Meillä oli aiemmin omakotitalo, oltiin pihalla aina kun muita vaihtoehtoja ja menomestoja ei sielläpäin ollut. Nyt muutimme kaupungin keskustaan kerrostaloon, ja hyvää omaa pihaa ei ole. Käydään kaupungin puistoissa ja pihaa ei ole yhtään ikävä, vaikka meillä on leikki-ikäinen.
Itse en viihtyisi postimerkin kokoisella pihalla. Ostaisin samalla rahalla mukavamman asunnon kivemmasta paikasta. Puistoon lähtö vaatii tietenkin pientä viitseliäisyyttä vanhemmilta, kun pihalle lapsen saattoi vain laskea, mutta itse kyllä tykkään tästä asumismuodosta tosi paljon tylsiö-omakotitaloelämään verrattuna. Eikä niitä jatkuvia pakkopihatöitä (nurmikon huolto, kasvien kastelu, lehtien haravointi) tule kyllä yhtään ikävä. Jos nyt oikein vihreää tulee ikävä, pistän parvekkeelle pari yrttilaatikkoa, pääsee paljon helpommalla.