Kysymys äitipuolen olemassaolosta

Minä olen eronnut seitsimisen vuotta sitten. Eksälläni on heti eromme jälkeen ollut uusi nainen. (ellei jo aiemminkin) He ovat olleet yhdessä (ainakin) 7 vuotta, menneet naimisiin ja saaneet hiljaittain lapsen.
Meidän lapsi (joka pian 11v.) on vieraillut heillä säännöllisesti.
Nyt on niin mustasukkainen uudesta lapsesta, että raivoaa kotona minulle. Ei sano suoraan,mutta huomaan. Ovat kuulemma huomioineet lastamme "ikänsä mukaisesti" jne.jne. Mutta olen tullut vihaiseksi juuri tälle "äitipuolelle", koska aina kun näen hän jokeltelee ja lepertelee vauvalle, ja minuun särähtää, lapsemme puolesta. Vauva on siellä niin ihana ja meidän 11v. vain tiellä. Tämän sanoin lapselleni myös ja kadunkin sitä.
Mutta kysymykseni on: tuleeko lapsella ja "äitipuolella" olla suhdetta? Onko se tarpeellista?

 

Meillä miehen tytär oli 8-vuotias kun yhteinen poikamme syntyi. Kyllä tyttö siihen reagoi ja oli varmaan kotonakin näyttänyt sen. Luultavasti olin niin sen vauvan lumoissa, että käyttäydyin just väärin. Kyllä meillä jonkunlainen suhde oli tytön kanssa, vaikea enää sanoa, että oliko se hyvä vai huono, myöhempien tapahtumien vuoksi. Kyllä se tarpeellista minusta oli, että hän oli osa meidän perhettä ja piti pikkupoikia veljinään, vaikka joku hänelle muistikin muistuttaa, että ovat vain velipuolia.

 

Ovat kuulemma huomioineet lastamme "ikänsä mukaisesti" jne.jne. Mutta olen tullut vihaiseksi juuri tälle "äitipuolelle", koska aina kun näen hän jokeltelee ja lepertelee vauvalle, ja minuun särähtää, lapsemme puolesta. Vauva on siellä niin ihana ja meidän 11v. vain tiellä.

onko sulle joku sanonut noin vai onko tuo ihan sun oma päätelmä?
totta kai vauvalle leperrellään ja vauvaa huomioidaan kuten vauvaa ja isompaa lasta taas toisella tavalla. Jos sitä isompaa lasta kohdellaan edelleen samalla tavalla kuin ennenkin on kohdeltu niin silloin on varmaan kyse ihan vaan mustasukkaisuudesta vauvaa kohtaan joka on jokseenkin normaalia.

 

Kyllähän se hyvä olisi jos heillä "suhde" olisi. On aika rankkaa puolin ja toisin jos lapsi tuntee olevansa vain tiellä ja äitipuoli odottaa hetkeä jolloin lapsi lähtee kotiinsa.
Nää on niin hirveän vaikeita asioita. Itsekään en voi olla ylpeä siitä miten suhtauduin mieheni tyttäreen mutta onneksi tilanne on korjaantunut ja meillä on nykyään todella hyvät välit.

 

että äitipuolella ja lapsellanne on suhde. Muutenhan muksu kokee itsensä ulkopuoliseksi. Hatunnosto niille äitipuolikkaille jotka jaksaa suhdetta vaalia...moni ei niin tee...toisaalta ymmärrän kyllä, ei tunneside vaan ole sama kuin omaan eikä tarvikaan,mutta jonkunlainen suhde on kai hyväksi

 

kaikkihan vauvoille lepertelee. kaupan kassatäditkin
varmasti on lapsesi mustasukkainen, se on ihan normaalia aina kun uusi vauva syntyy, ja ei pahalla, mutta olin rivien välistä aistivinani mustasukkaisuutta ( tai ainakin katkeruutta ) sinunkin puoleltasi...

 

no ei ole sanonut, mutta vaativat 11v. (tai naisen takia) joitain siivousjuttuja ja muuta, lapsi kokee olevansa palvelija, minä en kotona vaadi mitään siivouksia, kyllä laitan ruoan ihan nenän eteen

 

