Kysymys akateemisille äideille!!!

[mamma -75]

Olen itse 31-vuotias, akateemisen koulutuksen omaava mamma. Olen toistaiseksi hoitovapaalla 1-vuotiaan lapseni kanssa.

Minua mietityttää seuraava asia:

Kannattaisiko syksyllä jo hakea töitä (minulla ei siis ole vakiduunia), vai jatkanko vielä tytön kanssa kotona oloa? Ennen äitiyslomaa ehdin olemaan työelämässä ainoastaan pari vuotta valmistumiseni jälkeen, ja vähäinen työkokemukseni huolestuttaa minua.

Jäänkö totaalisesti "jälkeen", mikäli yritän saada toisen lapsen mahdollisimman pian ja näin ollen olisin kotona "putkeen" n. 3-4 vuotta? Haluaisin kuulla mielipiteitä/ omia kokemuksia AKATEEMISILTA äideiltä. Tämä siksi, että akateemisilla aloilla työkokemuksen merkitys on monesti hieman toisenlainen kuin muilla aloilla, ja kilpailu työpaikoista usein kovaa. Pelkään, etten saa mitään kunnon työtä, mikäli palaan työelämään vasta n. 35-vuotiaana...

Kiitos vastauksestanne jo etukäteen!!!

 

[vieras akateeminen]

Kouluja lukion jälkeen 5v ja sitten vielä 6v. Lapsia neljä. Töihin olen palannut aina tuon mainitsemasi asian vuoksi heti äitiyslomalta. utta enpä ole varma olenko sen pidemmällä uralla kun jos olisin ollut kotona kauemmin....Silloin varmaan kyllä ajattelisin toisin. Vaki paikkaa ei ole minullakaan. Ainainen huoli jalkoihin jäänistä ja samalla myös ammatillisen taidon ja tiedon hukkaamisesta. Kotona ollessa on koti-aivot, jotka eivät niin tieteellisesti työskentele kuin töissä ollessa.
Jos olisi vaki työ niin en ehkä murehtisi niin paljoa..

 

[vieras akateeminen]

\

Kouluja lukion jälkeen 5v ja sitten vielä 6v. Lapsia neljä. Töihin olen palannut aina tuon mainitsemasi asian vuoksi heti äitiyslomalta. utta enpä ole varma olenko sen pidemmällä uralla kun jos olisin ollut kotona kauemmin....Silloin varmaan kyllä ajattelisin toisin. Vaki paikkaa ei ole minullakaan. Ainainen huoli jalkoihin jäänistä ja samalla myös ammatillisen taidon ja tiedon hukkaamisesta. Kotona ollessa on koti-aivot, jotka eivät niin tieteellisesti työskentele kuin töissä ollessa.
Jos olisi vaki työ niin en ehkä murehtisi niin paljoa..

Jäipä tämä kertomatta
NIIN..olen 37 v ja tavallaan aika nuorena valmistunut ja saanut myös lapset alle 30 v, paitsi nyt tämä "iltatähti"..

 

[mamma -75]

Vieras akateeminen:
Kiitos ensinnäkin kommenteistasi!
Ovatko lapsesi menneet äitiyslomasi päätyttyä tarhaan vai pphon vai miten olette lastenhoidon järjestäneet, kun lapset ovat olleet niin pieniä?

Lohdottavaa kuulla, että muutkin pohtivat samoja asioita

Itseäni stressaa erityisesti se, ettei ole vakityöpaikkaa, jonne voisi aina välillä mennä "kääntymään" ja sitten taas jäädä äitiyslomalle. Uutta työpaikkaa on raskasta etsiä samalla kun hoitaa pientä lasta kotona. Millä ajalla edes ehtisin hakea töitä? Ja mikäli töitä saa, eihän ihan heti kehtaa jäädä äitiyslomalle. Toiveena tosin vain 2 lasta, eli ehkä ne voisi yhteen putkeenkin tehdä...

Mitäs muut ovat asiasta mieltä? Kertokaahan lisää kokemuksistanne/ ajatuksistanne!!! Kiitos.

