kyllä päiväkoti ylireagoi,jestas

Mitähän ap tarkoittaa kouluvalmiusarvioinnilla, eikö se tehdä juuri noiden eskaritehtävien kautta. Eskari on alkanut syksyllä ja lapsi stressaa edelleen?

Mietin samaa. Kaik eskarit katellaan koulua varten. Pojankin ryhmässä jokainen testattiin. Omani tarkemmin kun tiedossa oli että on vaikeuksia ja mikä koulumuoto.

 

Olen aivan samaa mieltä, että hysteriaa.
Ja ei en ole niitä, jotka siirtää vastuun pois itseltä. Ehkäpä ne onkin jotain ihan muita ihmisiä. Miksi olettaa, että yli- ja alireagoinnista syyttelijät olisi samoja ihmisiä?
Meillä kolmonen on erittäin varautunut. Kolmevuotisneuvolassa kieltäytyi tekemästä yhtään mitään. Ei suostunut punnittavaksi, ei mitattavaksi. Marjoja ei ole suostunut maistamaan enää kahteen vuoteen tms. Isänsä on ollut aivan samanlainen. Viisivuotisneuvolassa isä meni pöydän alle istumaan eikä suostunut mihinkään yhteistyöhön. Ihan normaaliksi sosiaaliseksi ihmiseksi on kasvanut, ihan ilman mitään palavereita. Myös lapsemme on aivan normaali. Luonteeltaan siis varautunut.
En ole varma onko ap:n lapsi nyt ihan samanlainen kuin meidän, mutta ei kuulosta yhtään oudolta reaktiolta jännittävässä tilanteessa vetäytyä kaikesta yhteistyöstä.
Ja miksi ei voi lukea viestiä kunnolla ennen kuin ryhtyy vastaamaan? Ehkä ei tulisi mieleen kirjoittaa: syksyllä jo aloittivat vieläkin jännittää-typeryyksiä sun muita, jos vaivautuisi lukemaan sen aloitusviestin kunnolla.
Samaa mieltä sen kanssa, joka sanoi, että noin niitä ongelmia saadaan syntymään ja isonnellaan.
Yksinkertainen neuvo kasvatusammattilaisille puun ja kuoren välissä: antakaa vanhemman itse päättää tarviiko palaveerata.. Ei jää palaverit niiltä, jotka olisivat tahtoneet ja rennompien ei tarvi vaivautua.
Itse sanoisin hysteerikoille suorat sanat, mutta tehän nyt niin vakuutatte, että se on liian vaikeaa ja mikään ei kelpaa. (ikäänkuin olisitte jäätelökioskilla töissä.. tarjosin vaniljaa, halusi mansikkaa, tarjosin päärynää halusi suklaata.) Hyvänen aika onhan teillä ohjeistukset, tehän ootte vaan töissä siellä!

 

Hyvä neuvo tuossa edellä, että antakaa vanhemman päättää, pidetäänkö palaveria. Jos palaveriajatus olisi alunperin esitetty erilailla, niin asia olisi edennyt paremmin. Asiasta olisi pitänyt ensin keskustella vanhemman kanssa ja sitten olisi voitu yhdessä miettiä, tarvitaanko palaveria vai ei. Kun vanhempi saa aikaa ajatella asiaa ja on mukana tekemässä suunnitelmaa, niin palaveri voi alkaa tuntua järkevältä ajatukselta. Tai siinä voi käydä myös niin, että hoitohenkilön mielestä palaveria ei tarvitakaan.