"Kyllä minä vaan pystyin"-anoppi

Heissan miniät ja miksei anopitkin!

Onko kenelläkään muulla " Kyllä minä vaan pystyin"-anoppia, joka miniän heikossa kohdassa haluaa päästä pätemään omilla lastenkasvatus taidoillaan? Miten olette kokeneet olonne ja miten olette vastanneet anopille?

Meillä seuraavanlainen tilanne: Vauva oli perätilassa ja ahtaan lantioni vuoksi jouduin leikkaukseen, lääkärien määräyksestä. Anoppi totesi, kyllä hänelläkin oli perätilavauva (mieheni) , ja pystyi synnyttämään normaalisti alakautta! Ja jatkoi, "toivottavasti seuraava syntyy alakautta, niiin tiedät miltä se tuntuu!" Justiinsa, anopin mieliksihän sitä vaarannetaan lapsen ja äidin henki.
Seuraava kohtaus oli kun anoppi kävi katsomassa kotonamme vauvaa. Selitimme mieheni kanssa, ettei maitoni riitä vauvalle, vaan joudumme antamaan pullosta. Anopin kommentti: "kyllä minä pystyin täysimettämään 6kk asti". Todellisuudessa joutui antamaan korviketta jo 4kk ikäiselle vauvalleen, joka on siis mieheni. No selväpä se, tuommoisia kannattaakin lausua herkistyneelle äidille, kovin on kannustavaa puhetta.
Kolmas kohtaus. Emme mieheni kanssa menneet anopin sukulaisten juhliin 500km päähän päiväseltään käymään. Totesimme, että liian raskasta lapselle ja meille. Myöhemmin sanoin etten olisi juurikaan nauttinut juhlista 5kk ikäisen lapsemme kanssa, syöttämiset, päikkärit ja olisivat kuitenkin hoidettava. Selitin vielä että lapsemme pulauttelee runsaasti, joten olisi kyllä juhlavaatteet saaneet uuden säväyksen. Anopin kommentti jälleen kerran. "Kyllä me käytiin lasten kanssa kaikissa juhlissa".

Nyt paloi käämit, enkä todellakaan tiedä mitä vastaan seuraavan kerran. Itselle tuli olo, että anoppi tuntuu olevan kaikissa lastenhoito asioissa parempi kuin minä. No ehkä onkin, mutta olen tehnyt kyllä parhaani perheeni eteen, keräsin mm pakastimen täyteen marjoja tänä kesänä vaikka poika syntyi toukokuussa sektiolla, mehutin 20litraa mehuja ja olen huolehtinut kodistani hyvin. Tiedän, että osaan tehdä paljon parempaa ruokaa kuin anoppini. Positiivista kommenttia anopin suusta ei ole kuulunut, ehkä hän kehuu minua sukulaisilleen, mutta minulle ei ole kertaakaan sanonut, että olen hyvä äiti.

Puhuin asiasta miehelleni, mutta lojaalina äidilleen, totesi ettei kommentit tarkoita mitään. oli siis äitinsä puolella. miehille on siis turha sanoa mitään negatiivistä heidän omista vanhemmistaan.

Joten hyvät anopit, mitä tuollainen kommentointi tarkoittaa ja miten miniän kuuluisi siihen suhtautua? Onko ihan turhaa edes loukkaantua tuommoisista kommenteista. Meillä on ollut aikaisemmin hyvät välit, mutta lapsen syntymän myötä olen muuttunut herkemmäksi perhettäni koskevaa kommentointia vastaan. Mikä olisi hyvä tapa vastata seuraavan kerran niin että anoppi tajuaisi kuinka ilkeää tuollaiset kommentit ovat?


Syysterveisin miniä jonka anoppi taitaa kaiken paljon paremmin

 

Täällä ihan sama juttu. Esim. Kun en tykkää lähteä pienten lasten kanssa mökille... on niin kova vahtiminen etteivät huku, koko ajan saa olla sentin päässä, eikä mitään mukavuuksia ym.. Kyllä vaan HEILLÄ lapset oli mökillä eikä kokoajan tarvinnut vahtia ja hengissä ovat vieläkin. Kaksi kuisena vietiin hoitoon silloin niinpä ei anoppi voi ymmärtää että haluan kotona itse lapseni hoitaa.Sanoo aina ettei siihen aikaan ollut mahdollisuutta jäädä lapsen kansaa kotiin, noh mun äiti jäi meidän kanssa kotiin enkä ole mitenkään rikkaasta perheestä, lopuksi kyllästyin ja sanoin sen anopille että kyllä jokaisella silloinkin oli mahdollisuus jäädä pois töistä, senkun vaan otti lopputilin...arvatkaa loukkaantuiko anoppi .

Ei enää huvita edes käydä kylässä kun aina on sama laulu ,ennen sitä ja ennen tätä ja kyllä minä aina tein niin ja näin.

Miksi ei voi ymmärtää että jokainen kasvatta lapsensa tavallaan ja hän on jo oman työnsä suorittanut.

 

Olis kyllä kertomista anopin erinomaisuudesta ja jatkuvasta esilletulosta..., mutta siihen menis koko päivä.

 

Kumma, että se ei opi..., vaikka mun omat vanhemmat pitää turpasa kiinni em tyyppisiltä kommenteilta.
Olen tehnyt sen niille niin saatanan selväksi...
Niillä ei ole mitään oikeutta arvostella lasten äitiä, sen tekemisiä tai tekemättä jättämisiä.
Ei kyll juuri munkaan.
Esim. anoppi.., joka ei itse sekakäytöltään kyennyt lapsiaan pitämään vaan ne sijoitettiin sijaisperheisiin.
Luulis pitävän turpasa kii.

 

Valitettavasti on. Antaisin pois milloin vaan. Luulee tietävänsä asiat paremmin kun synnytysosaston henkilökunta, neuvolan terveydenhoitaja tai minä. Jos teen hänen mielestään jotain väärin, myös kuulen siitä että ei olisi pitänyt tehdä niin. Kerroin mielipiteeni hänen asioihin puuttumisesta ihan suoraan ja pyysin kauniisti omaa rauhaa. Ei tehonnut. Käskin kunnolla jättämään mut ja vauvani rauhaan, koska en mielestäni tarvinnut sen monta kertaa päivässä toistuvaa kyttäämistä. Suuttui ja nyt ei olla väleissä. Ei haittaa. Elämä on paljon helpompaa näin