Toggle sidebar

Kysymys ilman kipulääkettä synnyttäneille

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Krista"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
No mutta onhan nyt muitakin kivunlievityksiä kuin epiduraali! :O Itse en ole sitä koskaan halunnut, olisin halunnut kohdunkaulanpuudutuksen, mutta ekasta en saanut mitään. Oli se aika karmeeta, vaikka mulla onkin korkea kipukynnys. Muissa synnytyksissä on ollut kohdunkaulanpuudutus ja olen ollut tyytyväinen siihen :)
 
Esikoisen kohdalla ei ehditty lääkitä, ja seuraavien kohdalla aioin pärjätä niin pitkälle kuin mahdollista ilman lääkkeitä myös. Ihan loppuunasti se sitten menikin ilman lääkkeitä.

Omalla kohdallani tärkeää oli että mies oli rento ja tsemppaava sekä valmis hieromaan. Myös lämmin suihku oli ihana avautumisvaiheessa - siellä oleskelinkin piiiiitkään. Lämpöpussit jossain vaiheessa olivat ok kun vielä paikallaan malttoi olla, mutta sitten kun kipu nosti ylös niin vain miehen hieronta auttoi. Sekä sellainen matalaääninen murina, se auttoi keskittymistä ja tuntui että jokaisella murahduksella edistyi.

Ponnistusvaihe on mulla ollut oma numeronsa sikäli, että on niin innokas olo odottaa vauvaa että se ponnistuskipu ei ole ollenkaan niin paha. Päinvastoin, heti kun vauvan hartiat on ulkona niin on ihan vihainen olo itselle että mitenkäs en nyt heti ponnistanut kovemmin vaan niin varovaisesti... =)
 
Mä synnytin esikoisen epiduraalilla ja toisen luomuna. Mä menin ihan paniikkiin siitä kivusta,
siis ihan sekasin. Ponnistaessa puristin jalat kiinni ja rimpuloin. Ulos putkahti kuudessa
minuutissa, mutta jos ponnistusvaihe olisi ollut pitempi niin siitä ei olis tullu mitään. Seuraavaan
haluan kyllä epiduraalin, oli hirveää menettää kontrolli kokonaan. Mutta kaikillahan on eri
kipukynnys ja tapa käsitellä kipua.
 
[QUOTE="Tiina";26552936]Mulla molemmat käynnistetty ja synnytetty ilman kipulääkkeitä. Kyllä sieltä tulee ilman lääkkeitäkin ja vannon, että nopeampaa. Ja kätilö on innoissaan virkestä vauvasta, joka ei ole tokkurassa äidin saamista kipulääkkeistä...[/QUOTE]

Myös hampaan saa vedettyä pois ihan hyvin ilman puudutuksia, olethan kokeillut? Mitä vaan voi tehdä ilman puudutuksia ja kivunlievitystä, harvemmin vaan näkee että kukaan urheilisi missään muussa lajissa tällä asialla kuin juuri synnytyksessä. Jännä juttu. :)
 
Neljä olen synnyttänyt ja olan asenteella, hengityksellä ja tuntemuksia kuunnellen pärjänny. Kuuntele ja tunnustele kipua, seuraa ja mene sen mukana, anna sen viedä ja muista hengittää. Kuulostaa ehkä tyhmältä mutta kun taistelee kipua ym vastaan, sattuu mielestäni enemmän. Supistus nousee huipulle ja ku sinne kestät,pääset... Se helpottaa taas. Voimia ja tsemppiä sinulle!
 
Viimeisestä en kerinnyt saamaan mitään kun olin jo 8cm auki. Sit vaan ilokaasua joka auttoi kyl tosi hyvin, mut ponnistusvaihe oli kauhea vaikka ei montaa min kestänyt. :O
 
Selvisin hegittämällä ja liikkumalla. Viimeinen puolituntinen ennen ponnistamista oli aika infernaalista kipua täynnä, mutta selvisin siitä kuitenkin. Ponnistaminenkin sattui, mutta eri tavalla.
 
mulla esikoisen synnytys käynnistettiin oksitosiinitipalla ja oli todella kivulias- sain epiduraalin.

