Kysymys sinulle joka kommentoit "ihmiset eroaa liian helposti"

tai sitten mennään liian herkästi yhteen eikä opita tuntemaan ensin toista.

 

Minä. :ashamed:

Ja tää on toinen vakava suhteeni.

Mutta nythän olen eroamassa... tosin olen yhä samaa mieltä. :xmas:
Helposti annoin periksi ja kyllä vaan, potkin itseänikin.

MITÄH Olet eroamassa? :/

Kyllä vaan.

Elämä on yllättävää :hug:

 

Mä uskon, että nämä erot johtuvat usein siitä, että on edetty liian nopeasti. Alle vuoden seurustelun jälkeen on jo sormukset vaihdettu ja vauva vaunuissa oman talon pihassa. Sitten, kun se kumppanin todellinen luonne alkaa paljastua, tajutaankin ettei toinen ole se oikea ja erotaan.

Mulla on ollut vain tämä yksi vakava suhde, muut lyhyitä.

 

Entäpä jos ei rakkautta enää riitä toista kohtaan? Sekö ei ole riittävä syy....?

Minusta se just on aika hassu syy, kun sekin on vähän itsestä kiinni, ellei oo hirveit ristiriitoja, jotka sen rakkauden näivettää. Jos muuten menee hyvin, niin vois vaikka miettiä, miten vois toista ilahduttaa, niinkuin se toinen ei ois ihan itsestäänselvä.

Meillä ainakin meni koko ajan huonommin, kun mulla ei ollut mitään mielenkiintoa olla toisen kanssa ja toinen sen tiesi. Paremmin menee nyt kun ei olla yhdessä. Jos ei ole rakkautta, niin ei se homma pidemmän päälle toimi.

 

tai sitten mennään liian herkästi yhteen eikä opita tuntemaan ensin toista.

Mäkin aattelen vähän näin. Mun tuntemat parit (kuten tätini ja sen mies), jotka on taistelu toisensa jälkeen yhä vaan yhdessä, vaikuttaa parhaimmillaankin vain puoliksi niin onnellisilta kuin vaikka äitini, joka ihan ajoissa erosi ja tapasi toisen, jonka kanssa on nyt onnellinen. Musta tuntuu, että moni varsinkin pitkän suhteen päätteeksi ei uskalla katsoa totuutta silmiin, että tämä ei oikeasti enää toimi.. Paljon on kyse pelosta olla yksin ja omasta pärjäämisestä.

 

Mehan olemme olleet yhdessa 21 v mista 19 v naimisissa. Olemme valitettavasti kaveripiirissa harvinaisuuksia. Muut ovat jo toisella jopa kolmannella kierroksella. Minusta erotaan liian helposti. Minusta aihetta eroon on silloin kun on vakivaltaa, pettamista, alkoholin /paihteiden jatkuvaa vaarinkayttoa, eika hoitoonohjaus auta. Siihen etta rakkaus muuttaa muotoaan ja muuttu arkiseksi, siihen ei minusta ero auta. Loppuu se honey moon siina uudessakin suhteessa jossain vaiheessa.

 

Mä uskon, että nämä erot johtuvat usein siitä, että on edetty liian nopeasti. Alle vuoden seurustelun jälkeen on jo sormukset vaihdettu ja vauva vaunuissa oman talon pihassa. Sitten, kun se kumppanin todellinen luonne alkaa paljastua, tajutaankin ettei toinen ole se oikea ja erotaan.

Mulla on ollut vain tämä yksi vakava suhde, muut lyhyitä.

Ei voi ihan noinkaan snoa. Kun tavataan 30-40 ikävuosien välillä, ei voi välttämättä vuosikausia seurustella, ennen kuin lapsia tehdään -jos niitä halutaan. Mun mielestä on enemmän kyse yleisestä kypsyystasosta kuin siitä, että on tuntenut lyhyen tai pitkän ajan. Mun kokemuksen mukaan useampi kaksikymppisenä solmittu suhde päättyy eroon kuin kolmekymppisenä solmitut suhteet ihan vain siksi, että yli kolmekymppiset ihmiset ovat valmiimpia molemmin puolin todella sitoutumaan.. Eivät siis kaikki (ei tarvitse alkaa todistelemaan päinvastoin!) vaan mun kokemuksen mukaan useat.