 

[vieras akateeminen]

kolme lasta tulivat perätysten ja työpaikka vaihtui silloin tiloanteen mukaisesti koulutukseni edetessä. Lapset olivat ensin perhepäivähoidossa ja kun kaikki kolme tarvitsivat hoitoa, oli meillä kunnallinen perhepäivähoitaja kotona. Aivan enkeli, ja uskon että tarhaan viemisessä ei olisi ollut mitään tolkkua kolmen kanssa. Sitten kun eka meni kouluun, vietiin kaksi tarhaan. Nyt ovat koululaisia jo nämä. Pieniä alle 3v en haluaisi tarhaan laittaa, mutta perhepäivähoitaJA ON SITTEN HYVIN HENKILÖ-KYSYMYS. Ihaninta olisi lapsen kannalta olla 3 eka vuotta kotona, INFEKTIOIDEN JA ELÄMÄN RYTMIN VUOKSI.
Itse en työpaikan mukaan ole lapsia tehnyt tai tekemistä rytmittänyt. Olen sitä mieltä, että lapset saadaan ja muu elämä sitten sutvitaan niiden mukaisesti. Omien ja tuttujen kokemusten mukaan lapset tulee kun tulevat; ei kannata sitä tosissaan niin aikatauluttaa. Olen myös ajatellut mistä olen onnellinen esim 5 v kuluttua; hyvästä urasta vai lapsista ympärillä...niin vastaus on minulle selvä. lapsista! Toki ammattiini olen erittäin tyytyväinen, ja saan siitä nautintoa ja haluan myös toteuttaa itseäni sitä kautta. Mutta kaikkea ei voiu tehdä yhtäaikaa, olen yrittänyt haastatella ja kuunnella itseäni, mistä todella nautin.
Toki takaraivossa naputtaa ja kolkuttaa...lähes kokoajan....milloin selvemmin milloin vain vaimeasti toi työpuolikin. Yritän sitten tasapainoilla niiden välillä.

 

[ope]

Mulla on kaksi lasta ja toinen jo koulussa, siis 5 ja 7 vuotiaat lapsukaiset. Vieläkään ei ole mulla vakipaikkaa, vaikka ensimmäisen lapsen kanssa olin kotona vain vuoden ja toisen kanssa vain äitiysloman. Varmasti olisin ollut pitempään kotona, jos olisi ollut paikka mihin palata. Mutta aina oli tosi kova huoli siitä, että mistä saan töitä, niin että siksi päätin mennä aina töihin, kun sain hyvän paikan. Toisaalta meillä on ollut myös taloudellia syitä molempien työssä käyntiin. Arvostamme tilaa ympärillä ja isompi koti on vähän kallimpi. Elämä on valintoja, jokaisen täyty puntaroida omat arvo asiat. Mulla oli lapset perhepäivähoidossa ja se oli hyvä ratkaisu. Mun mielestä meidän lapset on tasapainoisia ja mulla on aikaa heille, sitten kun tulen töistä. Luonnollisesti en harrasta paljon mitään (nyt jo vähän enemmän, kun lapset on pikkuisen vanhempia..) Mä en kadu ratkaisujani, uskon, että nää oli meidän perheelle ihan hyvät tavat toimia! Tsemppiä isojen asioiden äärelle!

 

[Eloveena]

Mulla on kolme lasta, 6, 8 ja 1 v. Töihin lähden muutaman viikon päästä. Kyllähän työasiat aina mielessä on, mutta olen silti onnistunut pitämään kohtuullisesti hoitovapaita. En ihan kolmivuotiaaksi mutta kumminkin. Hoitovapailla olen panostanut alani seuraamiseen ja tehnyt jotain pientä,niin etten ole kokonaan pudonnut kärryiltä.

Oma henkilökohtainen strategiani työpaikalla on ollut tehdä tiettäväksi että olen ollut niin ja niin monta vuotta hoitovapaalla ja se on ollut minulle tärkeä juttu. Perheellisille tämä on tietysti itsestäänselvää, mutta akateemisilla aloilla on paljon perheettömiä, joille asia täytyy vääntää kunnolla rautalangasta.

Oma lapseni on nyt menossa ykstiyiselle perhepäivähoitajalle ja erittäin suuri yllätys oli se, että se tulee jopa halvemmaksi kuin päiväkoti, ja joustoa tosiaan on.

 

[mamma -75]

Kiitos kaikille vastanneille! Oli erittäin mielenkiintoista kuulla, millaisia elämänvalintoja olette tehneet sekä miten kukin teistä on lapset&työnteon yhdistänyt.

