Kysymys kaikille joilla on veli

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Jitrikki
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ikinä ei ole käynyt mielessä, että veljeä pidettäisiin parempana. Tai poikia yleensäkkään. Olen ollut siinä uskossa, että tyttöjä toivotaan mielummin syntyneeksi ja myös paremmiksi. Väärässä olin :)

Johtuu ehkä omasta ajattelutavastani. Olisin varmasti pettynyt vähän, jos lapseni olisi ollutkin poika. Ja jotenkin säälin kaveria, kun hänellä poika.. hulluja ajatuksia,tiedän!
 
En ole tuntenut, sillä olen ja olen ollut aina suvun lellikki ja perheeni prinsessa.
Veljilleni on oltu paljon ankarampia ja heidän elämänsä on ollut mielestäni rankempaa (läheisyyttä ei lähellekään yhtä paljon kuin minulla, materiaa vähemmän jne).
Ei tulisi mieleenkään kadehtia, olisi hirveää olla isäni poika.
 
En ole koskaan tuntenut itseäni vähemmän arvokkaaksi kuin veljeni, mutta eri tavalla meitä on kohdeltu. Veljeni sai olla lapsuudenkodissani vapaamatkustaja siinä missä multa odotettiin ahkeruutta koko perheen hyvinvoinnin eteen. Veljeä kiiteltiin ja ylistettiin roskapussin viemisestä ja mun työni jälkeä arvosteltiin tyyliin "olisit kyllä vähän tarkemmin voinut nää ikkunat pestä." Mun onnistumisiani ei erityisemmin juhlittu, veljen kohdalla taas pienetkin saavutukset ylistettiin korkealle. Tästä huolimatta en ole koskaan tuntenut olevani veljeäni huonompi, vanhempiani pidän dorkina.
 
olen perheen ainut tyttö ja sitä ei kyllä huomannut missään. Minulla on aivan mahtavat veljet,olemme päivittäin toistemme kanssa tekemissä. Pentuina saimme samat asiat vanhemmiltamme mopot, A-kortit, kevarit.BC-kortit ja ensimmäiset automme. Kaikki olemme samanlaisia duunarijuntteja. En vaihtaisi veljiäni mihinkään heihin voin luottaa mieheni lisäksi eniten tässä maailmassa ja he tulevat apuun varmasti hädänhetkellä. He pitivät minusta huolen lapsena ja nuorena. Häissämme luovuttivat päävastuun miehelleni,mutta vannoivat että jos kuulevat kaltoinkohtelusta mieheni puolelta tulevat he pitämään omansa puolia. Rakastan heitä suunnattomasti.
 
Ei oo kyllä tullut koskaan tommonen mieleen. Ei kai se nyt mitenkään arvokkaampi ole... Pöh. Tietysti se on sellanen, että joissain piireissä kaikki tuntee sen ja haluaa olla sen kavereita, mut ei se sukupuolesta johdu, se on muuten vaan erikoinen tyyppi.
 
Oli pakko etsiä tämä ketju ja vastata nyt kun olen asiaa vähän kauemmin miettinyt.

Ei tosiaan tullut tuollainen ajatus edes mieleen kuin ap:llä. Suomi ja länsimaat muutenkin on jo sen verran uuden aikaisia yhteiskuntia, että täällä tasa-arvo toteutuu ainakin sen suhteen etteivät tytöt ole sen arvottomampia kuin pojatkaan, ehkä jopa päin vastoin.

Kumpihan se on lapsista yleensä se, joka hoitaa vanhempiaan kun vanhemmat tarvistevat apua? No tytär tietenkin. Pojat voivat luuhata ihan missä halauavat kun vanhemmat tarvitsevat apua, mutta jos tytär tekee samalla tavalla, niin voi taivas kun se on tavatonta. Pojat voivat sen sijaan punkata vanhempien luona vuosi kausia tultuaan täysi-ikäisiksi, mutta kuinka moni tytär tekee näin?