Toinen synnytys käynnistyi luonnollisesti ja ne kivut ei ollut läheskään yhtä pahoja kuin esikoisesta- en saanut/tarvinnut mitään kivunlievitystä. Tämä toinen synnytys oli kaikkiaan todella ihana kokemus, kun esikoisesta jäi jonkinasteinen synnytyspelko.
 
en ole koskaan ehtinyt saada epiä tai spinaalia, kaikki on edenneet niin nopeasti. kolmannesta pyysin kun oli tiedossa reilusti yli 4kg vauva ja himpun pelotti :D pyysin epiä hoitajalta, samassa meni vedet ja mua juoksutettiin saliin sängyn kanssa. edelliset on syntyneet vesien menosta aika nopeasti.
ponnistusvaihe on ollut kaikista kivuttomin kahdessa jälkimmäisessä, ekassa se oli pitkä koska vauva syntyi avosuisessa tarjonnassa 45min jälkeen. mutta tuli ulos ilman apukeinoja ja mitään sen kummempia kuin muutama nirhauma..
 
Minun oli helppo pysyä kannassani juuri kertomasi perusteella ja vielä pahempia epiduraalikokemuksia lukeneena. En halunnut, että synnytys hidastuu tai itse kärsisin epiduraalin vaikutuksista. Ajattelin, että mieluummin sinnittelen luonnollisen synnytyskivun. Ensimmäisen kohdalla tietysti jännitti, kun ei ollut ennemmin synnyttänyt mutta hyvinhän sekin lopulta meni. Oma elimistö lievittää kipuja paljon. Kyllä tuli itkettyä ja kiroiltua, mutta supistusten välissä oli sentään aina ne tauot. Viimeiset tunnit tietysti olivat raskaimpia, kun tuntui siltä ettei taukoja juurikaan ollut vaan koko ajan sattui. Mutta ensimmäisellä kertaakin olin onnellinen, että kun olin vauvan saanut ponnistettua tuskaisen vaiheen läpi ulos - kivut loppuivat ja katosivat kokonaan! Ei tuntunut yhtään siltä, että olisin juuri synnyttänyt.

Toisen lapsen kohdalla olin jo itsevarmempi ja tiesin mitä on luvassa, joten meni rennommin. Kolmannen lapsen kohdalla sitten vielä rennommin, kun melkein pystyin kellosta ennustamaan milloin lapsi syntyy ja niin sitten syntyikin.
 
Supistuskivuista selvisin kyllä kakkosellakin hyvin ilman epid., mutta ponnistusvaihe luomuna oli lähes sietämätön.

Molemmilla kerroilla on ollut kovaa kipua ja vaivaa kohdunsuulla (jälkeenpäinkin ruhjeinen) ja olen revennyt reilusti suuntaan jos toiseenkin.
Epiduraalin kanssa sekin oli huomattavasti vähemmän tuskallista.

Viimeisessä synnytyksessä kammottavinta oli vielä vauvan syntymän jälkeen jatkunut kipu, veren pulppuaminen jostain mitä kätilö ei ensin meinannut edes löytää ja ompelut siihen päälle.
Olin jokseenkin shokissa pari tuntia.
 
[QUOTE="Krista";26552830]Ensimmäisen lapseni kohdalla synnytys käynnistettiin. Mitään ei aluksi tapahtunut, joten annostusta nostettiin monta kertaa ja yhtäkkiä kipu humahti kerralla. Sain aluksi morfiinipiikin ja sitten epiduraalin. Minulle on tuosta epiduraalista jäänyt trauma, sillä sitä laitettaessa jalkani sätkivät kuin sähköjäniksellä ja lääkäri ja kätilö huuusivat, että ei saaliikkua. Kipu toki loppui, mutta jotenkin synnytys pysähtyi ja lopulta vauva saatiin imukupilla ulos, kun happitaso alkoi laskea.

