kysymys pitkästä ponnistusvaiheesta ...

[endie]

mulla ollu nuo vaiheet nopeita ( 7min ja 3min ) ja oon miettinyt, että miten joillain se kestää tuntejakin ?? siis tarkoitan, että miten se lasketaan se vaihe että mistä se alkaa ja mihin loppuu ( syntymään vissii :xmas: ) .. mulla ne ponnistustunteet tullu niin vahvoina, että apua, en osaa ajatella että ois kestänyt esim puoltoista tuntii :x
eikä tää siis kellekään arvosteluna mistään ( jos joku niin kuvittelisi ) vaan uteliaana ja tietämättömänä kyselen.

 

[IhanaValo]

Vissiin se siitä alettiin laskea kun aloin ponnistamaan "tosissaan"..ja ekan kans meni muistaakseni 1h45min, ennen kuin imukupilla auttoivat tytön ulos :/
Voimat oli loppupeleissä niin loppu etten jaksanu ku sanoa että tehkää jotain.
Ja kyllä minuukin ponnistutti paljonkin,mut vaikka ponnistin kuinka niin ei vaan tullut. Kätilö sanoi että hiukset näkyy,mut siihenpä se sit jäikin. Taisin jopa sanoa että kiskokaa se vaikka niistä hiuksista,jos ei muuten ala tulla :ashamed:
Alkoi olemaan pelko vauvan terveydestäkin,mut kaipa se henkeä sai kun noin pitkään antoivat ponnistaa.
Loppujen lopuksi tyttö olikin ollut väärässä tarjonnassa,käsi otsalla nyrkissä ja melkein 4,5-kiloinenkin..
Oli kuitenkin tuon synnytyksen jälkeen aika paska fiilis..en saanut ees omaa lastani synnytettyä..ja käynnistääkin tuo synnytys piti,eli edes ei suppailemaan alkanut ilman lääkkeitä :ashamed:

 

[kookosta]

No, mulla alkoi ponnistusvaihe aivan mielettömällä ponnistamisen taarpeella. Harmi vaan että se tarve hiipu siinä muutoman ponnistuksen myötä. Poika myös oli sellanen jäärä että liuku takasin kohtuu aina ponnistusten välissä, eli yhtä tyhjän kanssa sain sitä puskee maailmaan kun toinen vetäyty aina takas. Lopulta lääkäri seiso jalkopäässä imukupin kanssa ja kätilö röhnötti mahan päällä ja mä ponnistin. Ei päässy poika enää liukumaan takas kohtuun kun kätilö sen blokkas ja tuli maailmaan ilman lääkärin apua.
Ponnistusvaihe kesti 50 min.
Toivottavasti seuraava on ees pikkasen nopeempi.

 

[Heidi]

Mä ponnistin 1h15min ja olin kyllä poikki! En enää jaksanut lopussa millään, mutta pakko vaan oli. Ponnistusvaihe alkaa siitä kun olet 10cm auki ja kätilö pyytää ponnistamaan ja kyllähän sen tunteen tuntee.
Toisen lapsen ponnistusvaihde kesti 3min. Ihan erilaista oli kyllä.

 

[SantaMaria]

Alkaa siitä kun kohdunsuu täysin auki ja luvan alkaa ponnistaan. Itsellä noi on kestänyt aina 30 min, aina kun saan ponnistettua lapsen alemmas niin saman tien nousee takaisin ylös eikä ole tulleet ulos ennenkuin kaksi henkilöä painaa mahan päältä minkä pystyy supistusten aikana ja yksi kiskoo sitten lasta ulos =) Synnytys kanavan ja naisen lantion rakenteestakin paljon kiinni miten lapsi mahtuu ulos.

 

[FANG-ANN-75]

mulla ollu nuo vaiheet nopeita ( 7min ja 3min ) ja oon miettinyt, että miten joillain se kestää tuntejakin ?? siis tarkoitan, että miten se lasketaan se vaihe että mistä se alkaa ja mihin loppuu ( syntymään vissii :xmas: ) .. mulla ne ponnistustunteet tullu niin vahvoina, että apua, en osaa ajatella että ois kestänyt esim puoltoista tuntii :x
eikä tää siis kellekään arvosteluna mistään ( jos joku niin kuvittelisi ) vaan uteliaana ja tietämättömänä kyselen.

