kysyisin mielipidettänne!!

eli mulla on ekaluokkalainen tyttöpuoli.
luin tossa yks päivä ku tyttö tuli koulunjälkeen meille, tytön reppuvihkoo ja hämmästyin sen sisällöstä!
näytin reppuvihon tytön isälle,joka oli myös hämmästynyt sisällöstä.

reppuvihossa luki että tytöllä on tavattoman usein läksyt tekemättä, lukuharjotukset lukematta,kirjat kotona yms. ja huomasin kun katsoin tytön koulukirjoja niin vajaa ½-vuotta vanhat kirjat oli revittyjä ja irtonaisia sivujakin löytyi. ja kirjojen täytyisi kestää vielä toiset ½-vuotta!!!
tyttö sanoin pikkuveljen (äidin puolen) rikkoneen kirjat

olen sitä mieltä että ekaluokkalainen on vielä liian pieni hoitamaa läksyt ilman että vanhempi tarkastaa että läksyt on tehty ja että aikuisen tehtävä on huolehtia siitä että kirjat eivät joudu esim.pikkusisarruksen tai koiran käsiin. ja myös siitä että ehtoolla katsotaan yhdessä seuraavan päivän kirjat ja muut tavarat mukaan.

eli katselenko tyynesti tässä sivussa kun lapsipuolen koulunkäynti on tälläistä kuin tämä ½-vuotta on ollut vai mahdanko voida suoraan opettajan kanssa keskustella tytön kouluasioista ja pyytää että ottaa meihin yhteyttä jos jatkuu tälläisenä (mieheni antaa kyllä luvan,yhteishuoltajuus, hän ei harmi kyllä, halua ruveta tappelemaan tytön asioista exänsä kanssa enkä ihmettele,ex tekee elämästä H.L.ETIN)

JA TIEDÄN ETTÄ ASIA EI OIKEESTAAN EES MULLE KUULU, MUTTA NYT AJATTELEN LAPSIPUOLENI TULEVAISUUTTA JA ELÄMÄÄ.
Eikä se oo kauheen hääppönen, jos koulupolun alussa on jo tällästä!!!

 

Hienoa, että välität . Mutta jos kovin näkyvästi puutut, saat luultavasti miehen exän vihat niskaasi. Minusta kannattaa yrittää vaikuttaa asiaan miehen kautta. Kyllä tuon ikäiset on vielä kovia unohtelemaan, eikä ekaluokkalainen vielä oikein tajua vastuutaan läksyjen tekemisestä. Tottakai niitä pitää vahtia. Vielä vanhemmaltakin lapselta.
Vaikea sitä niinkään on rajata, kenelle asia kuuluu ja kenelle ei. Minusta välinpitämättömyys on tämän yhteiskunnan yksi pahimpia, näivettävimpiä sairauksia. Kaikki on vaan "ketä kiinnostaa" ja "evvk." Eli korostetaan sitä, ettei asia minulle kuulu. Ja sinua en nyt tarkoita, koska sinä näytät välittävän. Ja siitä 10 points!

 

Tottakai asiaan pitää puuttua MUTTA koululla ei ole oikeutta antaa lasta koskevia tietoja sinulle koska olet "vain" äitipuoli eli et voi oikestaan keskustella asiasta open kanssa vaan miehesi olisi tehtävä se. Miehen exän kanssa voit toki yrittää puhua jos hän siihen suostuu.

 

mutta miehelläni ja hänen exällänsä on yhteishuoltajuus, jos siis isä antaa luvan opettajalle, että voi puhua lapsen koulun käynnistä minun kanssa ni eikö mulla sillon oo lupa puhua,
tiedän kyllä että jos sitä kysyisin mieheni exältäkin niin hänkin sanoisi että voin keskustella opettajan kanssa, koska tulemme hyvin juttuun keskenämme, kunhan en päin hänen naamaansa sano että hän voisi jonkun asian tehdä toisin, esim huolehtia edes hiukan paremmin lapsen koulunkäynnistä tai hygieniaopetuksesta tai vaatteista, joita välillä on liian vähän päällä yms.