On kamalaa jos lapsella on kokemus et vauva on ihana ja hän on vaan tiellä
Mutta, toki äidillä on oikeus leperellä vauvalleen, silloinkin kun sun lapsi on siellä. Eikä se ole sun lapselta pois.
Meillä oli lähipiirissä kovaa huolta esikoisesta kun meille tuli toinen lapsi, kun eräät ajatteli ettei esikoista huomioida jne. kyse oli siitä ettei tuollaista lähelle kouluikäistä voi samalla lailla vauvatella kuin vastasyntynyttä, ja meillä todellakin oltiin paljon esikoisen kanssa niin ettei tuntenut itseään ulkopuoliseksi tai syrjään jääväksi. Mutta sanoisin että tämä ulkopuolisten huoli(meillä ei uusperhe kuviota) oli sellainen joka vaikutti meidän esikoiseen niin että hänelle tuli epävarma olo itsestään ja asemastaan ja me jouduttiin sit tekee aika paljon enemmän työtä et esikoinen tunsi oikeasti itsensä yhtä rakkaaksi kuin ennenkin.
Eli jos sä olet lapselle tuollaista sanonut, niin se voi pahentaa tilannetta joka ei muuten olisi ollut edes paha.
Jos taas kyse on siitä ettei isä huomioi isompaa lasta ollenkaan, puhu asiasta suoraan isälle, näin ei tietenkään saa olla.
Ja sanoisin vielä, että mustasukkaisuus on ihan normaali ilmiö kun saa uuden sisaruksen, olipa uusperhe tai ei, mutta se mustasukkaisuus ja siihen liittyvä oivallus ettei uusi sisarus ole vain uhka, vaan ihan kiva ja että isompaakin rakastetaan edelleen on ihan kasvattavaa!

Selitä lapsellesi että häntäkin on samoin hellitelty ja hänelle leperrelty kun on ollut vauva, et vauvoille tehdään niin ja isompien kanssa sit muitakin juttuja. Korosta et on hienoa olla jo iso, vaikka vauva saakin erilailla huomiota ikänsä takia!
Tsemiä!

 

On kai se ihan luonnollista, että nainen asettaa oman biologisen jälkeläisensä "vieraan" lapsen edelle. Tekisit itsekin niin vastaavassa tilanteessa, usko pois. Isälle lasten taas pitäs olla tasavertasia. Mutta mollaamalla äitipuolta sahaat vain omaa oksaas. Suututat exäs ja kohta huomaat olevas totaaliyhäri. Onnea!

 

laitat ruoan nenän eteen..no jo on..kyllämeidän lapset, vaikka on seitsemän ja yhdeksän osallistuvat ruoan laittoon ja vievät roskia! olisiko kyse enemmän sinun mustasukkaisuudesta, ihan hyvällä??

 

no ei ole sanonut, mutta vaativat 11v. (tai naisen takia) joitain siivousjuttuja ja muuta, lapsi kokee olevansa palvelija, minä en kotona vaadi mitään siivouksia, kyllä laitan ruoan ihan nenän eteen

Siis voi hyvä ihme!! Meillä osallistuu jo 8v kotitöihin. Miksi sä toimit näin? Ehkä siks, että lapsi kokis olevan kivempaa sun kuin iskän luona??
Vaikutat tosiaan vähän katkeralta exäs uudesta elämästä. Miks?

 

no ei ole sanonut, mutta vaativat 11v. (tai naisen takia) joitain siivousjuttuja ja muuta, lapsi kokee olevansa palvelija, minä en kotona vaadi mitään siivouksia, kyllä laitan ruoan ihan nenän eteen

kyllä 11v voi jo omalta osaltaan osallistua siivoukseen. ei tietenkään mitään viikkosiivouksen jättämistä hänen harteilleen, mutta jotain pienempiä hommia voi olla avustamassa. ainakin omat jäljet siivota, sitähän opetetaan jo päiväkodissakin!

 

Ja lisään vielä, et musta on aivan normaalia et 11-vltä odotetaan osallistumista kotitöihin, meillä sitä on odotettu jo alle kouluikäiseltä!
Päinvastoin, sehän osoittaa et lapsi kuuluu perheeseen eikä ole vain vieras käymässä. Mut toki jos sä et vaadi lapselta mitään osallistumista mihinkään, voi tilanne olla lapsen mielestä hankala.
Kannattais ehken sinunkin vaatia niin lapsesta kasvaisi vastuuntuntoinen ja osaava, elämässään pärjäävä eikä kaiken liian helposti saanut joka ei sit pärjää isompana itse hyvin?

 

no ei ole sanonut, mutta vaativat 11v. (tai naisen takia) joitain siivousjuttuja ja muuta, lapsi kokee olevansa palvelija, minä en kotona vaadi mitään siivouksia, kyllä laitan ruoan ihan nenän eteen

no ei ole kohtuutonta vaatia 11-vuotiaalta jotain osallistumista kotitöihin.
sillä lapsen isällä muuten on oikeus päättää kuinka heillä eletään ja myös laittaa lapsi tekemään omaa osaansa kotitöistä silloin kun lapsi on siellä.

harvemmin lapset siihen kovin innolla suhtautuvat että käsketään viemään roskat tai laittamaan astiat tiskikoneeseen tms. ja jos lapsi sitten on tilanteessa jossa siitä asiasta voi valittaa toiselle vanhemmalle joka suhtautuu asiaan niin että ilman muuta lasta kohdellaan huonosti/epäoikeudenmukaisesti niin aika äkkiä siitä seuraa jotain joka muistuttaa kolmatta maailmansotaa.