En tiedä onko teollistumisen aiheuttama muutos yhteiskunnassa aikoinaan aiheuttanut tällaisen ilmiön, jonka kautta naiset kasvattavat lapset. Koska miehiä ei kovasti ole ollut viime vuosikymmeninä päiväkodeissa ja kouluissa aikuisina ja kasvattajina, pojat ovat joutuneet ns. epätasa-arvoiseen asemaan kasvatuksessa. Ennen vanhaan opettajat olivat miehiä ja kasvattivat pojista miehiä ja antoivat miehen mallin, mutta naisen on sitä vaikea yksin tehdä.

Olipas vähän sekava ajatuksen juoksu, mutta toivottavasti joku ymmärsi pointtini eli sen että lapset tulisi kasvattaa perheessä tasa-arvoisina, kaikilla lapsilla pitäisi olla sopivasti kotitöitä ja vastuuta yhteisistä asioista eikä poikia saisi päästää kotona tai koulussa helpommalla sen takia, että he ovat poikia. Onneksi mulla on itsellä vain kaksi poikaa, ja toivon että osaan kasvattaa heistä empaattisia ja auttavaisia nuoria miehiä, jotka pärjäävät omassa elämässä, mutta osaavat ottaa myös muut huomioon ja auttaa tarvittaessa vaikka mua sitten kun apua tarvitsen.

Lähdempä tästä valmistautumaan iltaa ja yötä varten, kun lähden äitini luo yksi, joka on ollut tänään pienessä operaatiossa sairaalassa ja pääsee yöksi omaan kotiin, jos on saattaja ja joku yön hänen kanssaan. Tietenkin minä menen äidin luokse yöksi, ettei tarvitse sairaalaan jäädä.
 
No, ei tunnu...
Meillä on molemmilla ihan oma elämä. Ollaan molemmat yli nelikymppisiä. Veli meni reilu vuosi sitte naimisin thaimaalaisen naisen kanssa. Meillä on samanikäset lapset jotka täyttää ens kuussa 17v (toine 7. päivä ja toinen 8. päivä).
Vanhemmat asuu lähempänä mua ku veljee ja näinollen myös kävyvät meillä useemmin jne...
 
Näin vanhempana ajatellen, niin kyllä kai minulla oli aivan pieni ylivalta sisaruksiini nähden (2 siskoa, nuorempia). Etuoikeus tulee mieleen, mutta kumminkin en mikään pomo. Tuntuu, että mummikin piti minusta enempi, mutta voi johtua esikoisuudesta. Olisi voinut olla toisinkin päin, jos olisin joku välirykäisy ollut. Aikoinaan oli myös vastuu nuoremmista siskoista ja minuun luotettiin kun kolmistaan matkustettiin maalle. 6 tuntia junassa ja yksi vaihto Haapamäellä. Minä silloin jo 11v, siskot 9 ja 5. Nykyään ei kukaan lapsi tee semmoisia matkoja. Eivät edes uskaltaisi, mutta ennen oli toisin. 50-luvulla. Nyt varmaan kaikki emännät ja naismaiset miehenkuvat tällä palstalla tuomitsisi ja olisivat jonkin ls-ilmoituksen kannalla.
 
Juu, vanhempieni silmissä olin arvottomampi kuin veljeni. Veli oli hirveä pentu, hajotti kaiken ja oli varsinainen kuspiä. Mutta silti sai pelkkää päänsilitystä eikä joutunut ikinä kotihommia tekemään. Tai hoitamaan pienempiä sisaruksia.
Lapsemme ovat äitimme silmissä aivan eri asemassa. Mun lasta ei haluta edes tavata, kun veljen muksu on pienestä vauvasta asti ollut joka viikonloppu sekä lomat hänellä. Ja hänelle ostetaan vaatteet, herkut ja lelut. Katkaisin välit. Pitäköön tyylinsä. Turha odottaa meitä kun apua tarvii, se on loppu.
 

Similar threads

P
Viestiä
33
Luettu
2K
E

Yhteistyössä