Eilen meillä oli innokkaita koulun yläluokan kevätretkelle lähtijöitä (3.- ja 4.-luokkalaiset pojat + mies mukaan kuljettajaksi / valvojaksi). Retki kestää yön yli ja luvassa on vaellusta ja uintia (jos tarkenee), makkaranpaistoa, saunomista ja vaikka mitä mukavaa.
Eilen sit pakattiin kahdelle lapselle ja miehelle reppuja, aitettiin ulkoilu- ja sadevermeitä, lenkkareita, uimahousuja ja pyyhkeitä... ja tietäähän sen, että mitä useampi kokki, sen kehnompi soppa... ja tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä, että kaikki tavarat tuli kyllä pakattua, mutta kotiin tuli suoranainen kaaos.
Nyt on tavaroita siellä, täällä ja tuolla, ja kun nuo urholliset retkeilijät vielä aamun jännityksissään huusasivat, niin keittiö ja muutkin huoneet on kuin pommin jäljiltä.
Kukaan ei edes petiään sijannut, kun oli niin kiire...
No eipä siinä mitään... meillä on aikaa siivoilla koko päivä ja huominenkin, jos niikseen tulee... Tai olis, ellei...
Tää on tän jutun mysteeri. Mie tuossa joku aika sitten kävin hakemassa sängystään pitkään aamulla nukkuneen kuopuksen, 1v. Eilen päivällä ihmettelin tytön otsassa olevaa paukamaa, mutta ajattelin, että punainen jälki on kävelemään juuri ja juuri oppineen tytön kolhu taas jostain nurinmenosta... mutta nyt kun tyttö onkin päänahasta, kaulasta, vartalosta ja jaloista sekä vaippaalueelta liki täynnänsä samanlaisia punaisia näppylöitä... Ihan kun vesirokossa, mutta ne ei ole vesikelloja... Ei edes se jo eilen päivällä havaittu ensimmäinen näppy.
Että onkohan tuo nyt sit vesirokkoa, vai jotain muuta?
Eikä siis se vesirokko, tai muukaan rokko, minua sinällään estä siivoamasta, vaan se, että tyttö on kiukkuinen kun ampiainen. Mikään ei ole hyvä, missään ei ole hyvä... Tee niin tai näin, niin huuto on valtava, jos tyttö ei saa olla koko ajan kainalossa kiehnäämässä. Ja se taas estää minua siivoamasta.
Että tälläistä elämää täällä... kaaoksen ja huudon keskellä, eikä mieskään pääse apuun edes illalla *huokaus*
Mutta puolensa tässäkin, kuten kaikissa asioissa... Mie kerroin tässä hiljan, että en yhtään tykkää ajatuksesta olla yksin (= ilman miestäni tai jotain aikuista ) yötä kotona, mie luulen, että tälläisellä menolla mie en ehdi ainakaan niitä "mörköjä" ja "kummajaisia" näkemään täällä kaaoksessa, saatika kuulemaan tässä metelissä
:kieh:
Eilen sit pakattiin kahdelle lapselle ja miehelle reppuja, aitettiin ulkoilu- ja sadevermeitä, lenkkareita, uimahousuja ja pyyhkeitä... ja tietäähän sen, että mitä useampi kokki, sen kehnompi soppa... ja tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä, että kaikki tavarat tuli kyllä pakattua, mutta kotiin tuli suoranainen kaaos.
Nyt on tavaroita siellä, täällä ja tuolla, ja kun nuo urholliset retkeilijät vielä aamun jännityksissään huusasivat, niin keittiö ja muutkin huoneet on kuin pommin jäljiltä.
Kukaan ei edes petiään sijannut, kun oli niin kiire...
No eipä siinä mitään... meillä on aikaa siivoilla koko päivä ja huominenkin, jos niikseen tulee... Tai olis, ellei...
Tää on tän jutun mysteeri. Mie tuossa joku aika sitten kävin hakemassa sängystään pitkään aamulla nukkuneen kuopuksen, 1v. Eilen päivällä ihmettelin tytön otsassa olevaa paukamaa, mutta ajattelin, että punainen jälki on kävelemään juuri ja juuri oppineen tytön kolhu taas jostain nurinmenosta... mutta nyt kun tyttö onkin päänahasta, kaulasta, vartalosta ja jaloista sekä vaippaalueelta liki täynnänsä samanlaisia punaisia näppylöitä... Ihan kun vesirokossa, mutta ne ei ole vesikelloja... Ei edes se jo eilen päivällä havaittu ensimmäinen näppy.
Että onkohan tuo nyt sit vesirokkoa, vai jotain muuta?
Eikä siis se vesirokko, tai muukaan rokko, minua sinällään estä siivoamasta, vaan se, että tyttö on kiukkuinen kun ampiainen. Mikään ei ole hyvä, missään ei ole hyvä... Tee niin tai näin, niin huuto on valtava, jos tyttö ei saa olla koko ajan kainalossa kiehnäämässä. Ja se taas estää minua siivoamasta.
Että tälläistä elämää täällä... kaaoksen ja huudon keskellä, eikä mieskään pääse apuun edes illalla *huokaus*
Mutta puolensa tässäkin, kuten kaikissa asioissa... Mie kerroin tässä hiljan, että en yhtään tykkää ajatuksesta olla yksin (= ilman miestäni tai jotain aikuista ) yötä kotona, mie luulen, että tälläisellä menolla mie en ehdi ainakaan niitä "mörköjä" ja "kummajaisia" näkemään täällä kaaoksessa, saatika kuulemaan tässä metelissä
:kieh: 
oliko ikkunas kirppui?