Joku teistä sanoikin niin mainioisti, että "lapset saadaan ja muu elämä sutvitaan niiden mukaisesti". ..Niinhän sitä pitäisi pystyä ajattelemaan.Mutta helpommin sanottu kuin tehty. Elämä on siis valintoja täynnä, ja jokainen meistä yrittää tehdä omat valintansa niin lasten saannin kuin työnteonkin suhteen. Hyvän työpaikan löytäminen on monesti myös tuurista kiinni. Samoin toki myös raskaaksi tuleminen.

Itse jatkan siis vielä mietiskelyä sen suhteen, palaanko työelämään syksyllä vai en. Kaipa lapseni ainakin voisi laittaa jo hoitojonoon, ei kait siinä mitään menetä.

Kuulisin vielä mielläni, miten olette yhdistäneet lapset ja työn, kun olette palanneet työelämään? Miten arjesta selviää, varsinkin jos perheessä on jo useampi lapsi?

Tsemppiä kaikille "elämän valintojen" kanssa!!!

 

[mamma -75]

Vielä lisäkysymys niille, joilla EI ole vakityötä:
Kuinka nopeasti olette "uskaltaneet" tulla uudestaan raskaaksi uudessa työpaikassa? Mikäli itselläni olisi vakityö, voisi perheenlisäystä suunnitella aivan toisella tavalla....Nyt on vain tyydyttävä tähän tilanteeseen!

 

[Footballers Wife]

Ns akateeminen olen minäkin enkä koskaan ole koulutustasoa vastaavissa töissä ollut, alalla kylläkin. Enkä suostu sitä asiaa murehtimaan. Riippuu varmasti alasta, kuinka nopeasti kärryiltä tipahtaa. Itse olen humanisti ja sillä alallahan asiat eivät muutu vuodessa tai muutamassakaan. Lapset ja perhe ovat minulle kaikki kaikessa ja koska nyt katson oikeaksi olla kotona pienten muksujen kanssa, teen sen hyvällä omatunnolla, jossittelematta. Uraihminen en ole alkujaankaan, joten syksyllä kun hakeudun uudelleen työmarkkinoille, minulle riittää ihan normaali työ, mieluiten osa-aikainen.

Niin, lapset syksyllä 4v ja 2,5v =)

Lisään vielä, että kandiin jätin opinnot, toisessa yliopistossa ja toisella alalla syventävät jäljellä. <br><br>

 

[vieras akateeminen]

Ensimmäinen lapsi tuli, kun olin ollut eka työpaikassa valmistumisen jälkeen 1,5 v. Sitten muutimme ja menin uuteen työpaikkaan heti äitiysloman jälkeen ja olin siellä töissä hieman yli vuoden ( lasten ikäero 1v 9 kk). Taas äitiysloman jälkeen töihin siellä samassa kakkostyöpaikassa ja vaihdoin kolmostyöpaikkaan, jossa olin 2 kk ennen kolmosen synymää (ikäeroa jälleen 1v 10 kk) Jatkoin hieman pidennetyn äitiysloman jälkeen kolmostyöpaikassa tähän neljännen vauvan syntymään. En siis itsekään hoitanut lapsia kolmivuotiaaksi kotona.
Tein välillä tutkimustyötä, jossa osin sain määrittää itse sovitusti töihin tulo-ja lähtöajan. Olin myös osa-aikaisena, jolloin kotona pe-ma ja töissä ti-ke. Se oli todellista herkkua =) =)
Nyt nautin valtavasti kun pienet koululaiseni alkavat tulemaan 12 jälkeen kotiin ja kuulen heti kuulumiset, syödään välipalat ja katsotaan läksyt. Illalla on sitten se harrastus-juttu. Olen huomannut varsinkin vanhimmasta 11v, kuinka paljon levollisempi on kun äiti kotona. Enpä oikein tiedä miten sitten jatkan töitä kun vauveli alkaa tuleen taaperoksi ja leikki-ikäiseksi. Sepä tässä tuntuu nyt vielä niin kaukaiselta. Tuskin kuitenkaan 100 %työaikaan ryhdyn.

 

[Eloveena]

Työelämän ja lastenhoidon yhdistäminen on ollut mielikuvitusta vaativaa. Mitään selkeää kaavaa ei ole ollut; kaikki keinot on koeteltu...