Olen siis toisen lapsen kohdalla jajatellut, että en ota kipulääkettä. Laskettuun aikaan nyt kuukausi ja olen miettinyt, miten tilanteen saisi hallitummaksi. Mitä jos taas kipu humahtaa kerralla ja pyydän enempiä ajattelematta epiduralin? Eli miten selvisitte kivun "päälle" ja pystyitte pysymään kannassa?[/QUOTE]

Hmm. Mulla ei ollut mitään kantaa siitä, ettenkö lääkkeellistä kivunlievitystä toisenkin lapsen kohdalla ottaisi, mutta vastaan silti, sillä ilman kivunlievitystä se toisen lapsen synnytys sitten kuitenkin meni.

Mä sain myöskin esikoista synnyttäessäni epiduraalin, kaikki meni tuolloin hyvin ja synnytys sujui nopeasti.

Nyt vuotta myöhemmin sain sitten toisen lapseni. Olin epiduraalia ajatellut, mutta asiat menikin sitten vähän toisin. Sairaalaan kun pääsin, niin kohdunsuu oli 8cm auki, enkä sitten enää sitä toivomaani epiduraalia saanut. Kauhuissani kyselin kätilöltä, mitenköhän tulen kestämään tulevat kivut (kuvittelin siis kipuluokan olevan jotain järkyttävää) mutta rehellisesti ja liioittelematta omalla kohdallani supistukset tuntuivat vain ja ainoastaan pahoilta kuukautiskivuilta.

Synnytyssalissa käväisin kuumassa suihkussa ja sänkyyn siirtyessäni pyysin pari lämmitettyä kauratyynyä selkäni alle. Ne tuntuivat mukavilta kyllä.

Ponnistusvaiheessakaan kipu ei mitenkään järkyttävää ollut, vaan paljon pahempaa oli se järkyttävä ponnistamisen tarve ja tunne siitä että vauva ei liiku senttiäkään (no, tokihan se oikeasti liikkui) vaikka kuinka ähellän.

Minä en ajatellut kipua sen kummemmin, mietin vain, että olispa vauva jo maailmassa ja pääsisimpä jo nukkumaan :) Vauva olikin sitten maailmassa kahden tunnin kuluttua, synnytyksestä jäi kaikin puolin hyvä mieli ja voisin kuvitella jatkossakin synnyttäväni ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Tuossa muuten olikin mielestäni se hyvä puoli, että ponnistusvaiheessa tunsi ne supistukset ja oli tosiaan se ponnistamisen tarve, jota en silloin esikoisen aikana sen suuremmin tuntenut. Oli tavallaan paremmin "kärryillä" tilanteessa, jos ymmärrät mitä tarkoitan.
 
[QUOTE="vieras";26554006]Hmm. Mulla ei ollut mitään kantaa siitä, ettenkö lääkkeellistä kivunlievitystä toisenkin lapsen kohdalla ottaisi, mutta vastaan silti, sillä ilman kivunlievitystä se toisen lapsen synnytys sitten kuitenkin meni.

Mä sain myöskin esikoista synnyttäessäni epiduraalin, kaikki meni tuolloin hyvin ja synnytys sujui nopeasti.

Nyt vuotta myöhemmin sain sitten toisen lapseni. Olin epiduraalia ajatellut, mutta asiat menikin sitten vähän toisin. Sairaalaan kun pääsin, niin kohdunsuu oli 8cm auki, enkä sitten enää sitä toivomaani epiduraalia saanut. Kauhuissani kyselin kätilöltä, mitenköhän tulen kestämään tulevat kivut (kuvittelin siis kipuluokan olevan jotain järkyttävää) mutta rehellisesti ja liioittelematta omalla kohdallani supistukset tuntuivat vain ja ainoastaan pahoilta kuukautiskivuilta.

