Kysymyksiä synnyttäneille

[vierailijaggaa]

Mä synnytin n. 6 kk sitten ja en edelleenkään ole pystynyt/ kokenut haluavani seksiä. Olemme muutaman kerran kyllä yrittäneet ja kyllä se ihan hyvin on onnistunut muuten, mutta jouduin juomaan muutaman kaljan pohjalle, että pystyin siihen. Musta on mukavaa olla lähekkäin, istua sylikkäin ja halailla, mutta kaikki pussailu tai koskettelu tuntuu epämiellyttävältä ja haluan paeta tilanteesta. Tänäaamuna mies tuli suukottelemaan ja tönäisin taas hänet vaistomaisesti pois. Tää on varmasti ihan hirveetä mun miehelle ja minä en tiedä mitä mun pitäisi tehdä.

Siispä mä kysyn, että onko tää normaalia näinkin pitkään synnyttämisen jälkeen? Ja kuinka pian te aloititte seksielämän uudelleen?

Mä tiedostan että tää vika on kokonaan minussa, mutta en voi silti olla kiinnittämättä huomiota epäolennaisiin asioihin. Mä en oikeastaan pidä mun miestä mitenkään epähaluttavana, mutta kaikkea muuta sen ympärillä, kuten hänen viiksiään ja epäsiistiä partaansa, hampaita (ne on tosi huonossa kunnossa, eikä hän suostu hammaslääkäriin) ja aina se tilanne on muka huono ja sitten vauvakin nukkuu samassa huoneessa...

Mä olen jopa huomannut alkaneeni ajatella, että jospa mies pettäisin, että hyvä, jos sitä joku edes haluaisi Onko kenelläkään mitään ideaa, mitä tässä tilanteessa voisi tehdä? Alanko mä vaan viikonloppusin vetään kaljaa sillä mielellä, että saan itseni tsempattua aukaseen haarat ja antaa koskettaa? Niin mä luin jostakin, että itsensä pitäisi pakottaa seksiin, jotta se oma halukkuus palautuisi.

 

[vierailija]

Mä synnytin n. 6 kk sitten ja en edelleenkään ole pystynyt/ kokenut haluavani seksiä. Olemme muutaman kerran kyllä yrittäneet ja kyllä se ihan hyvin on onnistunut muuten, mutta jouduin juomaan muutaman kaljan pohjalle, että pystyin siihen. Musta on mukavaa olla lähekkäin, istua sylikkäin ja halailla, mutta kaikki pussailu tai koskettelu tuntuu epämiellyttävältä ja haluan paeta tilanteesta. Tänäaamuna mies tuli suukottelemaan ja tönäisin taas hänet vaistomaisesti pois. Tää on varmasti ihan hirveetä mun miehelle ja minä en tiedä mitä mun pitäisi tehdä.

Siispä mä kysyn, että onko tää normaalia näinkin pitkään synnyttämisen jälkeen? Ja kuinka pian te aloititte seksielämän uudelleen?

Mä tiedostan että tää vika on kokonaan minussa, mutta en voi silti olla kiinnittämättä huomiota epäolennaisiin asioihin. Mä en oikeastaan pidä mun miestä mitenkään epähaluttavana, mutta kaikkea muuta sen ympärillä, kuten hänen viiksiään ja epäsiistiä partaansa, hampaita (ne on tosi huonossa kunnossa, eikä hän suostu hammaslääkäriin) ja aina se tilanne on muka huono ja sitten vauvakin nukkuu samassa huoneessa...

Mä olen jopa huomannut alkaneeni ajatella, että jospa mies pettäisin, että hyvä, jos sitä joku edes haluaisi Onko kenelläkään mitään ideaa, mitä tässä tilanteessa voisi tehdä? Alanko mä vaan viikonloppusin vetään kaljaa sillä mielellä, että saan itseni tsempattua aukaseen haarat ja antaa koskettaa? Niin mä luin jostakin, että itsensä pitäisi pakottaa seksiin, jotta se oma halukkuus palautuisi.

Pthyi. Itsekkään varmasti juuri synnyttäneenä ole täydellinen paketti.
Sori jos sanoin rumasti, mutta etpä kauheasti keskity miehessäsikään muuhun kuin pintaan.

Hyi, katso peiliin.
Jos mies tykkää parrastaan ja inhoaa hammaslääkäriä voisit tukea asiassa etkä vaan odottaa että jotain tapahtuis ja se levahtaa jonain prinssinä muodonmuutoksesta sun kotiovelle.

En enää yhtään ihmettele miksi ihmset on tänäpäivänä yksin.