Mä ponnistin esikoista 1h45min. Lasketaan mun mielestä siitä kun aletaan ponniin ihan tosissaan. Poika oli vinossa ja iso ja sen pää oli ns epänormaalin iso joten siksi kesti |O :'( :/

 

[EllaDonna]

Tuosta "takaisinliukumisesta" on moni valittanut. Pystyykö sen välttämään, jos synnyttää pystyasennossa, esim. jakkaralla?

 

[millipilli]

Ponnistutti kyllä, mutta supistukset heikentyi ja harventui eikä poika ollut laskeutunut... Voimat meni siihen kun ponnistelin vauvan ensin alas. Ulos vedettiinkin sitten imukupilla. Ja mulla kuitenkin ponnistus vaan 42min. Ai juu, kuume mulla nousi myös ponnistusvaiheessa

 

[Mari]

No mulla se oli 2h ja siinä rajalla lähdetäänkö saliin vai ei. Vauva oli jumissa, väärä tarjonta. Sit jäi vielä hartioista kiinni ja siinä tulikin hätä jo jokaiselle. Alkuun ai meinannu edes laskeutuakkaan. Lpuks kävi niin, että meidän pieni menehtyi. Napanuora oli kaksi kertaa kaulanympäri, kerran vartalon ja kummankin hartian kautta kuin henkeseleinä. Isompikin oli kuin ultralla katsottiin. Poika oli 4800g ja 55cm. Tämä ei nyt ole mikään kaunis ja kannustava tarina. Mutta kyllä se ponnistusvaihe voi pitkittyä paljon pienemmistäkin syistä ja kaikki voi mennä aivan hyvin. Toisen lapsen ponnistusvaihe kesti tunnin verran, kun ei millään meinannut alkaa valumaan alaspäin ja lähdettiin sitten sektioon suosiolla. Napanuora oli taas kuin lankakerä vauvan ympärillä, mutta poika selvisi ja sehän on pääasia se. Oli kyllä isokin, melkin viisi kiloinen. Kolmas syntyi sitten 10 min ponnistuksen jälkeen ja neljäs taas leikattiin, kun oli perätilassa. Viidettä odotan ja mietin, miten ens viikolla mahtaa asiat mennä.

 

[FANG-ANN-75]

Vissiin se siitä alettiin laskea kun aloin ponnistamaan "tosissaan"..ja ekan kans meni muistaakseni 1h45min, ennen kuin imukupilla auttoivat tytön ulos :/
Voimat oli loppupeleissä niin loppu etten jaksanu ku sanoa että tehkää jotain.
Ja kyllä minuukin ponnistutti paljonkin,mut vaikka ponnistin kuinka niin ei vaan tullut. Kätilö sanoi että hiukset näkyy,mut siihenpä se sit jäikin. Taisin jopa sanoa että kiskokaa se vaikka niistä hiuksista,jos ei muuten ala tulla :ashamed:
Alkoi olemaan pelko vauvan terveydestäkin,mut kaipa se henkeä sai kun noin pitkään antoivat ponnistaa.
Loppujen lopuksi tyttö olikin ollut väärässä tarjonnassa,käsi otsalla nyrkissä ja melkein 4,5-kiloinenkin..
Oli kuitenkin tuon synnytyksen jälkeen aika paska fiilis..en saanut ees omaa lastani synnytettyä..ja käynnistääkin tuo synnytys piti,eli edes ei suppailemaan alkanut ilman lääkkeitä :ashamed:

Ei oo totta! Mä kans ponnasin tuon 1h45min!!! Mä kans sanoin et tehkää jotain, en jaksa, ja mulla esikoinen otettiin kans imukupilla ja sekin oli melki 4,5kg Olipas samaa.

 

[Kimalle84]

Mulla kesti ponnistusvaihe jotain tunnin verran.. sitä ennen ponnistutti jo varmaan puolisen tuntia, jolloin lääkäri sanoi etten saa ponnistaa koska kohdunkaulaa oli jäljellä vielä sentti tms. En kyllä koko aikaa pystynyt olemaan ponnistamatta (mulle siis sanottiin että lapselle ei ole haittaa mun ponnistamisesta tässä vaiheessa mutta saattaa uuvuttaa mut ihan täysin). Poitsu syntyi käsi poskella ja imukupilla jouduttiin avustaa kun en enää jaksanut 20 tuntia kestäneen synnytyksen ja melkein kahden vuorokauden valvomisen jälkeen..

 

[kookosta]

Tuosta "takaisinliukumisesta" on moni valittanut. Pystyykö sen välttämään, jos synnyttää pystyasennossa, esim. jakkaralla?