Tutkimustyö on ollut minusta antoisinta kun työajat ovat olleet joustavia. Kaikkein stressaavinta lasten hoitoonviemisessä on jos aamulla täytyy olla pilkulleen jossain tietyssä paikassa. Se, että aamulla ei ole tulipalokiirettä vaikuttaa koko päivänkulkuun ja omaan mielentilaan aivan radikaalisti. Meille aamukiireet tulivat tutuiksi vasta kun esikoinen aloitti koulun.

Me olemme koettaneet miehen kanssa järjestää niin että työrupeamamme menisivät limittäin; niin että aina jompikumpi olisi enemmän lasten saatavilla. Minä olen esim. tottunut tekemään kesällä enemmän töitä kun miehellä (ope) on enemmän vapaata. Meillä on toiminut aika hyvin, mutta mummot, kummit ja naapurit ovat olleet myös tarpeen.

 

[mamma -75]

Kiitos kaikille todella mielenkiintoisista viesteistä ja kommenteista!

Näinhän se taitaa olla, että kolikolla on aina kaksi puolta. Jokainen taaplaa tyylillään ja yrittää tehdä parhaan mahdollisen ratkaisun kullakin hetkellä. Yhtä oikeaa ratkaisua tuskin löytyy myöskään perhe&työelämä
-problematiikkaan.

Itse jatkan vielä pohdintaa...Kenties tässä kevään ja kesän aikana suunnitelmat selkenee ja syksyllä toivottavasti jo tiedän, olenko valmis etsimään työtä vai jatkanko vielä kotona pikkuneidin kanssa.

Mielläni otan toki vielä kokemuksianne vastaan!

Antoisaa kevättä ja kesää kaikille mammoille!

 

[harmaja]

En jaksanut lueka aiempia vastauksia, joten en tiedä. onko minulla mitään uutta sanottavana, mutta kerrponpa nyt kuitenkin..

TAUSTAA:
Itselläni esikoinen syntyi, kun olin juuri 31v ja ollut myös 2v "oikeissa" töissä (=teollisuudessa vs. ei-oikeissa=yliopistolla). Jäin äitiyslomalle kesken vuoden, joten keshityskeskustelut siltä vuodelta jäivät tekemättä. Samoin projektit ikävään vaiheeseen, en nähnyt niiden tuloksia ja en oppinut niistä vielä paljoakaan.
Äitiyslomalla olin 1v4kk. Minulla oli voimakaasti sellainen tunne, että lapsen olisi vielä parempi olla kotona. Toisaalta töistä jo kyseltiin takaisin ja pelkäsin, että "tipun kelkasta", joten menin töihin (hullu minä!).

Ehdin olla töissä n. 2 vuotta enne kuin jäin toiselle äitiyslomalle. Taas kehityskeskustelut jäivät toiselta vuodelta ja palatessa töihin kesken vuoden ei seuraavasta kehityskeskustelusta ollut uralla etenemisessä mitään hyötyä. (Oli kuulemma liian lyhyt aika, jotta olisi voinut tehdä arviota.) Lisäksi olin juuri päässyt "näyttämään kynteni", kun jouduin taas lähtemään kesken projektin pois. Eli näyttö jäi vähäiseksi, koska en voinut viedä omaa työtäni itse loppuun - joku muu sai kunniaa minunkin ponnisteluistani.

Minun mielipiteeni:
- Minusta on järkevämpää olla yhteen menoon enemmän pois kuin lyhyempiä pätkiä vähän väliä. Eli jos on mahdollisuus valita, "hankkisin" toisen lapsen melko nopeasti.

- Tosin raskautuminen voi kestää kauankin. Jos raskauksien väli olisi 3 vuotta, tulisi poissaoloa jo 6v yhteenmenoon, lieneekö sekään hyvä. Jokaisella lienee lisäksi oma mielipiteensä siitä, mikä ikäero olisi mukavin lasten kannalta.

- Pidä huolta, että KAIKKI työssäoloaika tulee tavalla tai toisella huomioitua esim. kehityskeskusteluissa tai muissa arvioinneissa. Niiden perusteella kuitenkin tehdään palkankorotukset ym, joten ne ovat sinulle tärkeitä, vaikka pomolle ehkä rasite.