Kysymys avopareille

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja all day long
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Yhtä on pidetty 10 v. 2lasta hommattu ja talo. Joskus olen minä maininnu et naimisiinkin vois taloudellisista syistä mennä (romanttista) mut mies ei näe sitä tarpeellisena. Eli jatkanemme näin.

Juu meillä kans näin, paitsi yhdessä jo 15 v ja yksi lapsi.
 
Tottakai mennään...Yhteistä taivalta takana 6½vuotta, kaksi lasta, asuntolaina, farmariauto...mutta ei kihlasormuksia!!! Kihloissa siis ei olla, eikä mennä. Kesäkuussa 2008 tanssitaan häitä ison juhlavierasmäärän todistaessa :heart: :heart: :heart:
(ja vasta alttarilla mies pujottaa sormeeni kihlasormuksen ennen vihkisormusta...)
 
minä en vaan ymmärrä, mikä siinä avioliitossa on niin kamalaa kun ollaan vaan kihloissa, eletään niin vuosikausia, allekirjoitetaan yhteinen asuntolaina, hankitaan muksuja (lapsi on HUOMATTAVASTI suurempi yhdistävä tekijä kahden ihmisen välillä kuin avioliitto) mutta ei, ei voida mennä naimisiin; MIKSI? ihan sama se mulle on, ovatko jotkut naimisissa, en sitä ala arvostelemaan mutta se on vain niin hassua kun lainsäädännön vuoksi on ihan fiksua mennä naimisiin, jos kerran toisen kanssa loppuelämän aikoo muutenkin viettää. ja nykyään ei tarvitse siitä omaisudestakaan alkaa tappelemaan jos vain tekee avioehdon.

itse sain vakuutettua 14 vuotta yhtäpitäneen, kihloissa olevan ystäväpariskunnan siitä, että avioliitto on oikeasti fiksu päätös, heillä kun on mukuloitakin. kävivät eräänä maanantaina vain maistraatissa vihkiytymässä ja sillä sipuli :D eivät ole mitään juhlaihmisiä.
 
Kihloissa kun ollaan niin tietty mennään jossain vaiheessa naimisiin. Sehän se kihlautumisen tarkoitus on.. Lupaus avioliitosta. Ainakin mulle. Jos en tahtois naimisiin en menisi kihloihin.
 
Kehottaisin menemän naimisiin. Jos jotain toiselle sattuu yllättäin, kuolee. Jos ei ole lapsia niin avopuolison suku perii vainajan. Testamentti muuttaa tietenkin sen asian jos se on tehty. Siinä menee yhdessä hankkimanne talot sun muu arvokas. Suku on aina yllättävän ahne siinä vaiheessa. Vaikka kuinka tuetaan kuoleman sattuessa mutta kun tulee perunkirjoitukset eteen niin sitten sen näkee missä sitä oikeasti mennään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
minä en vaan ymmärrä, mikä siinä avioliitossa on niin kamalaa kun ollaan vaan kihloissa, eletään niin vuosikausia, allekirjoitetaan yhteinen asuntolaina, hankitaan muksuja (lapsi on HUOMATTAVASTI suurempi yhdistävä tekijä kahden ihmisen välillä kuin avioliitto) mutta ei, ei voida mennä naimisiin; MIKSI?

Siksi että halutaan viettää hääyö kaksin. :D
Ensin häitä ei tullut koska mies kuvitteli että haluan isot juhlat ja mies itse stressaantui ajatuksestakin. Nyt ollaan yhtä mieltä siitä että maistraatti on meidän juttu. Odotellaan vaan ensin sen aikaa että lapset vähän kasvaa ja ne voi jättää yöksi hoitoon.
Hyvät perustelut. :laugh:
 
Olemme puhuneet, jos ensikesänä mentäisiin. Mutta täytyy nyt katsoa. Kihloissa olemme olleet 3,5vuotta lapsia on kaksi, ja yhteinen asuntolaina. Että ei se muuta meidän elämää paljoakaan, vaihdan sukunimen samaksi kuin muulla perheellä.
 
Kyllä me sitten aikanaan naimisiin mennään. Takana vuosi yhteiseloa ja hiljalleen avioajatukset on tulleet ajatuksiin. Mutta hyvä näinkin nyt.

Kihlautuminen on minulle selkeästi lupaus avioliitosta. Eli siitä hetkestä kun kihlaudutaan, ryhdytään häiden suunnitteluun. Minulla mies Keski-Euroopasta eikä hänenkään mielestä kihloissa roikuta vuositolkulla. Outo ajatus niin hänelle kuin minullekin. Meillä hääpäivä tullaan löymään lukkoon ja valmistelut lähtee tosiaan heti käyntiin kun kihlaudutaan. Mutta kaikki tavallaan.

 
Mä hyväksyn sen, että jotkut pitävät kihlausta lupauksena avioliitosta. Miksi jotkut eivät voi hyväksyä sitä, että kaikille asia ei näin ole? Eiköhän ole jokaisen oma asia kuinka noista asioista ajattelee.
 
ollaan kihloissa oltu kohtapuoliin 3vuotta ja mies ois valmis meneen naimisiin, minä en. Sovittiin siis että ootetaan että saan 10kg pudotettua ja muutenkin että oisin ehkä "valmis" meneen naimisiin. Nii ja toi laihdutus juttu on ihan mun oma päähänpinttymä kun en näin lihavana halua hääpukuun ahtautua :) mutta tosiaan mennään naimisiin tai sit, ollaan onnellisia näinkin
 
Minä haluaisin kyllä naimisiin, mutta aion odottaa kosintaa. Jos mies joskus kosii niin vastaus on kyllä, mutta jos ei kosi niin ei sitten mennä naimisiin. Voin elää sen kanssa vaikka vähän harmittaisikin.
Mies taas ei näe syytä tai tarvetta mennä naimisiin, ainankaan vielä. Hänen mielestään riittää että olemme luvanneet toisillemme olla aina yhdessä, ei ymmärrä miksi se pitäisi virallistaa.
 
Mennään, kun keretään. :) Yhdessä ollaan oltu vasta nelisentoista vuotta ja esikoistamme odotellaan.

Nyt raskauden myötä asia on tullut minulle tärkeämmäksi, kun tajusin, että jos jotain kamalaa sattuu, niin en ole vastuussa enää vain itsestäni. Eli alustavasti puhuttiin, että lapsen synnyttyä ja kasvettua sen verran, ettei ole enää ihan pieni, niin mennään naimisiin. Isoja häitä emme halua, vaan pienet kirkkohäät. Miehelle "kelpaisi" varmasti maistraattikin, minä koen kirkon oikeaksi paikaksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pöpökammoinen:
Ei olla edes kihloissa, enkä halua naimisiin kun "täytyy" käyttää sormusta enkä yhtään tykkää sormuksista, yksi muksukin löytyy.

Ei vihkisormusta tarvitse käyttää. Jos se on pakollinen (joku tietää paremmin ?) vihkiseremoniaan, niin voit lainata vaikka mummon, äidin tai anopin rinkulaa.
 

Similar threads

V
Viestiä
11
Luettu
435
Aihe vapaa
vierailija
V
N
Viestiä
30
Luettu
4K
V
T
Viestiä
0
Luettu
1K
Aihe vapaa
Tiettytootta mitä mieltä ootta
T

Yhteistyössä