Kysymys perheellisille

Pakko tiedustella kun asia on minua mietityttänyt jo aika pitkään...

Eli oletteko tehneet testamenttia tmv. toivetta lapsenne/lapsienne huoltajasta/huoltajista jos itsellenne käy jotakin? Eli siis jos itse kuolee, niin mitä lapselle toivotte..

Kamala asia, mutta olen tätä miettinyt, syystä että paljon on sairauksia ym. juttuja nykyään jo nuorillakin eikä elämästä voi koskaan tietää. Oletuksena ja toiveena tietenkin on että itse saisin mieheni kanssa kasvattaa lapsemme aikuiseksi, mutta jos kohtalo päättää toisin niin sitäkin täytyy mielestäni miettiä.

Kiitokset jo etukäteen jos viitsitte vastata.

 

Olen tehnyt tai lähinnä toivonut kirjallisesti, koska olen totaaliyh niin jo senkin takia toivon, että suku saisi lapset jos pahasti kävisi eikä joku lastenkoti tulisi väliin...totta on että huomisesta ei kukaan tiedä, joka päivä on lehdissä aika pahoja uutisia

 

Olemme tehneet.
Ja kerran päivittäneetkin elämäntilanteen muututtua.

 

Olen miettinyt paljonkin ihan samaa ja on ollut tarkoitus tehdäkkin, mutta emme ole saaneet aikaiseksi kun mies ei ole niin innoissaan koko asiasta... En kyllä ymmärrä miten se hänen elämäänsä vaikuttaisi jos sellainen tehtäis.

Eihän se "testamentti" ole kuin toive uusista huoltajista, lasten huoltajuutta kun voi sen jälkeen hakea kuka vaan ja muut tahot sen sitten päättää, mut luulis vanhempien toiveelle jokin arvo olevan.

 

Ei olla tehty. Mutta olen kyllä tärkeiltä ihmisiltä elämässäni, kuten lapsiemme kummit ja omat vanhempani ja muutama läheinen ystävä, kysynyt, ovatko valmiita ainakin ensikädessä auttamaan jos minä satun kuolemaan yhtäkkiä. Meillä on viisi pientä lasta ja olen miehelleni sanonut (vaikka se kuulostaa ehkä kamalalta) että jos kuolen lähiaikoina, täytyy hänen osata pyytää apua ja että ihan suopein mielin katselen pilvenreunalta jos ja kun löytää rinnalleen uuden elämänkumppanin arkea pyörittämään kanssaan.

 

Ei, mutta mietinnässä on kyllä. Etteivät minun sukulaiseni saisi lapsia missään tapauksessa.

 

Ei olla tehty, mutta on siitä puhuttu. Mies on luvannut hoitaa myös mun esikoisen, mikäli mulle jotain kävis. Mutta jos molemmille kävis jotain niin en tiedä mihin lapset joutuis. En tiedä loppupelissä onko siitä testamentista mitään hyötyä, viranomaiset kai sen päättää kuitenkin.

 

Kiitokset tähänastisista vastauksista. Se verran vielä että oletteko tehneet ns. virallisen paperin asiasta (tyyliin testamentti) vai ihan vapaamuotoisen "lapun pöytälaatikkoon"?

 

Ollaan tehty paperille toive,"vapaamuotoinen",molemmille osapuolille omat paperit.Tuo paperi käy mielestäni vain"toiveena",viralliset tahot kai päättävät tilanteen mukaan kuka sopivin huoltaja,mutta vanhempien toive toki otetaan huomioon. Inhottavia asioita ajatella,mutta kiva silti kun on tehtynä tuollainen.Tosin meilläkin tarvitsisi tuo paperi päivittää,kun elämäntilanteet muuttuneet.

 

Ei olla tehty, mutta pitäisi varmaan kun mulla ei ole vanhempia ja en halua että lapsi joutusi anopin kasvattamaksi...

 

Sellainen"epävirallisen virallinen" papru tehty, eli on 2 todistajaa ja vapaamuotoinen teksti, paperi kotona ja todistajilla sekä eräällä viranomaistaholla.

 

Ok, kiitokset vastanneille. Täytyypä ottaa sellainen työn alle.

 

Ei olla tehty, ei ole käynyt edes mielessä. Oletuksena on varmaankin että jommankumman sisarukset tai sitten jommankumman vanhemmat.

