[QUOTE="vieras";24069990]Tässä totuuden jyvää. Katkeruus ruokkii katkeruutta jne. Usein kateutta ja muuta huomaa ympärillään sitä herkemmin, mitä herkempi on itse kyseisille tunteille

Ite en esimerkiksi kovin helposti edes huomaa jos joku kerskuu uudella autolla tai muuta. Ihastelen vieressä ja manaan omaa koslaani. Tyhmyys tekee onnelliseksi
Yhteisöllisyys tosiaan vaatii jotain, mistä lähteä liikkelle. Moni manaa yhteisöllisyyden puutetta, mutta mitä on tehnyt itse asian eteen? Vai pitäisikö vaan saada muuttaa keskelle 'yhteisöllisyyttä' ja nauttia? Yhteisöllisyys ei ole mikään ilmiö, joka on jossain olemassa ja jossain ei. Paikoissa, joissa yhteisöllisyys elää, on ihmisiä, jotka tekevät jotain asioiden eteen. Esimerkiksi avun saamiseen varmin tapa on auttaa ensin itse. Ihmiset on varmasti tuntemattomia ja kylmiä jos heihin ei tutustu.
Jos ei tule vastakaikua, kannattaa siirtyä uusiin kohteisiin. Jos koko naapurusto on kylmää ja etäistä, kannattaa varmaan muuttaa normaalimpaan paikkaan. En ole ainakaan pääkaupunkiseudulla asumissani paikoissa moiseen törmännyt vaan päinvastoin, naapurit aina tulleet tutuksi ja avunantoa ollut puolin ja toisin.
Ei mene läpi, että kansalaisuus tarkoittaisi automaattisesti katkeruutta, kateutta taikka ilkeyttä. Ellei ilmiötä ole itse ruokkimassa. Matkustelu avartaa vain jos sitä tekee riittävästi. Silloin ymmärtää, että
joka maassa on omat nurjat puolensa, omat yrmynsä ja omat junttinsa.[/QUOTE]
Tottakai on, mutta perinteiseen suomalaiseen kulttuuri-ilmastoon kuuluu, että jos itsellä on huono päivä, on ihan okei myös näyttää se ja kulkea naama norsunveellä kostamassa omaa kurjaa fiilistä tutuille ja tuntemattomille. Myös ihan raivota saa julkisilla paikoilla aika estoitta ilman, että asiaan puututaan muutoin kuin äänettömästi paheksumalla. Tätä käytöstä sitten pidetään jotenkin rehellisempänä kuin muut huomioon ottavia nk. small talk -kulttuureita, joissa jokaiselta yksilöltä odotetaan pientä panostusta yleiseen sosiaaliseen viihtyvyyteen vaikkapa nyökkäyksen, hymyn tai muutaman sanan vaihtamisen muodossa. Uskon, että jälkimmäisellä toiminnalla on myös evoluutiopsykologisia perusteita: kussakin kulttuuripiirissä on ne tietyt eleet, joilla voi osoittaa, että on täyspäinen eikä uhkaa "laumaa". Mikäli yleinen ilmapiiri sallii yrmyilyn ja jurottamisen sosiaalisissa tilanteissa, on aika loogista, että kansan kollektiivinen mielenmaisema on negatiivisuuteen kallellaan. Hienovaraista muutosta positiivisempaan suuntaan tuntuu tosin olevan ilmassa.
Totta on sekin, että yhteisöllisyyttä lisätäkseen ja ystävällisempää maailmaa rakentaakseen on viisainta aloittaa siitä länkkärille tärkeimmästä mikrokosmoksesta eli itsestä