lähinnä ajan takaa, että voisin jotenkin kuitenkaan loukkaamatta lähivanhempaa ja avaamatta järjettömän sodan välillemme(koska nyt tulemme hyvin toimeen) edes hiukan yrittää olla perillä lapsen kouluasioista, ne kun vaikuttavat koko elämän ajan.
jos koulunkäynti on nyt jo hankalaa ja poissaoloja on kerta parissa viikossa tahtiin,(lapsi valittaa olevansa kipeä kotona ja koulussa),
ni mitä se opettaa lapselle elämisestä, vastuusta.
enkä tahdo että lapsipuoli oppii siihen että vastuuta ei tarvi ottaa ja opiskelukin on ihan syvältä.

olen pienestä pitäen ollut lapsen elämässä ja "ulkopuolisena" huomannut tiettyjä puutoksia osaamisessa yms. mikä on hetken päästä myös tullut ilmi ammatti-ihmistenkin sanomana. ja tahtoisin kuitenkin että lapsi saisi hyvän koulun alun, jotta koulu olisi kivaa myöhemminkin!!!

Välini lapsipuoleen on taas parantuneet, ½-1vuotta sitten oli aika tulehtuneet, ja luulen osasyyn olevan se että mua kiinnostaa oikeesti mitä lapsipuoleni tekee ja että hän voi hyvin!!!

en oo mikään malli äitipuoli(taidan olla vähän huonokin sellanen,ainakin ollu jonkin aikaa), mutta oikeesti tahdonkin olla kaveri/ystävä, jolle voi sellastakin sanoo mitä ei uskalla lähivanhemmalle.

 

Meillä mies on ruvennut seuraamaan lastensa koulunkäyntiä aina viikonlopputapaamisilla, kun ovat välillä ihan pihalla. Kuulustelee ja yrittää kannustaa ahkeruuteen, huolellisuuteen jne. Esim. lapsilla tehtävät tehty (jos tehty) miten sattuu ja sitten lukevat niistä vääristä vastauksista kokeisiin. On myös ollut yhteydessä suoraan opettajaan silloin, kun on ollut aihetta.

 

\

mutta miehelläni ja hänen exällänsä on yhteishuoltajuus, jos siis isä antaa luvan opettajalle, että voi puhua lapsen koulun käynnistä minun kanssa ni eikö mulla sillon oo lupa puhua,
tiedän kyllä että jos sitä kysyisin mieheni exältäkin niin hänkin sanoisi että voin keskustella opettajan kanssa, koska tulemme hyvin juttuun keskenämme, kunhan en päin hänen naamaansa sano että hän voisi jonkun asian tehdä toisin, esim huolehtia edes hiukan paremmin lapsen koulunkäynnistä tai hygieniaopetuksesta tai vaatteista, joita välillä on liian vähän päällä yms.

lähinnä ajan takaa, että voisin jotenkin kuitenkaan loukkaamatta lähivanhempaa ja avaamatta järjettömän sodan välillemme(koska nyt tulemme hyvin toimeen) edes hiukan yrittää olla perillä lapsen kouluasioista, ne kun vaikuttavat koko elämän ajan.
jos koulunkäynti on nyt jo hankalaa ja poissaoloja on kerta parissa viikossa tahtiin,(lapsi valittaa olevansa kipeä kotona ja koulussa),
ni mitä se opettaa lapselle elämisestä, vastuusta.
enkä tahdo että lapsipuoli oppii siihen että vastuuta ei tarvi ottaa ja opiskelukin on ihan syvältä.

olen pienestä pitäen ollut lapsen elämässä ja "ulkopuolisena" huomannut tiettyjä puutoksia osaamisessa yms. mikä on hetken päästä myös tullut ilmi ammatti-ihmistenkin sanomana. ja tahtoisin kuitenkin että lapsi saisi hyvän koulun alun, jotta koulu olisi kivaa myöhemminkin!!!

Välini lapsipuoleen on taas parantuneet, ½-1vuotta sitten oli aika tulehtuneet, ja luulen osasyyn olevan se että mua kiinnostaa oikeesti mitä lapsipuoleni tekee ja että hän voi hyvin!!!

en oo mikään malli äitipuoli(taidan olla vähän huonokin sellanen,ainakin ollu jonkin aikaa), mutta oikeesti tahdonkin olla kaveri/ystävä, jolle voi sellastakin sanoo mitä ei uskalla lähivanhemmalle.

Eipä taida miehesi voida antaa lupaa sellaiseen, jos lapsen toinen huoltaja kieltää sen. Mikäli toinen huoltaja kieltää tietojen antamisen, niitä ei voi antaa ulkopuoliselle.