Synnytyssalissa käväisin kuumassa suihkussa ja sänkyyn siirtyessäni pyysin pari lämmitettyä kauratyynyä selkäni alle. Ne tuntuivat mukavilta kyllä.

Ponnistusvaiheessakaan kipu ei mitenkään järkyttävää ollut, vaan paljon pahempaa oli se järkyttävä ponnistamisen tarve ja tunne siitä että vauva ei liiku senttiäkään (no, tokihan se oikeasti liikkui) vaikka kuinka ähellän.

Minä en ajatellut kipua sen kummemmin, mietin vain, että olispa vauva jo maailmassa ja pääsisimpä jo nukkumaan :) Vauva olikin sitten maailmassa kahden tunnin kuluttua, synnytyksestä jäi kaikin puolin hyvä mieli ja voisin kuvitella jatkossakin synnyttäväni ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Tuossa muuten olikin mielestäni se hyvä puoli, että ponnistusvaiheessa tunsi ne supistukset ja oli tosiaan se ponnistamisen tarve, jota en silloin esikoisen aikana sen suuremmin tuntenut. Oli tavallaan paremmin "kärryillä" tilanteessa, jos ymmärrät mitä tarkoitan.[/QUOTE]

Niin ja vielä voisin lisätä tuohon esikoiseni saamiseen sen, että nopea synnytys tarkoitti hänen kohdallaan alle viittä tuntia.
 
mulla on neljä lasta, joista kaksi olen synnyttänyt ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. minulla amme on auttanut ihan tosi paljon avautumisvaiheen kipuun. suosittelen sitä! myös liikkuminen ja matalalta ääntely on auttanut minua.
 
Ekalla kerralla ei oikein tiedä mihin pitäisi varautua ja kyllä se kipu on kova. Silloin pyysin epiduraalin enkä siihen aikaan saanut enää sen laiton jälkeenkään liikkua. Toisella kerralla en sitten siksi sitä halunnut, kokeilin kohdunkaulan puudutetta ja se auttoi noin kolme supistusta. Tosin vauva syntyi 9 minuuttia sen laiton jälkeen. Kolmannella kerralla tiesin, että kun 5 senttiin aukeaa, loppu menee nopeasti. Ja niinhän se taas kävi 15 minuuttia sen jälkeen kun oli 5 cm auki, oli jo vauva syntynyt. Viimeisellä kerralla en ehtinyt saada mitään lievitystä, kun ehdin olla sairaalassa reilut 20 minuuttia ennen synnytystä :D.
 
[QUOTE="Krista";26552830]Ensimmäisen lapseni kohdalla synnytys käynnistettiin. Mitään ei aluksi tapahtunut, joten annostusta nostettiin monta kertaa ja yhtäkkiä kipu humahti kerralla. Sain aluksi morfiinipiikin ja sitten epiduraalin. Minulle on tuosta epiduraalista jäänyt trauma, sillä sitä laitettaessa jalkani sätkivät kuin sähköjäniksellä ja lääkäri ja kätilö huuusivat, että ei saaliikkua. Kipu toki loppui, mutta jotenkin synnytys pysähtyi ja lopulta vauva saatiin imukupilla ulos, kun happitaso alkoi laskea.

Olen siis toisen lapsen kohdalla jajatellut, että en ota kipulääkettä. Laskettuun aikaan nyt kuukausi ja olen miettinyt, miten tilanteen saisi hallitummaksi. Mitä jos taas kipu humahtaa kerralla ja pyydän enempiä ajattelematta epiduralin? Eli miten selvisitte kivun "päälle" ja pystyitte pysymään kannassa?[/QUOTE]

3 synnytystä, 2 kipulääkkeetöntä on mulla takana.
En mitenkään päättänyt olla ottamatta, synnytyksen kestot lääkkeettömissä 2h. Ajattelin että hetken vielä, sitten otan. Ei siitä kannata mitään stressiä ottaa, jos tuntuu että haluat lääkkeen ni pyydät. Muitakin on kuin epiduraali. Äkkiä huomaat, että luomunahan se syntyi, ja vähemmillä vaurioilla äiti pääsi.:) Mulla ei ole ollut minkäänlaista toipumisaikaakaan lääkkeettömissä, sillä vähän kannustan siihen, mutta stressittömästi ja itseltään mitään vaatimatta.
 