 

Näitähän tapauksia riittää pilvin pimein...

Jotkut ehkä monen mielestä hepposin perustein, jos ei suhteessa ole väkivaltaa, alkoholilla läträystä tai pettämistä, mutta mistäs sitä ulkopuoliset kenenkään todellisia syitä tietäisivät??

Voihan olla niinkin, että toisen osapuolen mielestä syyksi riittää juominen, henkinen väkivalta, selvittämättömät ristiriidat, toisen osapuolen haukkuminen, mutta ero tullessa riitojen aiheuttaja( tai ainakin oletettu sellainen..) saattaapi vain suu auki hämmästellä, että mitäs vikaa hänessä muka oli...

Eli kolikolla on monta puolta käännellessä.....

Toinen juttu on sitten nämä hampaat irvessä yhdessä olijat, jotka ei millään selviä eroamaan joko omaisuuden, pelon, kunnian (?), lasten tai jonkun ihme syyn takia ja yhdessä ollaan ja näytellään, että hyvin menee tai sitten itkeskellään, kun tuli turpaan saatua tai siippa mennä viilettää omilla teillään eikä oo viikkoon kotona käynyt.....

Ihmiset muuttuu ja maailma siinä mukana ja kukaan tuskin kukaan pysyy samanlaisena vuosien saatossa...Toiset muuttuvat paremmaksi ihmiseksi ja toiset vaan yksinkertaisesti pysyy sata% ku...päinä, kun ovat sellaiseksi syntyneetkin eikä heitä muuksi saa!

Ne hurskastelee, kelle ei oo vielä kalikka kalahtanut, ukko ei ryyppää joka viikonloppu eikä turpiinkaan lätki ja muut kiittää onneaan, niin kauan kuin sitä riittää....

 

Yksi syy varsinkin nuorien pariskuntien eroon on nykyisin se, että arkea ei "kestetä". Tutkimusten mukaan nuoret ihmiset asettavat tavan arkeenkin epärealistisia tavoitteita, jotka näkyvät myös erotilastoissa. En tiedä muuttuuko tilanne toiseen suuntaan ikinä. Lasten kannalta nämä "tympiintymis" erot on harmillisia, mutta aikuinen itse voi olla todella hukassa elämänsä suhteen vaikkei se päälle päin näkyisi. Eikä ero tietenkään ole kestävä ratkaisu ongelmaan.

 

13 vuotta tulee tänä vuonna täyteen ja jos minä olisin antanut helposti periksi, oltais erottu jo vuosia sitten. Silloin ku alkoi ottaan päähän toisen sukat ja muut. Mutta tässä ollaan ja todella aina välissä huomaa että sitä omaa kultaa rakastaa kymmniä kertoja ennmän ku silloin alussa.

Minäkin olen sitä mieltä että useimmat eroavat liian hepposin perustein! :heart:

 

Mä uskon, että nämä erot johtuvat usein siitä, että on edetty liian nopeasti. Alle vuoden seurustelun jälkeen on jo sormukset vaihdettu ja vauva vaunuissa oman talon pihassa. Sitten, kun se kumppanin todellinen luonne alkaa paljastua, tajutaankin ettei toinen ole se oikea ja erotaan.

Mulla on ollut vain tämä yksi vakava suhde, muut lyhyitä.

Kyllä siitä kauemminkin tutusta puolisosta voi elämän varrella paljastua erinäisiä asioita jotka saa sen rakkauden kaikkoamaan.

 

Mun mielestä mistä tahansa syystä eroaminen on ok, ehkä jopa ilman syytä eroaminen on ihan ok. Jotkut syyt on vähän hassuja, kuten se, että siipalla on rumat korvat tai tyhmä nimi, kuten päiviö. Mulle yhdessä oleminen, kestävä parisuhde tai elinikäinen liitto ei ole itseisarvo. Yhdessä olemisesta voi tehdä arvokasta, mutta toisissaan roikkuminen ei ole minun arvoasteikollani mitään. Olen liian läheltä katsonut perhehelvettiä, joskus tuntuu siltä, että ihmiset olisivat paljon onnellisempia mitään ihmissuhteita ei koskaan olisikaan.

Riipputisurupuskan ajatuksissa oli paljon sellaista, mistä olen samaa mieltä.

 

Kaksi ennen tätä nykyistä.