Varmasti ollut raskaus mehellesikin omalla tavallaan raskasta, ja sä ajattelet vaan itseäs ja toisen rumaa ulkomuotoa.
Kato peiliin.

 

[.....]

Äh, anna ajan kulua.
Toisilla tekee mieli heti, toisilla vuoden päästä. Se riippuu niin monesta asiasta, esim. unenmäärä, hormonit, vauvan ja vanhempien suhde ja vuotovaikutus jne jne. Muutenkin polla on väkisinkin vähän sekaisin, kun tulee niin iso elämänmuutos.

 

[vierailija]

Pthyi. Itsekkään varmasti juuri synnyttäneenä ole täydellinen paketti.
Sori jos sanoin rumasti, mutta etpä kauheasti keskity miehessäsikään muuhun kuin pintaan.

Hyi, katso peiliin.
Jos mies tykkää parrastaan ja inhoaa hammaslääkäriä voisit tukea asiassa etkä vaan odottaa että jotain tapahtuis ja se levahtaa jonain prinssinä muodonmuutoksesta sun kotiovelle.

En enää yhtään ihmettele miksi ihmset on tänäpäivänä yksin.

Varmasti ollut raskaus mehellesikin omalla tavallaan raskasta, ja sä ajattelet vaan itseäs ja toisen rumaa ulkomuotoa.
Kato peiliin.

Joo oisko kenelläkään mitään rakentavia vastauksia? Tän koko tekstinhän voi suoraan levauttaa kirjoittajan omalle naamalle.

 

[vierailija]

Onneksi sentään sanoit, että tiedät vian olevan sinussa.

Tehkää YHDESSÄ asialle jotain. Mitä sä täälä ihmettelet?

 

[vierailijaALOITTAJA]

Äh, anna ajan kulua.
Toisilla tekee mieli heti, toisilla vuoden päästä. Se riippuu niin monesta asiasta, esim. unenmäärä, hormonit, vauvan ja vanhempien suhde ja vuotovaikutus jne jne. Muutenkin polla on väkisinkin vähän sekaisin, kun tulee niin iso elämänmuutos.

Joo, mä mielelläni antaisinkin vaan ajankulua, mutta mä nään että mies on vähän loukkaantunut ja kärsii. Se ottaa itteensä, kun mä en halua ja kun mä en pysty edes selittämään tätä mitenkään...

Ja joo mä oon ihan hirveen väsynyt, vauva nukkuu korkeintaan 4 - 5 tuntia yhteenmenoon yöllä ja päivällä korkeintaan 1/2 - 1 h pätkiä kerran tai kahdesti. Huoh. Tästäkin voisi kysellä, mutta löysin monta aloitusta tästä asiasta ja samat on vastaukset, kuin neuvolassakin.

 

[vierailijaALOITTAJA]

Onneksi sentään sanoit, että tiedät vian olevan sinussa.

Tehkää YHDESSÄ asialle jotain. Mitä sä täälä ihmettelet?

No, mitä se sinulle kuuluu. Mene muualle siitä.

 

[vierailija]

No, mitä se sinulle kuuluu. Mene muualle siitä.

Niimpä, En yhtään ihmettele jossei kommunikaatio kotona oikein pelaa

Mutta menen menen..

 

[vierailija]

Kun itse olin tuossa tilanteessa, luin jostakin, että naisen hormonitoiminta palautuu max 3 vuoessa. Minulla se kesti tosiaan 3 vuotta. - Tuon lapsen isän kanssa pitää tehdä niin, että jaat sille yövalvomisia, syöttämisiä, kauppareissuja, kylvettämisiä, pyykkäyksiä, kaikkea, mitä lapsiperheen elämään kuuluu.

 

[vierailijaALOITTAJA]

Niimpä, En yhtään ihmettele jossei kommunikaatio kotona oikein pelaa

Mutta menen menen..

Hyvä, moikka.

 

[vierailija]

Patista se mies hammaslääkäriin, verukkeena voit käyttää, että vauva saa vielä karieksen, kun vahingossa tulee jossain vaiheessa käyttäneeksi jotain samoja syömisjuttuja. Ihan ilman mitään haluttavuusjuttujankin neuvoisin tuon tekemään.

Kalja ei ole mikään ratkaisu asuaan ja ryyppääminen.

 

[vierailijaALOITTAJA]

Kun itse olin tuossa tilanteessa, luin jostakin, että naisen hormonitoiminta palautuu max 3 vuoessa. Minulla se kesti tosiaan 3 vuotta. - Tuon lapsen isän kanssa pitää tehdä niin, että jaat sille yövalvomisia, syöttämisiä, kauppareissuja, kylvettämisiä, pyykkäyksiä, kaikkea, mitä lapsiperheen elämään kuuluu.