 

\

\

mutta miehelläni ja hänen exällänsä on yhteishuoltajuus, jos siis isä antaa luvan opettajalle, että voi puhua lapsen koulun käynnistä minun kanssa ni eikö mulla sillon oo lupa puhua,
tiedän kyllä että jos sitä kysyisin mieheni exältäkin niin hänkin sanoisi että voin keskustella opettajan kanssa, koska tulemme hyvin juttuun keskenämme, kunhan en päin hänen naamaansa sano että hän voisi jonkun asian tehdä toisin, esim huolehtia edes hiukan paremmin lapsen koulunkäynnistä tai hygieniaopetuksesta tai vaatteista, joita välillä on liian vähän päällä yms.

lähinnä ajan takaa, että voisin jotenkin kuitenkaan loukkaamatta lähivanhempaa ja avaamatta järjettömän sodan välillemme(koska nyt tulemme hyvin toimeen) edes hiukan yrittää olla perillä lapsen kouluasioista, ne kun vaikuttavat koko elämän ajan.
jos koulunkäynti on nyt jo hankalaa ja poissaoloja on kerta parissa viikossa tahtiin,(lapsi valittaa olevansa kipeä kotona ja koulussa),
ni mitä se opettaa lapselle elämisestä, vastuusta.
enkä tahdo että lapsipuoli oppii siihen että vastuuta ei tarvi ottaa ja opiskelukin on ihan syvältä.

olen pienestä pitäen ollut lapsen elämässä ja "ulkopuolisena" huomannut tiettyjä puutoksia osaamisessa yms. mikä on hetken päästä myös tullut ilmi ammatti-ihmistenkin sanomana. ja tahtoisin kuitenkin että lapsi saisi hyvän koulun alun, jotta koulu olisi kivaa myöhemminkin!!!

Välini lapsipuoleen on taas parantuneet, ½-1vuotta sitten oli aika tulehtuneet, ja luulen osasyyn olevan se että mua kiinnostaa oikeesti mitä lapsipuoleni tekee ja että hän voi hyvin!!!

en oo mikään malli äitipuoli(taidan olla vähän huonokin sellanen,ainakin ollu jonkin aikaa), mutta oikeesti tahdonkin olla kaveri/ystävä, jolle voi sellastakin sanoo mitä ei uskalla lähivanhemmalle.

Eipä taida miehesi voida antaa lupaa sellaiseen, jos lapsen toinen huoltaja kieltää sen. Mikäli toinen huoltaja kieltää tietojen antamisen, niitä ei voi antaa ulkopuoliselle.

Kyllä lastenvalvojan mukaan lähivanhempi voi valtuuttaa puolisonsa saamaan tietoja esim. lasten kouluasioista ilman toisen vanhemman suostumusta. Ja näin on meidän kohdalla tapahtunutkin,koska miehen mielestä kouluasiat kuuluvat yhtäpaljon minulle kuin hänellekin,koska asutaan kaikki yhdessä. Ja olen kaikki nämä vuodet sujuvasti hoitanut miehen lasten koulu ja terveys-asioita.Ilman etä-äidin suostumusta,ei hän ole millään tavalla voinut sitä estää.

 

Kaikista suurin hyöty saattaa kuitenkin olla lapsen kanssa juttelusta. Voisitteko joskus tehdä tytön kanssa läksyjä kun hän teillä käy ja kannustaa olemaan huolellinen ja miettiä miten voisi järjestellä kotona läksyjen teko rauhaa jos se vain suinkin jotenkin mahdollista (esim. missä huoneessa läksyjä tekee, tekeekö heti koulun jälkeen, pakkaako tavarat heti reppuun, missä säilyttää reppua jne..). Jonkin verran voi tuollaisestakin apua olla.

Tuli vain niin elävästi mieleen tuo meidän tyttö. Vaikka miten on yritetty tukea ja huolehtia tuntuu, että jatkuvasti on läksyt tekemättä, kynät ja kumit hukassa jne. Just äskön luki ympäristötietoa ja sai raivarit ja repi kirjasta sivun irti. Jos ei itse töhri, rutistele ja vahingossa tai vähemmän vahingossa revi sivuja niin jättää kirjat ja vihot minne sattuu pikkuveljen käsittelyyn. Ja asiasta saa muistuttaa lähes päivittäin. Nyt on alkanut joka toinen päivä unohtelemaan kirjoja kouluun ja koulusta on tullut lappuja, että turhan usien kirjat jää kotiin. Läksyt on yleensä tehty jo jos kysyy ja tarkistettavaksi tuo tietenkin vain ne mitkä on oikeasti tehnyt. Tyttö ei kertakaikkiaan antaisi auttaa läksyissä, mieluummin jättää tekemättä.
Kun tähän lisää vielä tytön takkutukka menninkäis ulkonäön (aamuisin täytyisi itse harjata hiukset ennen kouluun lähtöä) niin varmaan moni pitää melkoisena heitteille jättö tapauksena.
Ai niin ja juuri sain tietää, että on koulussa syytllyt meitä myöhästymisistä sun muista. Ei olla laitettu kelloa aamulla soimaan, ei ehditty auttaa koti läksyissä jne..
Puuh...Ei ole helppoa tämä lasten kasvatus todellakaan!

 

\

\

\

mutta miehelläni ja hänen exällänsä on yhteishuoltajuus, jos siis isä antaa luvan opettajalle, että voi puhua lapsen koulun käynnistä minun kanssa ni eikö mulla sillon oo lupa puhua,
tiedän kyllä että jos sitä kysyisin mieheni exältäkin niin hänkin sanoisi että voin keskustella opettajan kanssa, koska tulemme hyvin juttuun keskenämme, kunhan en päin hänen naamaansa sano että hän voisi jonkun asian tehdä toisin, esim huolehtia edes hiukan paremmin lapsen koulunkäynnistä tai hygieniaopetuksesta tai vaatteista, joita välillä on liian vähän päällä yms.

lähinnä ajan takaa, että voisin jotenkin kuitenkaan loukkaamatta lähivanhempaa ja avaamatta järjettömän sodan välillemme(koska nyt tulemme hyvin toimeen) edes hiukan yrittää olla perillä lapsen kouluasioista, ne kun vaikuttavat koko elämän ajan.
jos koulunkäynti on nyt jo hankalaa ja poissaoloja on kerta parissa viikossa tahtiin,(lapsi valittaa olevansa kipeä kotona ja koulussa),
ni mitä se opettaa lapselle elämisestä, vastuusta.
enkä tahdo että lapsipuoli oppii siihen että vastuuta ei tarvi ottaa ja opiskelukin on ihan syvältä.

olen pienestä pitäen ollut lapsen elämässä ja "ulkopuolisena" huomannut tiettyjä puutoksia osaamisessa yms. mikä on hetken päästä myös tullut ilmi ammatti-ihmistenkin sanomana. ja tahtoisin kuitenkin että lapsi saisi hyvän koulun alun, jotta koulu olisi kivaa myöhemminkin!!!

Välini lapsipuoleen on taas parantuneet, ½-1vuotta sitten oli aika tulehtuneet, ja luulen osasyyn olevan se että mua kiinnostaa oikeesti mitä lapsipuoleni tekee ja että hän voi hyvin!!!

en oo mikään malli äitipuoli(taidan olla vähän huonokin sellanen,ainakin ollu jonkin aikaa), mutta oikeesti tahdonkin olla kaveri/ystävä, jolle voi sellastakin sanoo mitä ei uskalla lähivanhemmalle.

Eipä taida miehesi voida antaa lupaa sellaiseen, jos lapsen toinen huoltaja kieltää sen. Mikäli toinen huoltaja kieltää tietojen antamisen, niitä ei voi antaa ulkopuoliselle.

Kyllä lastenvalvojan mukaan lähivanhempi voi valtuuttaa puolisonsa saamaan tietoja esim. lasten kouluasioista ilman toisen vanhemman suostumusta. Ja näin on meidän kohdalla tapahtunutkin,koska miehen mielestä kouluasiat kuuluvat yhtäpaljon minulle kuin hänellekin,koska asutaan kaikki yhdessä. Ja olen kaikki nämä vuodet sujuvasti hoitanut miehen lasten koulu ja terveys-asioita.Ilman etä-äidin suostumusta,ei hän ole millään tavalla voinut sitä estää.

Ap:n tapauksessa taitaa juuri äiti ollakin tuo lähivanhempi?