 

no ei ole sanonut, mutta vaativat 11v. (tai naisen takia) joitain siivousjuttuja ja muuta, lapsi kokee olevansa palvelija, minä en kotona vaadi mitään siivouksia, kyllä laitan ruoan ihan nenän eteen

Kuritko vielä perunatkin valmiiksi? :hug:

 

tiedän, että sanoin typerästi lapselle että on vaan tiellä. jäänyt sen päähän kai, kun hokee sitä useasti. Isä käy lapsen kanssa omissa jutuissa, ja varmasti huomioi lapsemme. äitipuoli ei niinkään...tai luulen niin.
Meidän lapsi on joutunut kokemaan niin paljon, kun ollaan aika köyhiä. äitipuoli on rikkaasta suvusta ja sen se antaa näkyä niin tavaroissa kuin vaatteissa. Aluksi olin lapsen ja äitipuolen suhdetta vastaan,mutta nyt harmittaa kun sitä ei tunnu olevan.
Meidän lapsesta on tullut ehkä minullekin olkapää, kun sanon asioita jotka ei lapsen korviin ole tarkoitus mennä,mutta vaikeaa se on suu pitää kiinni kun hermostuttaa.
Miehestäni tai eks sellasesta en ole mustasukkainen!!

 

On kai se ihan luonnollista, että nainen asettaa oman biologisen jälkeläisensä "vieraan" lapsen edelle. Tekisit itsekin niin vastaavassa tilanteessa, usko pois. !

mä en kyllä aseta omia lapsiani miehen lasten edelle silloin kun ollaan kaikki samassa porukassa (nyt ei ole tarkoitus aloittaa saivartelua siitä, kenet pelastaisin palavasta talosta ensimmäisenä tms).

mutta johtuen siitä että isommat lapset ovat jo yli kymmenvuotiaita ja pienemmät alle kouluikäisiä, heille asetetut oikeudet, velvollisuudet ja käyttäytymisvaatimukset ovat luonnollisesti erilaisia.

jos lapsi huomaa ettei vanhempi pidä toisen vanhemman uudesta puolisosta tai toisesta vanhemmasta niin aika yleinen käyttäytymismalli lapselle silloin on se että mielistellään kertomalla kuinka kurja ja epäoikeudenmukainen se toinen vanhempi tai vanhemman puoliso on koska lapsi saa sillä huomiota ja lisäksi lapsi voi tuntea huonoa omaatuntoa siitä että hän pitää kuitenkin siitä toisestakin vanhemmasta tai tämän puolisosta vaikka ei sasisi.

 

no ei ole sanonut, mutta vaativat 11v. (tai naisen takia) joitain siivousjuttuja ja muuta, lapsi kokee olevansa palvelija, minä en kotona vaadi mitään siivouksia, kyllä laitan ruoan ihan nenän eteen

Toi on just niin tota :headwall: jumankauta kun mun miehen lapset tuli meille ja oli kotonaan (äidin luona) tottunu valmiille, että suunnillee perunat kuorittii just tollaselle 10v:lleki valmiiksi ja mun omilta olin vaatinu kotihommia jo pitkään ni oli muuten taistoa. Joka sitte päätty sillä tavalla mun häviöön että en enää jaksanu. Kun etälapset tuli meille minä lähdin omien ja yhteisen kanssa mummolle. Ei nimittäin palvelijan rooli asetu mulle kovinkaan hyvin. Ja kyllä lapselta voi vaatia jälkien korjausta sekä pieniä kotitöitä ilman että lapsi on joku palvelija :/ Onko aikuinen sen ison lapsen palvelija???

 

tiedän, että sanoin typerästi lapselle että on vaan tiellä. jäänyt sen päähän kai, kun hokee sitä useasti. Isä käy lapsen kanssa omissa jutuissa, ja varmasti huomioi lapsemme. äitipuoli ei niinkään...tai luulen niin.
Meidän lapsi on joutunut kokemaan niin paljon, kun ollaan aika köyhiä. äitipuoli on rikkaasta suvusta ja sen se antaa näkyä niin tavaroissa kuin vaatteissa. Aluksi olin lapsen ja äitipuolen suhdetta vastaan,mutta nyt harmittaa kun sitä ei tunnu olevan.
Meidän lapsesta on tullut ehkä minullekin olkapää, kun sanon asioita jotka ei lapsen korviin ole tarkoitus mennä,mutta vaikeaa se on suu pitää kiinni kun hermostuttaa.
Miehestäni tai eks sellasesta en ole mustasukkainen!!

