Kysymys ilman kipulääkettä synnyttäneille

[Tuotanoin]

Samat niksit minulla kuin monella muullakin: joogassa opittu hengitys, kehon ja mielen tietoinen rentoutus, vesiamme ja hyvä tukihenkilö. Kipu säilyi hallittavana läpi synnytyksen, ja kehon oma kivunlievitys toimi todella hyvin.

Niin, ja käynnistetty synnytys oli kysymyksessä.

 

["Vieras"]

En ehtinyt kummallakaan kertaa saamaan mitään. Ekan kohdalla pyysin itse liian myöhään, koko ajan ajattelin että pyydän kohta jos tää kipuntästä vielä pahenee ja kun sitten paheni sillein, että aattelin että kohta tarviin jotain, niin oli liian myöhäistä. No, sitten kärsittiin.
Tokan kohdalla en ehtinyt saada mitään, hyvä kun sairaalaan ehdin.
Jotenkin se kipu on mulla ollut sellaista, että oon ajatellut että ainut mikä auttaa on se, että lapsen saa ulos. Enkä halunnut niitä lääkkeitä liian pian, ja mä oon vähän luonteeltani sellainen, että aina mietin " että selvisihän ne ennenkin, miksen siis minäkin?"

 

["Juupa juu"]

Myös hampaan saa vedettyä pois ihan hyvin ilman puudutuksia, olethan kokeillut? Mitä vaan voi tehdä ilman puudutuksia ja kivunlievitystä, harvemmin vaan näkee että kukaan urheilisi missään muussa lajissa tällä asialla kuin juuri synnytyksessä. Jännä juttu.

Olen synnyttänyt esikoisen puudutuksilla ja kaksi lasta sen jälkeen ilman mitään. Jännä juttu, mutta en "urheillut" ketään muuta miellyttääkseni kuin itseäni. Halusin olla tolkuissani, halusin ettei lapsi saa mömmöjä, halusin olla aktiivinen synnyttäjä. Jos vielä synnyttäisin, lähtisin hommaan ilman muuta sillä mielellä, että puudutuksia en ota. Toisaalta jos jotain menisi pieleen, en vastustelisi tietenkään puudutuksia tai leikkaustakaan.

En ymmärrä, mikä siinä niin nyppii, että moni haluaa synnyttää tajuissaan, ponnistaa itse jne. Jos se ei sovi teille, niin se on teidän asianne. Me, jotka olemme sen kokeneet ja pitäneet sitä hyvänä, emme kyllä vaikene vain sen takia, että jotakuta ärsyttää, kun kaikki eivät ole kuten hän itse.

 

[Tuotanoin]

[QUOTE="Juupa juu";26565434]Olen synnyttänyt esikoisen puudutuksilla ja kaksi lasta sen jälkeen ilman mitään. Jännä juttu, mutta en "urheillut" ketään muuta miellyttääkseni kuin itseäni. Halusin olla tolkuissani, halusin ettei lapsi saa mömmöjä, halusin olla aktiivinen synnyttäjä. Jos vielä synnyttäisin, lähtisin hommaan ilman muuta sillä mielellä, että puudutuksia en ota. Toisaalta jos jotain menisi pieleen, en vastustelisi tietenkään puudutuksia tai leikkaustakaan.

En ymmärrä, mikä siinä niin nyppii, että moni haluaa synnyttää tajuissaan, ponnistaa itse jne. Jos se ei sovi teille, niin se on teidän asianne. Me, jotka olemme sen kokeneet ja pitäneet sitä hyvänä, emme kyllä vaikene vain sen takia, että jotakuta ärsyttää, kun kaikki eivät ole kuten hän itse.[/QUOTE]

Lisätään vielä, että synnytyskipu on ainakin minulla ollut luonteeltaan hyvin toisenlaista kuin hampaiden poistoon liittyvä kipu. Kipu on ohjannut minua synnytyksen etenemisen kannalta parhaisiin asentoihin. (esimerkiksi siinä missä selinmakuulla kipu kävi täysin sietämättömäksi, portaita kiivetessä olo oli suorastaan hyvä)

Hammaslääkärikammoisena ihmisenä tiedän myös, että merkittävä osa kivusta on mielen kipua, pelkoa. Pelkään liikaa voidakseni heittäytyä kivun varaan. Joku toinen varmasti pelkää synnytystä samalla tavalla.

 

[kookosta]

[QUOTE="Juupa juu";26565434]Olen synnyttänyt esikoisen puudutuksilla ja kaksi lasta sen jälkeen ilman mitään. Jännä juttu, mutta en "urheillut" ketään muuta miellyttääkseni kuin itseäni. Halusin olla tolkuissani, halusin ettei lapsi saa mömmöjä, halusin olla aktiivinen synnyttäjä. Jos vielä synnyttäisin, lähtisin hommaan ilman muuta sillä mielellä, että puudutuksia en ota. Toisaalta jos jotain menisi pieleen, en vastustelisi tietenkään puudutuksia tai leikkaustakaan.