Meillä aika hyvin tuo arki pelaa kaikinpuolin muuten ja jaetaan kaikkea yhdessä. Me ei tapella kovin usein ja jos tapellaan sekin on maltillista ja normaalia väsymyksestä johtuvaa jotain pientä kinastelua. Mutta ehkä kyseessä on tosiaan pelkästään hormoonitoiminta. Ehkä sille ei vain voi yksinkertaisesti mitään. Mulle sanottiin ehkäisyneuvolassa, että "huomioi miehesi muulla tavalla", eli mun ongelmaa ei oikein ymmärretty ollenkaan. Mä en pysty mihinkään intiimiin kanssakäymiseen. Tää on aivan uusi ongelma minulle. Ja asiasta on keskusteltu miehen kanssa, mutta miten mä voisin saada miehen ymmärtämään jotain, mitä en itsekään ymmärrä.

 

[vierailijaALOITTAJA]

Patista se mies hammaslääkäriin, verukkeena voit käyttää, että vauva saa vielä karieksen, kun vahingossa tulee jossain vaiheessa käyttäneeksi jotain samoja syömisjuttuja. Ihan ilman mitään haluttavuusjuttujankin neuvoisin tuon tekemään.

Kalja ei ole mikään ratkaisu asuaan ja ryyppääminen.

Olen yrittänyt siitä hammaslääkäristä keskustella ja usein. Joku tuolla aiemmin auko päätään, että "en ole itsekään varmasti synnytyksen jälkeen haluttava", mutta mä näen reiät mun miehen hampaissa. Olen yrittänyt nätisti sanoa miehelle, että jo hänen oman terveytensä takia hammaslääkäriin pitäisi mennä, mutta ei. Mikään mitä mä sanon ei saa häntä muuttamaan mieltänsä. Nykyään hän myötäilee, "Kyllä, kyllä varaan ajan silloin ja silloin", vaan hiljentääkseen minut.

Ja joo mä tiedän, että kalja ei ole ratkaisu, se oli lähinnä epätoivoinen heitto. Se on kuitenkin ainoa asia joka saa mut sen verran rentoutumaan, että pystyn siihen kanssakäymiseen. Mietin, että miehen takia. Oisko se kuitenkin mukavampaa, että vaikka sitten humalassa silloin tällöin, kuin ei ollenkaan :/

 

[.....]

Joo, mä mielelläni antaisinkin vaan ajankulua, mutta mä nään että mies on vähän loukkaantunut ja kärsii. Se ottaa itteensä, kun mä en halua ja kun mä en pysty edes selittämään tätä mitenkään...

Ja joo mä oon ihan hirveen väsynyt, vauva nukkuu korkeintaan 4 - 5 tuntia yhteenmenoon yöllä ja päivällä korkeintaan 1/2 - 1 h pätkiä kerran tai kahdesti. Huoh. Tästäkin voisi kysellä, mutta löysin monta aloitusta tästä asiasta ja samat on vastaukset, kuin neuvolassakin.

Ei varmasti ole helppoa miehelle, mutta asiaa autta, jos kunnolla selität hänelle, miltä tuntuu. Ei nyt kannata noita ulkonäkö/viehättävyysjuttuja laukoa päin naamaa, nekin johtunevat tilanteesta ja ajan kanssa mieskin alkaa vaikuttamaan taas ihan haluttavalta

Mutta selitä kunnolla hänelle, että olet väsynyt, uusi tilanne vie energiaa ja että päässä pyörii paitsi hormonit niin vauva-asiat jne. Jos mies ei tiedä mistä haluttomuutesi johtuu, olettaa luonnollisesti syyn olevan itsessään.

 

[vierailijaALOITTAJA]

Ei varmasti ole helppoa miehelle, mutta asiaa autta, jos kunnolla selität hänelle, miltä tuntuu. Ei nyt kannata noita ulkonäkö/viehättävyysjuttuja laukoa päin naamaa, nekin johtunevat tilanteesta ja ajan kanssa mieskin alkaa vaikuttamaan taas ihan haluttavalta

Mutta selitä kunnolla hänelle, että olet väsynyt, uusi tilanne vie energiaa ja että päässä pyörii paitsi hormonit niin vauva-asiat jne. Jos mies ei tiedä mistä haluttomuutesi johtuu, olettaa luonnollisesti syyn olevan itsessään.

