Kysymys tupakoivalle äidille

Ketjun aloittaja ei selkeästi ole itse tupakoinut... Mutta asiaan!

Itse poltin raskausaikana silloin tällöin. Häpesin sitä silloin(en kehdannut polttaa muiden nähden) ja häpeän edelleen. Pojan synnyttyä en polttanut ja olin koko imetysajan (7kk) polttamatta.
Sitten aloin "palkitsemaan" itseäni tupakalla. "Olipas rankka päivä, nyt poltan kyllä tupakan!". Ja niinkuin joku muukin sanoi, vasta lapsen mentyä nukkumaan. Myöhemmin poltin vain lapsen nukkuessa, nykyään muuloinkin.
Äidiksi tulon jälkeen tupakoinnista on tullut hurjan häpeällistä. En kehtaa polttaa liikkuessani lapsen seurassa, vaan tupakointi jää omaan pihaan. Vaikka ei se minusta huonompaa äitiä tee, vai tekeekö?

Sitä mietin, miten pienen lapsen äiti voi polttaa? Miten sen voi jättää siksi aikaa yksin? Ja siis tää ei ollu mikään puollustuspuheenvuoro, oon vaan miettinyt asiaa...

 

Tekee mieli.
On niin vaikea kieltää itseltään sellaista, mitä tekee mieli.

Toinen syy on vakava rutiiniriippuvuus. Tupakointi muistuttaa jotenkin vähän OCD-oiretta. Taputapa joka kerta ohikulkiessasi ovenkamanaa. Jatka sitä vaikka vuosi ja yritä sitten lopettaa.

Ensinnäkin tapa tulee siinä vaiheessa jo selkäytimestä ja joutuu kunnolla skarppaamaan, että käsi ei nouse ja napauta. Karmin tunteesta kättä vasten on oppinut tykkäämään ja tuntuu todella tyhjältä kulkea ovesta ilman käden liikettä ja karmin tuntua sormissa. Tulee mieleen muistoja, miten vihaisena napautti kovemmin, silloin kerran rakastumishaaveissaan hellästi. Muistaa miten siihen aina jää ne sormenjäljet, jos tulee suoraan pihatöistä.

Olo ilman karmin napauttelua tuntuu tyhjältä, kuin jotain puuttuisi. Vanha tuttu tapa on kadonnut. Mieli tekee, koska ihmismieli rakentuu rutiinien tuomalle turvalliselle tunteelle.

Ovenkarmin napauttelu on yhtä järjetön tapa kuin tupakointi, eikä sekään pidemmän päälle hyväksi, mutta kummasti sitä saa itselleen riippuvuuksia aikaan. Plus tupakassa vielä ne riippuvuutta aiheuttavat aineet, joille toisilla on luonnostaan suurempi herkkyys ja alttius riippuvuuteen yleensäkin.

 

Tämä on asia jota henkilö joka ei ole koskaan tupakoinut EI voi ymmärtää.

Viimeksi kuulin yhdeltä vanhemmalta rouvalta miten röökinpolton lopetuksessa hänellä se 7. vuosi oli pahin.

 

Se siinä ihmetyttää eniten, että kun on niin pitkään ollut ilman, niin aloittaa silti uudelleen vaikka jokainen tietää sen olevan pahaksi niin itselle, kuin sill lapsellekin. Mutta kiitos vastausksita. Ps. olen kyllä tupakoinut noin 3 vuoden ajan ja mieheni pyynnöstä ja kannuatuksesta lopetin.

 

[QUOTE="apari";26851208]Se siinä ihmetyttää eniten, että kun on niin pitkään ollut ilman, niin aloittaa silti uudelleen vaikka jokainen tietää sen olevan pahaksi niin itselle, kuin sill lapsellekin. Mutta kiitos vastausksita. Ps. olen kyllä tupakoinut noin 3 vuoden ajan ja mieheni pyynnöstä ja kannuatuksesta lopetin.[/QUOTE]

Se on niin helppo ihmetellä, miten muut ei pysty siihen, mihin itse pystyi ihan helposti. Tuttu synti minullekin, mutta mahtaa Hawkingilla olla vaikea elämä.

 

en ymmärrä muutenkaan tupakointia. sangen typerää toimintaa.