiaana,toisen 22-vuotiaana.

 

[MarieHos]

Ei kaduta.

Olen sitä mieltä, että raskautuminen "pelasti minut". Olin 17-vuotias silloin, biletin ja menin kavereiden kanssa miten sattui.. Tuli sitä tehtyä vaikka mitä nuoruuden typeryyksiä, joita näin jälkeenpäin kadun syvästi.
Kun vahingossa tulin raskaaksi, se pysäytti menoni täydellisesti ja sai minut rauhottumaan. Lapsen saannin jälkeen elämä muuttui täydellisesti ja sillä tiellä edelleen.

Toinen lapsi oli toivottu ja haluttu. Eikä hänkään siis kaduta.
Nyt lapset 2,5v ja 1v. Kolmannen laskettuaika kesällä.

 

["vieras"]

ei kaduta. Tosin lapset on tekemällä tehty (luomuna, mutta piti yrittää kauan).
Lapset sain kun olin 31 ja 33, eli aika myöhään. Suosittelisin että aiemmin...
Mä en voinut, kun ei ollut miestä.

Ja SE onkin ehkä sitten se tärkein: oikean miehen valinta. Todella olisin joutunut katumaan jos olisin yhdenkään aiemman poikaystävän kanssa tehnyt lapsen (tai lyhyestä hoidosta vahingossa tullut raskaaksi).

AP: alkakaa lapsentekoon! Kipaiskaa vaikka maistraatissa vihille, se lapsi on noin miljardi kertaa hienompi juttu kuin häät.