Ei tää lapsi sinne ole mennyt äitipuoltaan tapaamaankaan, vaan isäänsä. Jotenkin katkeruus paistaa sun tekstistä, kun sä olet köyhä ja uusi on rikas jne. Lapsen ei kuulu olla sun itkumuuris. Hanki terapeutti, jos kuuntelijaa tarviit.

 

kyllä sä olet mustasukkainen eksäs uudesta elämästä, ainakin noiden rivien perusteella. jos sä suhtautuisit heihin perheenä kunnioittavasti niin suhtautuis teidän lapsikin. kyllä sä nyt olet kylvänyt lapsees sellasta sontaa mitä ei oo kiva niittää...ei sun eikä kenenkään muunkaan.

 

Minkä ihmeen vuoksi sen äitipuolen tarvis joteki erityisesti huomioida sun lapsi? Pitäiskö hänen järjestää joku paraati ja soittaa trumpetilla fanfaaria kun lapsi sinne suvaitsee saapua?? Jos tollasia sille lapselle ohjelmoit päähän niin takuulla sillä on vaikeaa. Lapsi on sun ja sun ex-miehen ja jos se isä sitä lasta huomio niin siinä on ihan riittävästi.

 

tiedän, että sanoin typerästi lapselle että on vaan tiellä. jäänyt sen päähän kai, kun hokee sitä useasti. Isä käy lapsen kanssa omissa jutuissa, ja varmasti huomioi lapsemme. äitipuoli ei niinkään...tai luulen niin.
Meidän lapsi on joutunut kokemaan niin paljon, kun ollaan aika köyhiä. äitipuoli on rikkaasta suvusta ja sen se antaa näkyä niin tavaroissa kuin vaatteissa. Aluksi olin lapsen ja äitipuolen suhdetta vastaan,mutta nyt harmittaa kun sitä ei tunnu olevan.
Meidän lapsesta on tullut ehkä minullekin olkapää, kun sanon asioita jotka ei lapsen korviin ole tarkoitus mennä,mutta vaikeaa se on suu pitää kiinni kun hermostuttaa.
Miehestäni tai eks sellasesta en ole mustasukkainen!!

en tarkoittanut niinkään mustasukkaisuutta miehestä, vaan enempikin koko tilanteesta. heillä uusi vauva ja onnellinen ( ? ) elämä...ja ehkäpä tämä äitipuolen rikkauskin? millä tavoin vastustit aikanaan heidän suhteen luomista? se on varmasti vaikuttanut myös osaltaan. hyvä, että nyt tiedostat omat virheesi, siitä on hyvä ottaa opiksi ja parantaa!
mä en sano tätä solvatakseni, mutta oletko hakenut/ harkinnut ammattiapua...tuosta lapsen olkapäänä pitämisestä ajattelin...

 

onkohan tää meidän tpaus...siis sama kuvaus sopinee meidän kuvaa! hei, oikeasti kyllä sun muksua rakastetaan ja lapsen isä varsinkin, älä huoli! hyväksy, että sua ei ehkä rakasteta,mutta lastas kyllä.
Ja mä en ite henk.koht. välitä sitä suhdetta luoda yritysten jälkeen, koska mun jutut on käännetty päälaelleen lapsen kotona ja mä oon just sun kuvaan kuuluva pahis äitipuoli. Suhdetta meille ei pääse syntyyn,koska ajattelen asioista niin eri tavoin kuin sä (sunlaises) ja lapsi ei hyväksy jos erilailla toimitaan kuin äitinsä kanssa. Hyvä vinkki, lähden mummolaan minäkin tai havaijille seuraavaks kun seinäjoen juna saapuu!!

 

Siis täähän on joku provo, vai? Vauvalle ei sais leperrellä, ja 11-vuotiaalle pitää kantaa ruoka valmiiksi nenän eteen?

 

mun mielestä meidän lapsi sai enemmän huomiota ennen myös heillä. nyt joutuu jakamaan kaiken.
Se on suuri asia myös 11veelle, että esim. huone jaetaan. Mun luona lapsella on oma huone ja omat tavarat eikä niihin kukaan koske. Isällään aina joku on leikkinyt sen tavaroilla ja joskus saattaa olla rikki tai hukassa.
Kehuvat vauvaa paljon ja halivat, en tiedä miten lastamme.