Joo, siis pelkästään niistä hampaista mä oon sille sanonut, mutta toki jo ennen kuin vauva edes syntyi. Suurinpiirtein kaksi vuotta.

Yritän puhua sille noista jutuista. Olen mä kyllä yrittänyt selitellä, mutta ehkä mä en ole tarpeeksi vakuuttava. Kuten ei ole mieskään, kun sanoo ymmärtävänsä, mutta mä näen että sitä harmittaa.

 

[vierailija]

No, mulla on jo 20 vuotta edellisestä synnytyksestä enkä edelleenkään halua seksiä. Osasyy on varmasti se, että synnytyksessä tullut hermovaurio vei tunnon alapäästä.

Olen kuitenkin perhesovun takia suostunut seksiin aika ajoin, vaikka itse en saa siitä mitään enkä tunne mitään. Mies haluaa seksiä, minä tyydytän hänet ja se siitä. Mies on vuorostaan minulle kiltti monessa asiassa, mitä minä haluan.

 

[vierailijaALOITTAJA]

No, mulla on jo 20 vuotta edellisestä synnytyksestä enkä edelleenkään halua seksiä. Osasyy on varmasti se, että synnytyksessä tullut hermovaurio vei tunnon alapäästä.

Olen kuitenkin perhesovun takia suostunut seksiin aika ajoin, vaikka itse en saa siitä mitään enkä tunne mitään. Mies haluaa seksiä, minä tyydytän hänet ja se siitä. Mies on vuorostaan minulle kiltti monessa asiassa, mitä minä haluan.

Voi ei, kamalaa! =( Mutta hyvä, että ootte löytänyt jonkun tavan silti toimia asian kanssa. Mä en varmaan pystyis tuohon ollenkaan.

 

[vierailija]

Mulla on mennyt molemmilla kerroilla noin puoli vuotta. Sitä ennen tietty myös ollut hiljaista raskausaikana, koska minua ei ole siunattu helpoilla raskauksilla ja raskaushehkulla.

Noi on olleet meidän suhteen isoimmat kriisinpaikat, molemmilla kerroilla. Minä olen ollut rättipoikki väsynyt, eikä sitä oikeasti tajua kukaan muu kuin toinen sen kokenut, ei vaikka koitat selittää. Mies koittanut ymmärtää, mut ei kuitenkaan ole ymmärtänyt. Kuvitellut etten enää rakasta, inhoan häntä, olen vain vauvan kanssa symbioosissa. No siitä seurannut sitten se että mies on hakenut huomionsa muualta. Jutellut netissä muille naisille, ollut kai viatonta ja mies on sanonut haluavansa olla vain kaveri, että hällä vaimo ja lapset, mutta kuitenkin minun selän takana huomiota muualta hakenut. Ymmärtäähän sen tavallaan jos vaimo ei koske pitkällä tikullakaan puoleen vuoteen ja on kuin nukkuneen rukous.

Eihän tuohon mitään apua mistään neuvolasta saa, olalle taputuksia vaan. Terapiaa siihen tarvitsisi, mutta kuka jaksaa sitä koliikin keskellä hakea ja mihin lapset hoitoon siksi aikaa jne.

Sanoisin että koittakaa kestää, vaikka hammasta purren. Ja jos ja kun mies tekee sun eteen asioita, niin tee säkin sen eteen. Vaikka ei niin kiinnostaisikaan. Ja muista jakaa lapsenhoitovastuuta myös miehelle!!!!

Tsemppiä! Meillä suhde alkanut normalisoitumaan siinä paikkeilla kun lapsi täyttää vuoden. Ja sanomattakin selvää että kolmatta ei meille tule.

 

[vierailija]

Kynnys mennä hammaslääkäriin on varmasti korkea.
Enkä ihmettele.
Kaikki ne traumat, mitä on vuosien saatossa tullut.
Huh huh.
Mä olen elämäni aikana asunut monella eri paikkakunnalla ja pakostakin on pitänyt käydä hammaslääkärissä. Kaikista niistä tapaamistani hammaslääkäreistä ainoastaan 2, siis KAKSI, ovat olleet miellyttäviä ja mukavia.
Tämä viimeisin oli kyllä niin ihana tapaus, että sinne meni jo ihan mielellään.
Pitää vaan heti sanoa että kaikki mömmöt tänne kiitos.

 

[vierailija]

Miksikö ei tee mieli seksiä? Öö... hormonit? Imetys? Tuore synnytyskokemus? Yövalvomiset? Raskas uusi elämäntilanne?