En ymmärrä, mikä siinä niin nyppii, että moni haluaa synnyttää tajuissaan, ponnistaa itse jne. Jos se ei sovi teille, niin se on teidän asianne. Me, jotka olemme sen kokeneet ja pitäneet sitä hyvänä, emme kyllä vaikene vain sen takia, että jotakuta ärsyttää, kun kaikki eivät ole kuten hän itse.[/QUOTE]

No mutta eihän puudutteiden saaminen nyt tarkoita ettei ole aktiivinen synnyttäjä tai ettei ole tolkuissaan. Joillekin se lääkkeellinen kivunlievitys voi hyvinkin olla kieno pysyä tokjuissaan (ei kipu vie täysin mennessään).

kipukynnyksiä on erilaisia ja musta henkilökohtaisesti on hienoa, että ihmiset ei halua kehoaan täyteen kaikenmaailman lääkkeitä jos pystyvät olemaan ilmankin (eli kaikki kunnia luomusti ilman lääkkeellistä kivunlievitystä synnyttäneille!).

Mäkin lähdin kumpaakin synnytykseen sillä mielellä että ei kiitos lääkkeille, mutta niin vaan kummassakin lopulta kohdunkaulapuudutuksen halusin Ja ponnistin ihan itse ja olin tolkuissani ja aktiivinen synnyttäjä

 

[Pahvikannu]

Mulla myös ekassa synnytyksessä epiduraali, toinen meni ilokaasulla (onko se kipulääke?). Suht helposti kestin toisen, koska synnytys eteni niin vauhdilla, supistusten välissä oli tauot ja supistusten aikaan keskityin hengittämiseen. Ensimmäinen synnytys oli käynnistetty ja huomattavasti kivuliaampi epiduraalista huolimatta.

Mun on vähän vaikea käsittää sellaisia, jotka olisivat ottaneet kipulääkettä jos olisivat ehtineet, ja vannovat että seuraavalla kerralla yrittävät saada sen ajoissa... Mihin sitä kipulääkettä ylipäätään tarvitsee, jos synnytys on niin nopeasti ohitse että sen selviää ilmankin? Tai ainakin itse näen että ne lääkkeet ovat sitä varten, että synnytyksen jaksaa niiden avulla hoitaa loppuun asti jos muuten meinaa voimat loppua...

 

[.,.]

Pitää rentoutua niin totaalisesti, että myös kohtulihas rentoutuu ja saa tehdä työnsä rauhassa, ilman että sitä jännityksellä estetään. Silloin pitää alaleuka rentouttaa myös täysin, mulla jopa kuola valui, en sitä saanut pyyhittyä ku keskityin olemaan rento.
Lämmin suihku ja pystyasento, kävely ja lopuksi keinutuolissa istuminen. Näin olen kaikki 9 synnyttänyt ilman mitään kipulääkkeitä. Jotkut käynnisteety, jotkuti ei, siinä ei kipulääkityksen kannalta mitään eroa.

 

[jps]

[QUOTE="qqq";26552911]Lauluharrastuksesta on hyötyä synnytyksessä Minulla auttoi siis lauluhengitys. Hengittämällä syvään saa kropan rentoutuneempaan tilaan. Pinnallisesti hengittämällä saa itsensä melkoisen jumittuneeseen ja kramppailevaan tilaan, jolloin supistukset tuntuvat pahemmilta.

[/QUOTE]

Peesaan ylempää (paitsi etten ole laulaja..). Jotkut sanoo ettei kannata valmistautua millään tavalla, mutta minulle oli apua siitä, että otin selvää erilaisista hengitystekniikoista ja rentoutumisesta. Sillä pystyi, jos ei nyt hallitsemaan kipua, niin ainakin selviämään siitä. Oli todella rankka ja nopea avautuminen, eikä mitään kipulääkettä ehditty antaa.

 

[kookosta]

Mun on vähän vaikea käsittää sellaisia, jotka olisivat ottaneet kipulääkettä jos olisivat ehtineet, ja vannovat että seuraavalla kerralla yrittävät saada sen ajoissa... Mihin sitä kipulääkettä ylipäätään tarvitsee, jos synnytys on niin nopeasti ohitse että sen selviää ilmankin? Tai ainakin itse näen että ne lääkkeet ovat sitä varten, että synnytyksen jaksaa niiden avulla hoitaa loppuun asti jos muuten meinaa voimat loppua...

Mä olen kyllä kummallakin kerralla ehtinyt saada kohdunkaulapuudutteen, kuopuksen kohdalla tosin se ehdittiin laittaa ihan hetki ennen ponnistusvaihetta ja koko synnytys kesti nelisen tuntia. Nopea synnytyshän se oli, mutta siinä lopussa tuli sellainen olo etten enää vaan pysty kestämään sitä oloa (kohdunsuu aukesi aivan järjettömän nopeasti ja sekös se tuntui mukavalle). Jos olisin odotanut muutoman minuutin kipulääkkeen pyynnön kanssa, en olisi sitä ehtinyt saada.
Että olisin kai pystynyt teoriassa synnyttämään ilman puudutetta, mutta pirustakos sitä siinä vaiheessa tiesi että 10 minuutin päästä ipana on maailmassa