 

Ei ole tullut tehtyä, mutta voisi toki miettiä. Tärkeintä että päätyis jolle kulle läheiselle sinällään ei väliä kun kaikkien kanssa ollaan hyvissä väleissä. Kenen elämäntilanteeseen sitten parhaiten opisi, isovanhemmat kun alkaa jo aika vanhoja olla.

 

Kenelle lapset yleensä menevät jos molemmat vanhemmat kuolevat? Isovanhemmilleko vai vanhempien sisaruksille?

 

Ei olla tehty eikä varmaan tehdäkään. Tuo paperi, toive, ei ole millään tavalla sitova mihinkään suuntaan. Viranomaiset tekevät päätöksen lasten tilanteesta ja lain mukaan on ensisijaisesti selvitettävä lähiomaisten mahdollisuudet ottaa lapsi huollettavksi. Itse olen sitä mieltä, että oma sukuni ei ole kykenevä (eikä varmasti halukaskaan). Miehen vanhemmat olisivat varmasti halukkaita, mutta miehen isän terveydentila saattaisi tulla esteeksi. Miehen veljen perhe olisi ainoa, joka saattaisi haluta ja pystyä, mutta vaatisi heiltäkin tietysti tosi isoa elämänmuutosta. Toivottavasti tämmöistä ei tarvitsisi koskaan kenekään kohdalta miettiä!

 

Meillä on tehty "ihan vapaamuotoinen" mutta ihan allekirjoituksilla ja päivämäärillä. Esikoisen kummeille toivomme meidän lapsia, jos meille jotain sattuisi.
Lisäksi siinä on esitetty toiveita, miten lasten omaisuutta tulisi hoitaa.

 

no tuota ei olla. Meillä vanhin tytär on parin vuoden päästä 18v joten jos ei enne hänen käysi-ikäisyysaikaa kuolla, varmaan saa otta pikkuveljet hoittoonsa. meilä ku ei kukaan ole enää mikään pikkuinen, nuorinkin täyttää pian 10v

 

no tuota ei olla. Meillä vanhin tytär on parin vuoden päästä 18v joten jos ei enne hänen käysi-ikäisyysaikaa kuolla, varmaan saa otta pikkuveljet hoittoonsa. meilä ku ei kukaan ole enää mikään pikkuinen, nuorinkin täyttää pian 10v

Aikamoinen vastuu tytölle joka on teini itsekkin ottaa kolme muuta teiniä kasvatettavakseen.eikä minusta ihan reilua edes olettaa tytön tuollaiseen suostuvan

 

Testamenttiin on kirjattu kenet haluttaisiin ns."huoltajiksi lapsille jos meistä aika jättää kun lapset alaikäisiä.

 

Meillä on suullinen sopimus mun siskon kanssa, että jos meille jotain sattuu, niin hän ja miehensä hakevat tytön huoltajuutta.

 

Ei olla tehty.
Oon ymmärtänyt ettei lapsia voi kuitenkaan testamentata kenellekään virallisesti.
toki me voidaan miehen kanssa kuolla yhtäaikaa, mutta pidän sitä aika epätodennäköisenä.
Meidän molempien sukulaiset olisivat kykeneviä huoltajia.

 

Testamentti täytyy aina tehdä, ongelmia tulee muuten, jos on alaikäiset lapset. Jos testamenttia ei ole tehty ja on omaisuutta, tulee olemaan todella vaikeaa alaikäisten ja tänne jääneen vanhemman osa, siis rajoitettua. Meillä aikuiset lapset ovat onneksi kaikki jo yli 25-vuotiaita, joten he huolehtivat pienimmäisestä.

 

[QUOTE="vieras";23525765]Aikamoinen vastuu tytölle joka on teini itsekkin ottaa kolme muuta teiniä kasvatettavakseen.eikä minusta ihan reilua edes olettaa tytön tuollaiseen suostuvan[/QUOTE]

Minun veikkaukseni on että useimmat isosiskot eivät tuollaisessa tapauksessa muuta vaihtoehtoa edes ajattele. Näin siis mikäli perheen sisäiset suhteet muuten terveellä pohjalla...

 

Enpäs ole tuota tullut ajatelleeksi..

Mutta nyt näin äkkiä toivoisin että esikoinen (19v) saisi tuon tytön (7v) jos mulle jotain tapahtuisi, en todellakaan isälleen haluaisi tuota tyttöä...