Kysymys sukujuhlista

Tai siis lähinnä että vietättekö erilaisia juhlia (joulu, juhannus, häät tms. ) yhdessä suksulaisten kanssa j jos vietätte, niin keiden mummo+ukki, tädit, sedät, serkut

Lähinnä siksi kysyn, kuten Keittiskin tuossa "Hennan" ketjussa totesi, ei nykyään juuri juhlita yhdessä sukulaisten kanssa. Se näkyy mielestäni esim. näissä nykyajan kaverihäissä aika hyvin.

Itse en vietä juurikaan juhlapyhiä suvun kesken, koska miehen veljen perhe ei halua ulkopuolisia mukaan, äidilleni juhlapyhät tarkoittaa pulloa ja pyhää henkeä, isäni ei tykkää tulla tänne ja hänen luonaan on taas pienet tilat ja muut sukulaiset eivät jostain syystä halua olla meidän kanssa tekemisissä.

 

Vietämme paljon juhlapyhiä suvun kesken.
Sekä äidin- että isänpuoleisilla sukuhaaroilla omat kesäjuhlansa ja esim jouluksi olemme vuokranneet huvilan, jonne keräännymme
- minä ja mieheni
- 8 lastani
- 2 vävyä
- 2 miniää
- 4 lapsenlasta
- adoptiotäti
- appivanhempani.

Meillä myös aina silloin tällöin talkoita suvussa.

 

Tai siis lähinnä että vietättekö erilaisia juhlia (joulu, juhannus, häät tms. ) yhdessä suksulaisten kanssa j jos vietätte, niin keiden mummo+ukki, tädit, sedät, serkut

Lähinnä siksi kysyn, kuten Keittiskin tuossa "Hennan" ketjussa totesi, ei nykyään juuri juhlita yhdessä sukulaisten kanssa. Se näkyy mielestäni esim. näissä nykyajan kaverihäissä aika hyvin.

Itse en vietä juurikaan juhlapyhiä suvun kesken, koska miehen veljen perhe ei halua ulkopuolisia mukaan, äidilleni juhlapyhät tarkoittaa pulloa ja pyhää henkeä, isäni ei tykkää tulla tänne ja hänen luonaan on taas pienet tilat ja muut sukulaiset eivät jostain syystä halua olla meidän kanssa tekemisissä.

Minä olen käsittänyt että Keittiksen suku on varsin tiivis ja pitää paljon yhteyttä?

 

Vietämme paljon juhlapyhiä suvun kesken.
Sekä äidin- että isänpuoleisilla sukuhaaroilla omat kesäjuhlansa ja esim jouluksi olemme vuokranneet huvilan, jonne keräännymme
- minä ja mieheni
- 8 lastani
- 2 vävyä
- 2 miniää
- 4 lapsenlasta
- adoptiotäti
- appivanhempani.

Meillä myös aina silloin tällöin talkoita suvussa.

No mutta sehän kuulostaa kivalta. En sitten tiedä kuinka paljon meidän tilanteeseen vaikuttaa se että isovanhemmillani ei kai ollut kovin helppoa silloin nuorena ja kuinka autoritäärisesti heidät on kasvatettu, ja kuinka he ovat kasvattaneet lapsensa, kuinka paljon on jäänyt asioita "hampaan rakoon" kun niitä ei ole viitsitty selvittää tai ole kehdattu puuttua.

 

Vietän sukulaisten kanssa joulut ja juhannukset.. Kierretään sukulaisten luona Käydään kylässä mun mummojen&papan luona ja vanhempieni luona myös.. mummojen luona nähdään serkkujani ja heidän lapsia...
ja sit illalla asetutaan miehen vanhempien luo... Yleensä kierretään parina-kolmena päivänä, kun on niin monta paikkaa käytävänä, ettei kaikkiin yhtenä kerkii millään
Ei varmaan ikinä mennä naimisiin, joten meidän häitä ei kait tanssita missään seurassa... Lapsen nimenantojuhlassa oli sukulaisia pilvin pimein ja sit siviilikummit ("vain" ystäviämme kaikki neljä ja ainoat ei-sukulaiset siellä)

Uusivuosi on ollut enemmän sellainen kaverijuhla (=viina virtaa), mutta en sit tiä, millaseksi käy, kun nyt on lapsi... Varmaan tulevaisuudessa käydään lapsen kanssa katsoon ilotulitusta/ammuskellaan raketteja ja syödään jotain mässyä...

Ei kait meillä muita juhlapäiviä sen kummemmin juhlistetakaan...

 

Muilla aatoksia?

Lähinnä tulee tunne että sukulaisia pidetään jonin sortin rasitteena ja siksi heihin ei haluta pitää yhteyttä.

 

No meillä on mahdotonta juhlia sukulaisten kesken järkevästi ja hyvillä mielin. Ei se ole kenellekään kivaa. En jaksa niitä jeesustelutalkoita, pitkiä puheita, käännytystä ja muuta soopaa.

 

Meillä on niin pienet suvut molemmilla ja esim. omalla puolellani vain yksi samaa ikäluokkaa oleva serkku muiden ollessa paljon vanhempia, että jotenkin sellaisia oikein läheisiä sukulaisia ei juurikaan ole. Asuvat suurimmaksi osaksi eri puolella maata eli ei edes keretä näkemään useinkaan. Omat isovanhempani eivät ole enää elossa. Kummeihini olen jonkin verran yhteydessä ja minä sekä mies molemmat omiin vanhempiimme. Siinäpä se.

 

Ei, olen suht vieras suvulleni ja he minulle. Sama miehellä.
Mun porukoiden kans kuitenkin pyritään viettään kaikki mahdolliset perhejuhlat.

 

[QUOTE="vieras";24590222]No meillä on mahdotonta juhlia sukulaisten kesken järkevästi ja hyvillä mielin. Ei se ole kenellekään kivaa. En jaksa niitä jeesustelutalkoita, pitkiä puheita, käännytystä ja muuta soopaa.[/QUOTE]

Aivan. Äitini ei juurkiaan halunnut olla alkuun anoppinsa kanssa tekemisissä, kun tämä aina kuulemma paasasi uskostaan (Jehovain todistaja ). En sitten tiedä mitä tapahtui, mutta mummoni lopetti sen paasamisen ja äitinikin suostui käymään mummon luona.

 

Minua varmaan pidetään suvussani vieraantujana, mutta asun 500 km päässä sukulaisistani, lapset ovat koulussa ja lomia ei ole ollut. Harmittaa, sukulaiseni ovat mukavia, mutta pidän kuitenkin tärkeimpänä omien vanhempien ja sisrusteni tapaamista niinä harvoina kertoina kun pääsen liikkeelle.