kylläpä piristää mieltä taas, joopa......

"ota rennosti" . Eikö ookkin hyvä heitto ihmiselle, jolla paniikkihäiriö (avomieheni sanoi, jolle olen tästä vaivasta puhunut paljon, koittanut selittää miten pirullista tää on).. Toi ei hirveesti auta tätä ahdistusta, mitä on nyt ollu enemmän. Mä en tätä kuuna päivän haluis kellekkään , tätä pirullista sairautta..en kenellekkään.. mä olisin lottovoiton saanu ku tää menis pois. Mietin jo, että taitaa todella olla aika varata aika lääkärille.. Varmaankin tämä elämäntilanne tehny nyt pääkopan taas altiiksi kohtauksille , kaikkien asoiden yhteensumma.

Mä vaan en jaksa tätä enään..

Kertokaas taas jotain keillä paniikkihäiriö, ihan mitä vaan, olis ihana kuulla teidän oloista ja miten voitte esimerkiksi tällä hetkellä?

Ja nää kohtaukset tulee välillä niin salakavalasti,piru vie.

Mutta onhan tästä ennenkin selvitty vaikka aikaa se vie.Siis on ollu kohtauksettomia oloja monia kuukausia jne.

Muoks..korjailin noita kirjoitushäiriöitä...

 

miten sulla paniikkihäiriö oireilee? mulla on ollut sepram lääkitys kohta puoli vuotta, nyt pikkuhiljaa olen saanut elämään otetta

 

Tää on kova paikka ihmiselle joka on ollut tosi sosiaalinen ja yhtäkkiä tulee tällänen ...tosin ekoja oireita tuli joskus 15-16 vuotiaana, silloin en vielä tiennyt enkä halunnu myöntää että sitä tää on.. onneksi tämä on nykypäivänä jo paljon yleisempi ja siitä puhutaan enemmän.

tuntuu ettei mies tajua, etten mä tätä itelleni ole "valinnut" , että mä en vaan välillä pysty tekemään sen mielestä ihan iisejä juttuja, joskus en vaan pysty, vaikka haluisin kuinka. :ashamed:

 

miten sulla paniikkihäiriö oireilee? mulla on ollut sepram lääkitys kohta puoli vuotta, nyt pikkuhiljaa olen saanut elämään otetta

Mulla tulee esimerkiksi kaupassa todella ahistava olo, voi oksettaa, hekeä ahdistaa (tosin ei niin että toiset huomaisi) ja muutenkin olla sellanen todella ahidstava olo, sydän hakkaa kuuttasataa ja tuntuu että äkkiä päästävä pois, varsinkin jonot on vaikeita ja esimerkiksi kassalla asiointi.. kotonakin joskus tulee todella ahdistava olo, tosin harvemmin.

Mä niin inhoan tätä.

 

miten sulla paniikkihäiriö oireilee? mulla on ollut sepram lääkitys kohta puoli vuotta, nyt pikkuhiljaa olen saanut elämään otetta

Ja kovasti voimia sinulle! :heart:

 

miten sulla paniikkihäiriö oireilee? mulla on ollut sepram lääkitys kohta puoli vuotta, nyt pikkuhiljaa olen saanut elämään otetta

Ja kovasti voimia sinulle! :heart:

hae rohkeesti apua itselles, mulla ainakin helpotti. voimia!!!!!

 

etkö syö lääkettä? Sillähän tuon saisi hallintaan

 

Taitaa elämä olla sellaista, että jokaisella on omat ristinsä, vaikka ne ei aina kaikille näkyisikään.

 

Pirullinen on. Itellä on hyviä ja huonoja kausia, nyt suht hyvin hallinnassa. Alotin lääkkeet ja niistä pienen avun sain mutta pakko oli lopettaa kun alko migreenikohtauksia tuleen jatkuvasti. Nyt tässä ollu ilman jonkun aikaa, välillä onnistuu että on pienempi kohtaus päällä mutta sitten väliin on paperipussi haettava kun meinaa tukehtua. Tuolla yleisillä paikoilla on ehkä hirveintä olla sillon kun alkaa, mutta yritän siinä vaiheessa kertoo jos joku pitkään kattoo että mulla on tämmönen.

 

miten sulla paniikkihäiriö oireilee? mulla on ollut sepram lääkitys kohta puoli vuotta, nyt pikkuhiljaa olen saanut elämään otetta

Ja kovasti voimia sinulle! :heart:

hae rohkeesti apua itselles, mulla ainakin helpotti. voimia!!!!!

ei tässä enään varmaan muu auta..oon koittanu sinnitellä..

kauheinta on se, että tuntuu että lähisukulaiset pitää tätä ihan "höpönpöppönä" koko sairautta..samaten mies, sanoo kyllä että hän ymmärtää , mutta sitten toisessa välissä sanoo jotain ihan muuta...

 

etkö syö lääkettä? Sillähän tuon saisi hallintaan

en syö , välillä tämän sain itse pois pitkäksi aikaa, kävin vaan kaupoissa vaikka ahdisti, se jotenkin sitten helpotti se olo, mut nyt vaan ei tunnu auttavan sama..

 

Taitaa elämä olla sellaista, että jokaisella on omat ristinsä, vaikka ne ei aina kaikille näkyisikään.

näinhän se on .totta.

 

"ota rennosti" . Eikö ookkin hyvä heitto ihmiselle, jolla paniikkihäiriö (avomieheni sanoi, jolle olen tästä vaivasta puhunut paljon, koittanut selittää miten pirullista tää on).. Toi ei hirveesti auta tätä ahdistusta, mitä on nyt ollu enemmän. Mä en tätä kuuna päivän haluis kellekkään , tätä pirullista sairautta..en kenellekkään.. mä olisin lottovoiton saanu ku tää menis pois. Mietin jo, että taitaa todella olla aika varata aika lääkärille.. Varmaankin tämä elämäntilanne tehny nyt pääkopan taas altiiksi kohtauksille , kaikkien asoiden yhteensumma.

Mä vaan en jaksa tätä enään..

Kertokaas taas jotain keillä paniikkihäiriö, ihan mitä vaan, olis ihana kuulla teidän oloista ja miten voitte esimerkiksi tällä hetkellä?

Ja nää kohtaukset tulee välillä niin salakavalasti,piru vie.

Mutta onhan tästä ennenkin selvitty vaikka aikaa se vie.Siis on ollu kohtauksettomia oloja monia kuukausia jne.

Muoks..korjailin noita kirjoitushäiriöitä...

Mulla alkoi olla paniikkioireita kun avioliitto veteli viimesiään, lopulta erosin pitkästä liitosta. Koskaan ei sen jälkeen ole ollut vaikka elämä tiukkaa!
Se oli kauheeta, ei saa henkeä ja pyrryttää, sudän hakkaa. Kerran läksin autolla ajamaan lääkäriin mutta ei voinut, oli pakko pyytää mies viemään, sain jotain rauhottavaa ja hengitin paperipussiin!

 

Pirullinen on. Itellä on hyviä ja huonoja kausia, nyt suht hyvin hallinnassa. Alotin lääkkeet ja niistä pienen avun sain mutta pakko oli lopettaa kun alko migreenikohtauksia tuleen jatkuvasti. Nyt tässä ollu ilman jonkun aikaa, välillä onnistuu että on pienempi kohtaus päällä mutta sitten väliin on paperipussi haettava kun meinaa tukehtua. Tuolla yleisillä paikoilla on ehkä hirveintä olla sillon kun alkaa, mutta yritän siinä vaiheessa kertoo jos joku pitkään kattoo että mulla on tämmönen.

mulla on ollu kans migreeniä ja sekin varmasti saa näitä kohtauksia aikaan, kun pelkää sitä migreenikohtusta tai stressaa että ei tulisi, kun mieksin heikossa kunnossa niin jotenkin sitä pelkää etten mä voi jäädä nyt sänkytoipilaaksi ...huoh..

Pitäs nyt varmaan mun koittaa vaan mennä kauppoihin jne, jos mä saisin tän taas aisoihin.. :ashamed:

 

Mulla oireet on pysyny kurissa kaikkien raskauksien aikana.
Mä en esim voi käyttää yleisiä kulkuneuvoja, ku iskee yleensä kohtaus kesken matkan.
Söin lääkkeitä, mutta aiheutti yhen keskenmenon, ni lopetin.
Mä herään yleensä yöllä tollaseen kuristavaan pahanolon tunteeseen, ja siks en mielelläni oo muualla öitä. Meillä tää on periytyvää sorttia äidiltä tyttärelle.

 

"ota rennosti" . Eikö ookkin hyvä heitto ihmiselle, jolla paniikkihäiriö (avomieheni sanoi, jolle olen tästä vaivasta puhunut paljon, koittanut selittää miten pirullista tää on).. Toi ei hirveesti auta tätä ahdistusta, mitä on nyt ollu enemmän. Mä en tätä kuuna päivän haluis kellekkään , tätä pirullista sairautta..en kenellekkään.. mä olisin lottovoiton saanu ku tää menis pois. Mietin jo, että taitaa todella olla aika varata aika lääkärille.. Varmaankin tämä elämäntilanne tehny nyt pääkopan taas altiiksi kohtauksille , kaikkien asoiden yhteensumma.

Mä vaan en jaksa tätä enään..

Kertokaas taas jotain keillä paniikkihäiriö, ihan mitä vaan, olis ihana kuulla teidän oloista ja miten voitte esimerkiksi tällä hetkellä?

Ja nää kohtaukset tulee välillä niin salakavalasti,piru vie.

Mutta onhan tästä ennenkin selvitty vaikka aikaa se vie.Siis on ollu kohtauksettomia oloja monia kuukausia jne.

Muoks..korjailin noita kirjoitushäiriöitä...

Mulla alkoi olla paniikkioireita kun avioliitto veteli viimesiään, lopulta erosin pitkästä liitosta. Koskaan ei sen jälkeen ole ollut vaikka elämä tiukkaa!
Se oli kauheeta, ei saa henkeä ja pyrryttää, sudän hakkaa. Kerran läksin autolla ajamaan lääkäriin mutta ei voinut, oli pakko pyytää mies viemään, sain jotain rauhottavaa ja hengitin paperipussiin!

Onneksi ei ole tullut enään, kunpa minullekkin joskus kävisi noin, ettei enään tulisi kohtauksia..

Mulla itelläni on todella kova huoli miehestä ja stressi tästä kaikesta..siitä tää varmasti hyvinkin pitkälti johtuu..

 

Mulla oireet on pysyny kurissa kaikkien raskauksien aikana.
Mä en esim voi käyttää yleisiä kulkuneuvoja, ku iskee yleensä kohtaus kesken matkan.
Söin lääkkeitä, mutta aiheutti yhen keskenmenon, ni lopetin.
Mä herään yleensä yöllä tollaseen kuristavaan pahanolon tunteeseen, ja siks en mielelläni oo muualla öitä. Meillä tää on periytyvää sorttia äidiltä tyttärelle.

Mullakaan ei juuri ole raskausaikoina tullut, se olikin ihanaa aikaa, mistähän tuo johtuu ettei niitä tule raskaana, siis minun ja sinun tapauksissa.

 

Mulla oireet on pysyny kurissa kaikkien raskauksien aikana.
Mä en esim voi käyttää yleisiä kulkuneuvoja, ku iskee yleensä kohtaus kesken matkan.
Söin lääkkeitä, mutta aiheutti yhen keskenmenon, ni lopetin.
Mä herään yleensä yöllä tollaseen kuristavaan pahanolon tunteeseen, ja siks en mielelläni oo muualla öitä. Meillä tää on periytyvää sorttia äidiltä tyttärelle.

Mullakaan ei juuri ole raskausaikoina tullut, se olikin ihanaa aikaa, mistähän tuo johtuu ettei niitä tule raskaana, siis minun ja sinun tapauksissa.

Jaa-a, ku joku kertois syyn. Välillä tuntuu, et vois olla koko ajan raskaana, ni ois paljon parempi olo itellä.

 

Jo se kohtauksen pelko on kauheeta.. ja voi miten ihana olo jos on käyny kaupassa ja ihan ite kassalla maksanu ja ei oo ollu yhtään ahistavaa, mikä voittajafiilis! :flower:

 

Onko teillä minkälaisia oireita sitten? Minusta kun tuntuu että mullon kaikki mahdolliset sillon, pää on ihan sekasin, epätodellinen olo, tasapaino heittelee, sydän jyskyttää, hiki valuu, silmissä sumenee, tuntuu että tukehtuu ja puutuu paikat ettei mikään pysy kädessä. Kaikista eniten hirvittää se kun tulee tunne että kuolen kyllä kohta ettei tästä voi enään selvitä.

 

Mulla oireet on pysyny kurissa kaikkien raskauksien aikana.
Mä en esim voi käyttää yleisiä kulkuneuvoja, ku iskee yleensä kohtaus kesken matkan.
Söin lääkkeitä, mutta aiheutti yhen keskenmenon, ni lopetin.
Mä herään yleensä yöllä tollaseen kuristavaan pahanolon tunteeseen, ja siks en mielelläni oo muualla öitä. Meillä tää on periytyvää sorttia äidiltä tyttärelle.

Mullakaan ei juuri ole raskausaikoina tullut, se olikin ihanaa aikaa, mistähän tuo johtuu ettei niitä tule raskaana, siis minun ja sinun tapauksissa.

Jaa-a, ku joku kertois syyn. Välillä tuntuu, et vois olla koko ajan raskaana, ni ois paljon parempi olo itellä.

Niin, on se upeaa kun ei tarvi kohtauksia pelätä.

Mä vieläkin koen jotenkin tän vaivan hieman "häpeällisenä/nolona", varmaan just sen takia ku moten pitää tätä vähäpätöisenä asiana..en tiedä.

 

Onko teillä minkälaisia oireita sitten? Minusta kun tuntuu että mullon kaikki mahdolliset sillon, pää on ihan sekasin, epätodellinen olo, tasapaino heittelee, sydän jyskyttää, hiki valuu, silmissä sumenee, tuntuu että tukehtuu ja puutuu paikat ettei mikään pysy kädessä. Kaikista eniten hirvittää se kun tulee tunne että kuolen kyllä kohta ettei tästä voi enään selvitä.

Just tollasia tuntemuksia myös täällä. sellanen epätodellinen olo, iha ku leijuis jossain..äh en osaa selittää.. ja just nuo tykytykset ja silmissä sumenemiset , pyörrytykset, kuolemanpelko...

 

ja kyllä mä meistäkin ymmärrän, se ku ei jännitä mitään eikä ketään, vaikeahan sen on tajuta miten esim.kaupassakäynti voi olla toiselle vaikeaa, normaaleja asioitahan nuo ovat..mut ku yrität selittää ni ..ei sitä varmaan tajua ku toinen jolla on kyseinen riesa.

 

oon luullut et oon ainoo, ei kukaan sattuis olemaan keski-suomesta?

 

joo, meitä on paljon, se onkin ihanaa tietää ettei ole yksin. :heart:

me asustellaan täällä Heinolassa. :wave: