Käyn joka päivä kymmenen kertaa palstalla, mutta en saa kirjoitettua mitään, kun olen jotenkin niin krampisaa...
Mollamaija, Neela, Pirpana; olen pahoillani teidän puolesta, elämä on todella epäreilua, miks meitä lapsettomuudesta kärsiviä aina vaan koetellaan.
Ninea, myöhäiset onnittelut ja onnea pitkän tien päähän, kauan saitte odottaa, mutta ihanaa, että odotus palkittiin ja pieni alku kasvaa ja kehittyy :heart:
Miukumauku, mahtava asenne, kunpa kaikki epäonnistuneen hoidon jälkeen sais mielen nostatettua tuolla tavalla ja matkais noin kohti onnistumista, mahtavaa!
ON: Mie en uskalla testata. En uskalla mitata lämpöä. En uskalla ajatella. Vahvasti fiilikset on siinä suunnassa, ettei onnistumista tule, ja sitä seuraavat tuntemukset pelottaa. Entä jos romahdan niin etten jaksa nousta sängystä ylös? Miksi mikään hoito onnistuisi? Entä jos ei koskaan saada lasta?
Oireet on yhtä sekavat kuin tunteetkin, mutta kyllä täällä menkkakipuja koko ajan tunnustellaan. Vuotoa ei ole vielä tullut, mutta vatsaan juilii lähes koko ajan ja luget valuu ulos. Rinnat on kipeät, mutta ei niin kipeät kuin viime viikolla, ja nehän tosiaan kipeyty heti pregnylistä. No, mielialan vaihetlua on, mutta se enteilee varmaan ennemmin mun vääjäämätöntä pimahtamista kuin raskautta
Pakkasessahan meillä ei ole mitään, ja ollaan puhuttu, että aloitettais hoito nro 2 vasta ensi vuonna, että sais vähän taukoa. Oltiin viime viikolla neljän päivän lomalla, joka teki tosi hyvää.
Tämmöstä. Olen siis jo vähän luopunut toivosta, jos ei vuoto ala, yritän kerätä rohkeutta testata perjantaina.