Hei, nyt vähän realismia peliin. Ei kaikki ole mitään seksikoneita heti synnäriltä lähtiessä. Odota rauhassa, eiköhän ne hormonit tasaannu. Lapsen saaminen on iso mullistus fyysisesti sekä henkisesti.

Ja mitä tulee seksihalujen katoamiseen ja tunnon katoamiseen... Ei se aina mene niin. Meillä halut palasivat kun vauva täytti vuoden ja orgasmien voimakkuus muuttuivat potenssiin kymmenen. Huonohampainen mieskin alkoi taas kiihottaa, joten älä vielä heitä kirvestä kaivoon. Koita olla miehellesi ystävällinen ettet sitä odotellessa tee hallaa suhteelle.

 

[vierailija]

Symbioosissa vauvan kans ei ikinä pidä elää, isä mukaan hoitoon tekemään samoja asioita, hoitamaan, valvomaan. Tosin ap:lla näin olikin.

Hankala tuo hammasjuttu. Luulen että kun reiät kasvaa ja karies etenee juuriin ja hermoihin mies menee vapaaehtoisesti lääkäriin, koska kipu niin kova. Sitten vaan juurihoidot edessä joten ei hyvä. Mutta minkä sille aikuiselle äijälle voi, ei mitään.

Voisko suihinottoa tai jotain ajatella jos yhdyntä hankala.

 

[vierailija]

Tässä yleisimpiä syitä:

1) Väsymys. Kun väsyttää ja oma sänky on mielessä vain nukkumapaikkana ja muissa huoneissa ajatukset harhailevat keskeneräisissä kotitöissä ja muissa hommissa, on aivojen vaikea naksahtaa seksin puolelle. -> Pitää jutella miten hyvin kumpikin saa nukuttua, onko omaa aikaa ja mihin aikaan päivästä olisi kaiken kaikkiaan mieluisin ajankohta seksille.

2) Läheisyyden puute. Jos pariskunnalta unohtuu päivittäinen ns. "vastikkeeton" halailu ja suukottelu, eli päivän aikana ei enää halata ohimennen tai anneta lähtöpusua, on hankala päästää toinen yllättäen todella intiimisti lähelle. -> Pitää ehkä jopa päättää, että koskettaa kumppania joka päivä ja pitää ehkä jutella siitä, että halaus ei aina tarkoita sitä, että "saa kopeloida, kohta pannaan".

3) Lapsi lahkeessa. Pikkuvauva vaatii paljon syliä ja ihokontaktia, naisen keho on tavallaan "varattu" vauvaa varten, jos äiti on vauvan hoitaja ja etenkin jos vauva on täysimetyksellä. Vähän isompikin vauva saattaa olla kovasti sylissä pidettävä, yötä myöten hyssyteltävä ja äidillä kädet ja syli niin täynnä lasta, että sitten kun vauva nukkuu ja on omaa aikaa, ei ehkä tunnu kivalta että syliin tunkee joku muu ja käsiä pitää taas käyttää jonkun muun huoltamiseen. -> Pitää miettiä miten paljon hoitovastuuta vanhemmat kantavat vauvasta ja onko lapsi niin iso, että olisi ihan ok esim. sopia parina iltana viikossa hoitovastuu vain toiselle ja toinen saa olla niin rauhassa kuin mahdollista. Myös omat harrastukset ja kotoa pois lähteminen ilman vauvaa auttavat, kun saa välillä kroppansa ja kätensä ihan itselleen. On myös hyvä jutella kumppanin kanssa ja todeta, että välttämättä vika ei ole kumppanissa, vaan siinä että vauva täyttää toisen vanhemman iho-/syli-/kosketus-/halailutarpeen ja ehkä vähän ylikin.

4) Arki. Sitähän riittää, joka päivä. Pyykit, tiskit, kauppa, ruuanlaitto, ulkoilu, vaatteet, pyykit, tiskit, neuvola, kahvitukset, kauppa, pyykit, tiskit, ruoka... Helposti jumittuu rutiineihin ja unohtaa ottaa tunnelmointia arjen keskelle. Mikä oli sitä ihanaa yhdessäoloa, mitä teillä oli ennen vauvan syntymää? Mitä olivat ne teidän yhteiset tempaukset, joita teillä oli tapan tehdä ennen vauvan syntymää? Meneekö ilta sohvalla telkkaria katsoessa? Jos, niin voisiko siihen ottaa mukaan niska-hartiahierontaa, tunnelmavalaistuksen ja kynttilöitä, hyvää yhteistä naposteltavaa...? Arki katki edes hetkeksi, etsitte toisenne uudestaan.