Minä synnytin käynnistettynä perätilavauvan alateitse ilman kivunlievitystä. Elämäni parhain kokemus, mutta minulla onkin kipukynnys korkea. Makasin tuntikausia kyljelläni ilman lupaa liikkua (vauvan piti antaa valua itsestään kanavaan, ei saanut missään vaiheessa ponnistaa vaikka luonto harasi vastaan). Kipu oli tosissaan kovaa. Kun vauva oli solisluita myöten ulkona, minut käännettiin nopeasti selälleni ja käskettiin ponnistaa. Se energia mikä patoutui sisälleni hillitessäni ponnistuksia, purkautui niin rajuna, että vauva suorastaan lensi ulos. Ja istukka perässä. Yhdellä ponnistuksella pihalle ja siinä se oli. Valitsisin samoin nytkin, eikä tähän ollut mitään periaatteellista syytä. En tarvinnut kipulääkettä, ja kun olisin tarvinnut, ei ehditty ruveta antamaan. Huolimatta lentävästä lähdöstä vauvani ei kolhiutunut:)
 
Mulla on varmaan korkea kipukynnys ja luotan kroppaani urheilutaustani vuoksi. Olen joogannut muutamia vuosia, joten osasin hyödyntää hengitystäni. Polttojen alkaessa koitin olla seisaallaan/nojailin etukenossa pöytään. Sairaalassa olin 6,5 cm auki ja koitin olla koko ajan seisovillaan. Makaillessa kipu oli karsein. Synnytys eteni nopeasti ja poika tuli neljän tunnin sairaalassaolon jälkeen pihalle. Olin jostain lukenut että epiduraali hidastaa synnytystä, enkä siksi halunnut turvautua siihen ensisijaisena vaihtoehtona.
 
Kuopus on syntynyt ilman mitään kivunlievityksiä, mitään ei ehditty antamaan. Eikä ole pahin synnytyksistä. Keskimmäisen synnytys oli kivuliain, paracervikaalin laitto oli kaikkein kivuliain juttu, eikä siitä ollut apua kuin ihan hetkeksi, mieluummin olisin sen epiduraalin silläkin kertaa ottanut.
 
Kolme synnytystä, kaikki käynnistettyjä (kolmatta tosin vain vauhditettiin oksitosiinilla), keskimmäinen syntyi ilman kivunlievitystä. Ei paha ollenkaan... Kyllä sen kivun sieti. Ja jokainen supistus oli sentti eteenpäin touhussa...
 
Sama tarina kuin sinulla LEX
"Ensimmäinen pitkäksi venähtänyt ja hidas synnytys epiduraalin kanssa, toisella kerralla "en ehtinyt" saamaan. Synnytys sujui toki nopeammin, mutta oli niin tuskallinen että ennemmin olisin saanut epiduraalin.
Pelkkä jälkihorkka kesti monta tuntia, kun vain vapisin, itkin ja hampaat kalisi yhteen..."

Toinen käynnistettiin. Otin liikaa käynnistys lääkettä TABLETTINA. EI KANNATA EMPIÄ SALIIN SIIRRON KANSSA!! Siellä saa kuitenkin paremmin kivunlievitystä!!! Vuodeosatolla ei paljon buranaa kummempaa anneta. Toinen tuli yllättävän paljon nopeemmin.

ÄLKÄÄ OTTAKO LIIKAA KÄYNNISTYSLÄÄKKEITÄ! Ylikierroksilla huutava keho on aika "ikimuistoinen".
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa