Kyllä sai taas huomata: adhd-perhettä ei ymmärrä KUKAAN muu kuin toinen adhd-perhe

kyllä, mutta tiedän myös tämän pojan adhd-lapseksi. Normilapset on kyllä uskoneet, kun vieras ihminen konahtaa. Ainakin minua ovat uskoneet.

Juu, ajattelin vain, että jos lapsi on kotonaan oppinut että selviää rangaistuksetta mistä vaan, niin miksipä sitten tottelisi vieraitakaan.

 

Viimeinen väittämän ei uppoa ihan sellaisenaan... Jos on saanut oikeanlaista tukea, niin joo, mikä ettei olisi keskiverto-onnellinenkin.

Voi olla hyvin onnellinenkin.

 

Mitä noihin vierailukieltoihin tulee, jos minulla olisi lapsi joka kylässä pistää paikat remonttiin niin... Oikeastaan tuohon tilanteeseen ei edes ikinä päästäisi. Adhd-lasta minulla ei ole, mutta 6v kehitysvammainen autisti löytyy joka on varsin vilkas tapaus kaikkineen ja usein näppeineen juuri siellä missä ei pitäisi olla.

Suoraan sanottuna en mielelläni mene hänen kanssaan kylään nykyään, koska -useimpien erityislasten vanhempien tavoin- en voi kuvitellakaan että antaiin lapseni hajottaa kylässä tavaroita tai ylipäätään koskea luvattomiin paikkoihin. Siksi vierailut menevät liian usein siihen että saan jatkuvasti juosta lapsen perässä, pitää häntä väkisin sylissä tai jopa sitoa rattaisiin rauhoittumaan. Käytännössä joudun käyttämään aivan liian paljon aikaa lapseen eikä seurustelusta isäntäväen kanssa meinaa tulla mitään.

Siksi sitten mielummin kutsun vieraita meille tai sovin tapaamisia paikkoihin missä lapsi saa turvallisesti purkaa energiaansa, joskus menen sitten kylään muiden lasten kanssa pojan jäädessä isän kanssa kotiin tai hankitaan hänelle se lastenhoitaja kotiin muiden kyläilyn ajaksi.

 

mua taas ärsyttää kun kaikki aina sanoo että poika ei usko mua,mut kun se viilettää kun mikäkin päätön kana.sillä on adhd. eikä aina kehtaa komentaa lujasti siis huutaa.muut lapset uskoo jos pari kertaa sanoo mut vanhin ei.ja koko ajan jotain ulinaa ja heilumista,en edes jaksa käydä kylässä vähän oudoimmilla. tai isoissa taphtumissa pojan kans ja auta armias kun kauppaan mennään,.

 

Meilläkin jo kaupassa käynti on ihan mahdotonta. Ja muut katsoo ihmeissään kun kerrotaan ettei kesälomalla lähdetä minnekään reissuun.

 

Meillä viisi lasta asperger/add , Adhd , Asperger , adhd diagnoosit neljällä. Yksi lapsistani jolla erittäin vaikea adhd on vaikea kasvatettava. Hänen kanssaan käyty taistot naapureiden kanssa ym. Myös yleinen syntipukki eikä aina ole ollut syypää kun olen selvittänyt asiat. Anteeksi ei ole ketään pyytänyt vaikka turhaan syytetty. Itse olemme AINA pyytäneet anteeksi ja korvanneet vahingot. Muut lapseni käyttäytyvät hyvin erityisyydestään huolimatta. En usko että olen tätä poikaa eritavalla kasvattanut ja ohjannut. Ymmärrän ettei ihmiset jaksa tai halua ymmärtää..Itsekin olen niin monta kertaa ollut jaksamisen kanssa äärirajoille vain itkenyt ja jopa toivonut ettei lasta olisi. Toivoisin silti aikuisilta inhimillisyyttä kun kuitenkin kyseessä lapsi.

 

Meillä viisi lasta asperger/add , Adhd , Asperger , adhd diagnoosit neljällä. Yksi lapsistani jolla erittäin vaikea adhd on vaikea kasvatettava. Hänen kanssaan käyty taistot naapureiden kanssa ym. Myös yleinen syntipukki eikä aina ole ollut syypää kun olen selvittänyt asiat. Anteeksi ei ole ketään pyytänyt vaikka turhaan syytetty. Itse olemme AINA pyytäneet anteeksi ja korvanneet vahingot. Muut lapseni käyttäytyvät hyvin erityisyydestään huolimatta. En usko että olen tätä poikaa eritavalla kasvattanut ja ohjannut. Ymmärrän ettei ihmiset jaksa tai halua ymmärtää..Itsekin olen niin monta kertaa ollut jaksamisen kanssa äärirajoille vain itkenyt ja jopa toivonut ettei lasta olisi. Toivoisin silti aikuisilta inhimillisyyttä kun kuitenkin kyseessä lapsi.

Tiettyyn rajaan asti multa ymmärrys riittääkin. Ja sitä lasta kohtaan riittää varsin pitkään, nopeammin se raja tulee vastaan lapsen vanhempien kohdalla. Mun mielestä olisi hyvä muistaa, että jonain päivänä se lapsi ei ole enää lapsi vaan isokokoinen äijänköriläs ja silloin ympäristön ymmärrys ei riitä senkään vertaa kuin lapseen. Mä en osaa edes kuvitella, millaisen haasteen edessä tällaisen lapsen vanhemmat ovat kasvattaessaan lastaan nk yhteiskuntakelpoiseksi aikuiseksi.

 

Meillä viisi lasta asperger/add , Adhd , Asperger , adhd diagnoosit neljällä. Yksi lapsistani jolla erittäin vaikea adhd on vaikea kasvatettava. Hänen kanssaan käyty taistot naapureiden kanssa ym. Myös yleinen syntipukki eikä aina ole ollut syypää kun olen selvittänyt asiat. Anteeksi ei ole ketään pyytänyt vaikka turhaan syytetty. Itse olemme AINA pyytäneet anteeksi ja korvanneet vahingot. Muut lapseni käyttäytyvät hyvin erityisyydestään huolimatta. En usko että olen tätä poikaa eritavalla kasvattanut ja ohjannut. Ymmärrän ettei ihmiset jaksa tai halua ymmärtää..Itsekin olen niin monta kertaa ollut jaksamisen kanssa äärirajoille vain itkenyt ja jopa toivonut ettei lasta olisi. Toivoisin silti aikuisilta inhimillisyyttä kun kuitenkin kyseessä lapsi.

Voimia sinulle ihan mahdottomasti!! Kirjoitat asiaa. *halaus*

 

Onneks meille saa tulla niin pitkään kun säännöt ovat selvät: toista ei vahingoiteta, mitään ei tahallisesti rikota ja minä saan myös komentaa ja selventää sääntöjä jos vanhempi ei ole tilanteessa mukana.

Mutta en mä tuota meidän isompaa murua tohdi kovinkaan kylään viedä, se on sen verran "kekseliäs"... Ei toki adhd-tapaus, ikääkin vasta kohta 3 vuotta. Mutta monesti huomaan että kylässä saan olla koko ajan niskassa kiinni hokemassa lapselle "ei"tä ja koko kyläilyn idea menee pilalle kun lopulta todennäköisesti lähdetään sitten huudon kera kun poika vaan villiintyy lisää turhautuessaan ja toiminta menee vain älyttömämmäksi.

 

[QUOTE="vilma";23961053]Näin juuri. Minulla on tuollainen autistinen lapsi, jonka kanssa teemme kovasti töitä. Häneltä puuttuu mm. empatiakykyjä joten esimerkiksi jakaminen ja vuorottelu on hyvin vaikeaa. Ja minä vanhempana olen vastuussa siitä, että vuorottelukin onnistuu, tavalla tai toisella. En voi olettaa että esim. leikkipuistossa lapseni saisi etuilla muiden ohi liukumäessä vaan pidän huolen, että hän odottaa omaa vuoroaan, vaikka siitä pienen "raivarin" saisikin. Lapsi oppii kyllä asioita, mutta ne vaativat yleensä paljon enemmän toistoja ja harjoittelua kuin terveillä lapsilla.[/QUOTE]

Tässä on mielestäni hyvä esimerkki. Jos tuon raivareita saavan erityislapsen äiti selittää, että raivarit johtuvat erityisuyydestä niin ymmärrän hyvin ja tunnen sympatiaa tavallista vaativamman kasvatettavan vanhempaa kohtaan.
Sitä en ymmärtäisi, että erityislapsen äiti antaisi lapsen etuilla muut ja selittäisi syyksi lapsen erityisyyden näen vain punaista.

Lapseni päiväkotiryhmässä oli tuollainen jälkimmäinen tapaus perheineen. Pihakaverina taas on hyvin kasvatettu adhd-lapsi. Ensimmäisen tapauksen diagnoosista lapsenikin tietää, mutta pihakaverinsa ei.

 

Mutta en mä tuota meidän isompaa murua tohdi kovinkaan kylään viedä, se on sen verran "kekseliäs"... Ei toki adhd-tapaus, ikääkin vasta kohta 3 vuotta. Mutta monesti huomaan että kylässä saan olla koko ajan niskassa kiinni hokemassa lapselle "ei"tä ja koko kyläilyn idea menee pilalle kun lopulta todennäköisesti lähdetään sitten huudon kera kun poika vaan villiintyy lisää turhautuessaan ja toiminta menee vain älyttömämmäksi.

Kyläilyt ovat kyllä oma lukunsa meilläkin. Tuo meidän autistinen lapsi on aikaslailla menevänlainen myös. Viilettää paikasta toiseen, rakastaa kukkia turhan rajusti, nappaa esineitä käteensä ja niin ees päin. Minun kyläilyni ovat sitten yleensä sitä, että kuljen lapsen perässä ja nappailen esineitä pois ja nostelen vääristä paikoista alas. Kyläpaikat joissa on omia pieniä lapsia, ovat helpompia koska yleensä siellä on ne ihan tärkeimmät tavarat ylempänä (ainakin omissa tutuissa lapsiperheissä) ja ei haittaa vaikka lapsi ehtiikin multaa kourallisen kuopaisemaan. Mutta esimerkiksi isomummola on erittäin hankala paikka kyläillä tuon lapsen kanssa. Mummoni rakastaa hauraita lasiesineitä, joita on PALJON ja matalalalla...

Vieraassa paikassa edes herkut eivät saa tuota lasta istumaan minuuttia paikoillaan. Vieraassa paikassa eivät herkut yksinkertaisesti kiinnosta kun on muuten niin paljon nähtävää ja kokeiltavaa.