Kyllästynyt kateelliseen ja ilkeämieliseen suomalaisuuteen!

["vieras"]

[QUOTE="mielipide";24069269]Muutos parempaan alkaa meistä jokaisesta itsestä.
Kun itse huomaat olevasi kateellinen, materialistinen ja saavasi tyydytystä saadessasi läheisesi kateelliseksi omista tavaroistasi/rahoistasi ja kun huomaat olevasi katkera ja ylpeä ja väsynyt kaikkeen niin eikö silloin jokin olekin todella pielessä?
Jokainen meistä toivoisi yhteisöllisyyttä mutta ei ole valmis itse ottamaan sitä ensimmäistä askelta sinne suuntaan, koska se askel vaatii niin paljon omasta itsestä. On luovuttava niin monesta persoonallisesta asiasta ylpeydestä puhumattakaan, että se eka askel on vaikea ottaa.....[/QUOTE]

En tunnista itsessäni mitään tästä tekstistä.

 

["vieras"]

[QUOTE="mielipide";24069269]Muutos parempaan alkaa meistä jokaisesta itsestä.
Kun itse huomaat olevasi kateellinen, materialistinen ja saavasi tyydytystä saadessasi läheisesi kateelliseksi omista tavaroistasi/rahoistasi ja kun huomaat olevasi katkera ja ylpeä ja väsynyt kaikkeen niin eikö silloin jokin olekin todella pielessä?
Jokainen meistä toivoisi yhteisöllisyyttä mutta ei ole valmis itse ottamaan sitä ensimmäistä askelta sinne suuntaan, koska se askel vaatii niin paljon omasta itsestä. On luovuttava niin monesta persoonallisesta asiasta ylpeydestä puhumattakaan, että se eka askel on vaikea ottaa.....[/QUOTE]

Tässä totuuden jyvää. Katkeruus ruokkii katkeruutta jne. Usein kateutta ja muuta huomaa ympärillään sitä herkemmin, mitä herkempi on itse kyseisille tunteille Ite en esimerkiksi kovin helposti edes huomaa jos joku kerskuu uudella autolla tai muuta. Ihastelen vieressä ja manaan omaa koslaani. Tyhmyys tekee onnelliseksi

Yhteisöllisyys tosiaan vaatii jotain, mistä lähteä liikkelle. Moni manaa yhteisöllisyyden puutetta, mutta mitä on tehnyt itse asian eteen? Vai pitäisikö vaan saada muuttaa keskelle 'yhteisöllisyyttä' ja nauttia? Yhteisöllisyys ei ole mikään ilmiö, joka on jossain olemassa ja jossain ei. Paikoissa, joissa yhteisöllisyys elää, on ihmisiä, jotka tekevät jotain asioiden eteen. Esimerkiksi avun saamiseen varmin tapa on auttaa ensin itse. Ihmiset on varmasti tuntemattomia ja kylmiä jos heihin ei tutustu.

Jos ei tule vastakaikua, kannattaa siirtyä uusiin kohteisiin. Jos koko naapurusto on kylmää ja etäistä, kannattaa varmaan muuttaa normaalimpaan paikkaan. En ole ainakaan pääkaupunkiseudulla asumissani paikoissa moiseen törmännyt vaan päinvastoin, naapurit aina tulleet tutuksi ja avunantoa ollut puolin ja toisin.

Ei mene läpi, että kansalaisuus tarkoittaisi automaattisesti katkeruutta, kateutta taikka ilkeyttä. Ellei ilmiötä ole itse ruokkimassa. Matkustelu avartaa vain jos sitä tekee riittävästi. Silloin ymmärtää, että joka maassa on omat nurjat puolensa, omat yrmynsä ja omat junttinsa.

 

["vieras"]

Minä taas vihaan sitä, että ylisosiaaliset ja tungettelevat ihmiset ovat häiritsemässä minun tapaani elää. En jaksa olla kiinnostunut naapureista enkä kuvittele heidän tai kenenkään muunkaan rikkauksista tai köyhyyksistä ja suhteista yhtään mitään, vaikka niistä välillä yritetään vängätä. Minua saa rauhassa kuvitella ihan miksi vaan, kunhan ei luule, että jaksan olla takaisin päin kiinnostunut.

 

[vier]

Painajaismainen ajatus että naapuri työntyy sisälle kertoilemaan ongelmistaan... Asun tosin pk-seudulla, missä kuulemma ollaan ylpeitä ja etäisiä Ja ehkä kerrostaloasuminen on luonnostaan eristäytyneempää. Eikä voi mitenkään tietää onko naapureilla hienoja tavaroita tai autoja.

Mutta tällainen sopii minulle. Ei minua varsinaisesti kiinnosta tuntea naapureitani, riittää kun on sellaiset kohteliaat välit. Käytävässä tervehditään, ja jos tulisi joku oven taakse pyytämään apua niin varmaan auttaisin, eipä tosin ole tullut.

 

[Phoebsi]

Mä en hetkeäkään usko, että Suomi on ainoa maa, jossa on kateellisia ja epäsosiaalisia ihmisiä.

Ei olekaan, mutta täällä kun asuu niin siitä kärsii.

Tosin "ainahan" täällä on kateellisia oltu, milloin minkäkin johdosta. Vahdittiin naapuria ja oltiin kateellisia herroille. Vai puhunko sittenkin tästä päivästä?

 

[Phoebsi]

Ja luokkajako... On sitä täälläkin, ei vain samalla tavalla kuin vaikka Iso-Britanniassa. Jaotellaan täälläkin perhetausta, koulutuksen, asuinalueen mukaan mutta sitä ei vain myönnetä.

 

["Kolmas korppi"]

[QUOTE="vieras";24069990]Tässä totuuden jyvää. Katkeruus ruokkii katkeruutta jne. Usein kateutta ja muuta huomaa ympärillään sitä herkemmin, mitä herkempi on itse kyseisille tunteille Ite en esimerkiksi kovin helposti edes huomaa jos joku kerskuu uudella autolla tai muuta. Ihastelen vieressä ja manaan omaa koslaani. Tyhmyys tekee onnelliseksi

Yhteisöllisyys tosiaan vaatii jotain, mistä lähteä liikkelle. Moni manaa yhteisöllisyyden puutetta, mutta mitä on tehnyt itse asian eteen? Vai pitäisikö vaan saada muuttaa keskelle 'yhteisöllisyyttä' ja nauttia? Yhteisöllisyys ei ole mikään ilmiö, joka on jossain olemassa ja jossain ei. Paikoissa, joissa yhteisöllisyys elää, on ihmisiä, jotka tekevät jotain asioiden eteen. Esimerkiksi avun saamiseen varmin tapa on auttaa ensin itse. Ihmiset on varmasti tuntemattomia ja kylmiä jos heihin ei tutustu.

Jos ei tule vastakaikua, kannattaa siirtyä uusiin kohteisiin. Jos koko naapurusto on kylmää ja etäistä, kannattaa varmaan muuttaa normaalimpaan paikkaan. En ole ainakaan pääkaupunkiseudulla asumissani paikoissa moiseen törmännyt vaan päinvastoin, naapurit aina tulleet tutuksi ja avunantoa ollut puolin ja toisin.

Ei mene läpi, että kansalaisuus tarkoittaisi automaattisesti katkeruutta, kateutta taikka ilkeyttä. Ellei ilmiötä ole itse ruokkimassa. Matkustelu avartaa vain jos sitä tekee riittävästi. Silloin ymmärtää, että joka maassa on omat nurjat puolensa, omat yrmynsä ja omat junttinsa.[/QUOTE]

Tottakai on, mutta perinteiseen suomalaiseen kulttuuri-ilmastoon kuuluu, että jos itsellä on huono päivä, on ihan okei myös näyttää se ja kulkea naama norsunveellä kostamassa omaa kurjaa fiilistä tutuille ja tuntemattomille. Myös ihan raivota saa julkisilla paikoilla aika estoitta ilman, että asiaan puututaan muutoin kuin äänettömästi paheksumalla. Tätä käytöstä sitten pidetään jotenkin rehellisempänä kuin muut huomioon ottavia nk. small talk -kulttuureita, joissa jokaiselta yksilöltä odotetaan pientä panostusta yleiseen sosiaaliseen viihtyvyyteen vaikkapa nyökkäyksen, hymyn tai muutaman sanan vaihtamisen muodossa. Uskon, että jälkimmäisellä toiminnalla on myös evoluutiopsykologisia perusteita: kussakin kulttuuripiirissä on ne tietyt eleet, joilla voi osoittaa, että on täyspäinen eikä uhkaa "laumaa". Mikäli yleinen ilmapiiri sallii yrmyilyn ja jurottamisen sosiaalisissa tilanteissa, on aika loogista, että kansan kollektiivinen mielenmaisema on negatiivisuuteen kallellaan. Hienovaraista muutosta positiivisempaan suuntaan tuntuu tosin olevan ilmassa.

Totta on sekin, että yhteisöllisyyttä lisätäkseen ja ystävällisempää maailmaa rakentaakseen on viisainta aloittaa siitä länkkärille tärkeimmästä mikrokosmoksesta eli itsestä