Voi olla että pystyasennossa vauva ei niin herkästi lähde vetäytymään takasin kun vetovoimakin pistää jo vastaan.
Mun oli tarkotu synnyttää jakkaralla, mutta ponnistamisen tarve tuli kun puskasta eikä tehny enää mieli könytä mihkään.
Ehkä ens kerralla.

 

[IhanaValo]

Tuosta "takaisinliukumisesta" on moni valittanut. Pystyykö sen välttämään, jos synnyttää pystyasennossa, esim. jakkaralla?

No miusta jakkaralla oli paljon helpompi ponnistaa..en tuosta takaisinliukumisesta tiedä..jos järjellä aattelee niin ei kai se vauva ylöspäin pysty liukumaan..vai voiko?
Niin ja kakkonen tuli jakkaralla varttiin,mikä miun mielestä oli aika nopeaa
Tosin oli paljon pienempikin..

Fang-Ann-75; Aika hyvin

Mari; :'( :hug:

 

[meris]

Mulla ponnistusvaihe kesti 2h 50min papereiden mukaan.. Vikana just oli että ponnistustunteet oli niin heikkoja, vaikka niitä yritettiin tipalla vahvistaakin, niin nukahtelin ponnistusten välillä.. En saanut mitään lääkitystä koko synnytyksessä, epäilen että sekin saattoi viedä voimia tuosta ponnistusvaiheesta. Lopulta tyttö kuitenkin syntyi ihan ilman apuvoimia, vaikka sitä imukuppiakin jo jossainkohtaa pyysinkin.

Pitkäksi aikaa jäi pelko että tytölle oli käynyt pahasti synnytyksessä, tarkkailin ja seurasin kaikkia "merkkejä", synnytyksen jälkeinen masennuskin oli pahana päällä.

 

[IhanaValo]

Tuosta "takaisinliukumisesta" on moni valittanut. Pystyykö sen välttämään, jos synnyttää pystyasennossa, esim. jakkaralla?

Voi olla että pystyasennossa vauva ei niin herkästi lähde vetäytymään takasin kun vetovoimakin pistää jo vastaan.
Mun oli tarkotu synnyttää jakkaralla, mutta ponnistamisen tarve tuli kun puskasta eikä tehny enää mieli könytä mihkään.
Ehkä ens kerralla.

Mie meinasin myös jo esikon aikaan jakkaralle mennä,mut ei sitten onnistunutkaan se liikkeelle lähtö..
Tosin,näin kun jälkeenpäin miettii,niin sängylle ois kuitenkin pitäny mennä sitä imukuppia varten..

 

[Kiin]

Mari Osanotto pikkuisen menehtymisestä :hug:

Mie ponnistin 35min, mikä taitaa kuitenkin olla aika normaali aika ekasynnyttäjälle. Ponnistuksen tarvetta ei ollu, ponnistin vaan kun kätilö käski. Tunsin vaan, että supistus tuli ja ponnistin, vaikka tarvetta ei ollu. Poika kuulemma kätilön mukaan liuku aluksi takasin, mutta sitäkään en tuntenut. Epiduraalista vissiin johtui. Loppupuolella ponnistusvaihetta aloin väsymään ja sanoinkin, etten jaksa enää, mutta jaksoin sittenkin

 

[FANG-ANN-75]

No mulla se oli 2h ja siinä rajalla lähdetäänkö saliin vai ei. Vauva oli jumissa, väärä tarjonta. Sit jäi vielä hartioista kiinni ja siinä tulikin hätä jo jokaiselle. Alkuun ai meinannu edes laskeutuakkaan. Lpuks kävi niin, että meidän pieni menehtyi. Napanuora oli kaksi kertaa kaulanympäri, kerran vartalon ja kummankin hartian kautta kuin henkeseleinä. Isompikin oli kuin ultralla katsottiin. Poika oli 4800g ja 55cm. Tämä ei nyt ole mikään kaunis ja kannustava tarina. Mutta kyllä se ponnistusvaihe voi pitkittyä paljon pienemmistäkin syistä ja kaikki voi mennä aivan hyvin. Toisen lapsen ponnistusvaihe kesti tunnin verran, kun ei millään meinannut alkaa valumaan alaspäin ja lähdettiin sitten sektioon suosiolla. Napanuora oli taas kuin lankakerä vauvan ympärillä, mutta poika selvisi ja sehän on pääasia se. Oli kyllä isokin, melkin viisi kiloinen. Kolmas syntyi sitten 10 min ponnistuksen jälkeen ja neljäs taas leikattiin, kun oli perätilassa. Viidettä odotan ja mietin, miten ens viikolla mahtaa asiat mennä.

:'( :hug: :hug: :hug: :hug:

 

[juups]

Eka synnytyksessä ponnistusvaihe kesti vähän reilun tunnin. Toinen synnytys olikin sitten ponnistusvaiheen suhteen huomattavasti helpompi, vaikka muuten ei ollutkaan, ponnistus kesti 7minuuttia.

 

[HyacinthBucket]

Minun kesti ekasta ponnistusvaihe 1,5 tuntia. Vauva syntyi avosuisena, eli sen takia varmaan kesti, lopuksi käsin (kyynärpäillä ) painettiin kohdun päältä vauhtia että saatiin lapsi ulos lopulta.

Ensisynnyttäjällä ei asennosta ole juurikaan apua siinä, ottaako vauva vähän aina takasin päin supistusten välillä, se on välttämätöntä ettei kudokset repeäisi... vaikka se ei tunnu kivalta, niin sillä on oma tarkoituksensa.

 

[mie]

Mari Osanotto pikkuisen menehtymisestä :hug:

Mie ponnistin 35min, mikä taitaa kuitenkin olla aika normaali aika ekasynnyttäjälle. Ponnistuksen tarvetta ei ollu, ponnistin vaan kun kätilö käski. Tunsin vaan, että supistus tuli ja ponnistin, vaikka tarvetta ei ollu. Poika kuulemma kätilön mukaan liuku aluksi takasin, mutta sitäkään en tuntenut. Epiduraalista vissiin johtui. Loppupuolella ponnistusvaihetta aloin väsymään ja sanoinkin, etten jaksa enää, mutta jaksoin sittenkin

Aivan kuin minulla esikoisen kanssa. Lisäksi alkuun en oikein osannut ponnistaa että siihenkin meni sitä ihmettelyä.
No toisen puristin sitten ulos viidessä minuutissa, kätilö jo toppuutteli välillä että älä enää ponnista

 

[Onnsku]

Mulla kesti molemmat ponnistusvaiheet 1h 15min. Molemmilla kerroilla sanoin, että olen satavarma ettei synny, en osaa, ei tule, en saa sitä ulos ym. Ja kätilöt tietysti siinä vieressä kannustaa, että kerran vielä, seuraavalla jo syntyy.. hiukset näkyy jo

Lopulta laitettu oksitosiinitippa ja heti seuraavalla työnnöllä syntynyt.

Kun lähden tätä kolmosta synnyttämään, aion pyytää, että tippa ladataan jo valmiiksi

 

[Adelade]

Marille :hug:

Esikoisen ponnistusvaihe kesti reilun tunnin, olikohan tarkalleen 1h 4min tai jotain... Suoraan sanottuna en tienny mitä pitäs tehä, enkä varmaan osannu sit ponnistaa oikein ja kesti sen takia.

 

[huhhuh]

Minun kesti ekasta ponnistusvaihe 1,5 tuntia. Vauva syntyi avosuisena, eli sen takia varmaan kesti, lopuksi käsin (kyynärpäillä) painettiin kohdun päältä vauhtia että saatiin lapsi ulos lopulta.

Ensisynnyttäjällä ei asennosta ole juurikaan apua siinä, ottaako vauva vähän aina takasin päin supistusten välillä, se on välttämätöntä ettei kudokset repeäisi... vaikka se ei tunnu kivalta, niin sillä on oma tarkoituksensa.

Mullakin poika syntyi avoisuisena, imukupilla revittii ulos samalla kun joku "hyppi tasajalkaa" mun mahan päällä ja vielä tiesivät että mulla on ahdas lantio!!

 

[rapu]

Mulla oli ponnistusvaihe 1h57min,
missään vaiheessa ei ollut ponnistamisen tarvetta, ponnistelin supistusten tullessa

aikasta loppu olin sitten ja huutelin jo etten jaksa että OTTAKAA se ulos, jolloin leikkuri hälyytettiinkin mutta ylilääkäri halus vielä kokeilla imukupilla joten näin saatiin vauva syntymään
liian kauan kyllä mielestäni antoivat mun ponnistella koska sitten loppuraportissa tuli ilmi että vauva oli ollut sellaisessa asennossa ettei olisi ilman ulosvetoa edes pystynyt syntymään

 

[HyacinthBucket]

Mullakin poika syntyi avoisuisena, imukupilla revittii ulos samalla kun joku "hyppi tasajalkaa" mun mahan päällä ja vielä tiesivät että mulla on ahdas lantio!!

Miten te tuosta selvisitte/toipusitte? Jos saa kysyä?