P
Piparnakkeli lannistettu
Vieras
Varoituksena että pientä purkausta tulossa:
Neuvolan "elämäntehtävänä" on kyllä tuhota hyvin alkanut imetys, hitot niistä julisteista "ollaan imetysmyönteisiä". Siltä ainakin tuntuu.
Lapsi (reilu 2kk) kasvaa kuin unelma, syö hyvin, on aina tyytyväinen rinnallaolon jälkeen, nukkuu mukavia pätkiä (useamman tunnin), jaksaa myös seurustella ja kehittyy muutenkin hurjaa vauhtia, kuten kuuluukin.
Mutta auta armias jos käyrät ei kohoa kaiken aikaa kohti taivasta niin tulee sellaisia sanavalintoja että jopa minä onnistuin ilman suurempaa yrittämistä lukemaan rivien välistä miten vähän terkkarini tukee imetystä. Ja paha mieli tuli, eka kerta kun jonkun sanojen vuoksi en saa nukuttua. Onneksi on muu tukiverkko kunnossa ja heille voin purkaa pahastustani, ja toki tänne vaikka p*skaa tuleekin niskaan kun olen niin vainoharhainen tässä.
Pohjustuksena:
Painoa tuli yli 500g / eka viikolla
noin kk iässä painoa tullut ~ reilu 300g/vko
2kk aikaan ~ yli 210g / vko
Pituutta on tullut runsaasti ja just nyt pituuskäyrä menee komiasti kohti kattoa ja painokäyrä puolestaan loivasti alas.
Paikalla oli opiskelija jolle th selitti samalla käytäntöjä, ensin hän tuumasi että rintalapsilla on normaalia että käyrät tekee aikamoista siksakkia, seuraavana mulle puoliajatuksissaan, mutta huolissaan "riittääköhän maito, kuinka usein XX syö? Syökö öisin? Nieleekö ihan selvästi?"
Seuraavaksi erehdyin sanomaan että on alkanut tulla rintaraivareita toisinaan niin vastaus oli "niin kun ei sitä maitoa heti tule niin alkaa itkettään...", ihan ok jos vain olisi kuunnellut lauseeni loppuun että mulla sen sijaan suihkuaa sellaisella paineella ettei ihme jos toista raivostuttaa. Korjasin kyllä th:n olettamuksen kun hän oli päässyt analyysiensä loppuun. (No enpä mä kai tähän mitään neuvoja kaivannut avuksi, taisi olla parempi vain että jatketaan eteenpäi.)
Juteltiin lopuksi kauanko meinaan imettää, hyvä kun sain sanottua että pyrin 6kk täysimetykseen, niin vastausta tuli "no toivottavasti lapsi sitten 3kk iässä tilailee lisää maitoa, ei se varmaan lopu jos tähän asti on riittänyt, katsotaan sitten taas".
Vaikka tiedän ettei th:ni ole aina aivan ajantasalla, silti nämä tulee ihan puun takaa enkä enää jaksa puolustella, perustella ja vängätä imetysasioista sen kanssa. Esikoisen kohdalla taustalla upeasti onnistunut parin vuoden imetys, jonka aikana jokunen ongelmakin tuli tutuksi ja kasvatti itseluottamusta. Hölmönä kuvittelin etten mä neuvolan tukea tähän kaipaa, mutta kyllä se jonkin verran kolahti nuo puheet.
Tiedän kyllä itsekin vallan hyvin että lapsi kasvaa, maitoa kyllä piisaa pakastimeenkin, kaikki on niin hyvin kuin vain voi olla niin MIKSI, miksi ihmeessä sen terkkarin piti nakertaa itseluottamusta maidon-riittämättömyys-höpinöillään?
Lopulta oikein antoi luvan jatkaa rintamaidolla ja mietin että hitto, oltaisko me nyt nanilla imetyksen tehostamisen sijaan jos tulisikin tilanne että painoa pitäisi tulla paremmin? Sitä se th taatusti ehdottaisi ensimmäisenä.
Mulla on häntä kohtaan ennakkoasenteita, johtuen siitä kuinka aiempaa imetystä yritti teilata (taaperoimetys ja imetysraskaus aikana oli hänelle isoja mörköjä kun ei moiset ole tapana), joten varmasti ylireagoinkin, toisaalta harmittaa sen opiskelijan puolesta etten alkanut vääntämään tästä aiheesta sen tuhannen kerran, mutta ei se kylläkään ole mun asia kouluttaa.
Näinä yön pimeinä tunteina keksin jopa ajatuksen että "päästin seulasta" läpi yhden potentiaalisen hyvän terkkarin tuon hölmön armoille ja tässä taitavasti jatkuu taas sukupolvelta toiselle "maito ei voi riittää, korviketta vaan" löpinät.
Tämä on pieni murhe, mutta en ole tainnut kuin kerran kokea oikeasti sellaisen positiivisen neuvolakäynnin (esikoisen nla:t, raskausajan ja nyt kuopuksen nla:t) kun pääsin sijaisen vastaanotolle, se oli kuin hattaran päällä ois istunut tympeän puujakkaran sijaan, kun viimeinkin natsas ns. kemiat kohdalleen ja tuolle terveydenhoitajalle uskalsi hyvillä mielin kertoa mieltä painavista asioista.
Ei kyllä mee hyvin kun poden jo huonoa omatuntoa siitä että tuo terkkari taatusti pistää matalaksi jonkun toisen, jolle imetys on ehkä uusi kokemus ja kaipaisi oikeasti sitä tukea, tuolta sitä ei saa
Kiitos jos joku jaksoi lukea tämän loppuun ja vaikka viskaisee mua pinttyneellä sädekehällä kaaliin
Neuvolan "elämäntehtävänä" on kyllä tuhota hyvin alkanut imetys, hitot niistä julisteista "ollaan imetysmyönteisiä". Siltä ainakin tuntuu.
Lapsi (reilu 2kk) kasvaa kuin unelma, syö hyvin, on aina tyytyväinen rinnallaolon jälkeen, nukkuu mukavia pätkiä (useamman tunnin), jaksaa myös seurustella ja kehittyy muutenkin hurjaa vauhtia, kuten kuuluukin.
Mutta auta armias jos käyrät ei kohoa kaiken aikaa kohti taivasta niin tulee sellaisia sanavalintoja että jopa minä onnistuin ilman suurempaa yrittämistä lukemaan rivien välistä miten vähän terkkarini tukee imetystä. Ja paha mieli tuli, eka kerta kun jonkun sanojen vuoksi en saa nukuttua. Onneksi on muu tukiverkko kunnossa ja heille voin purkaa pahastustani, ja toki tänne vaikka p*skaa tuleekin niskaan kun olen niin vainoharhainen tässä.
Pohjustuksena:
Painoa tuli yli 500g / eka viikolla
noin kk iässä painoa tullut ~ reilu 300g/vko
2kk aikaan ~ yli 210g / vko
Pituutta on tullut runsaasti ja just nyt pituuskäyrä menee komiasti kohti kattoa ja painokäyrä puolestaan loivasti alas.
Paikalla oli opiskelija jolle th selitti samalla käytäntöjä, ensin hän tuumasi että rintalapsilla on normaalia että käyrät tekee aikamoista siksakkia, seuraavana mulle puoliajatuksissaan, mutta huolissaan "riittääköhän maito, kuinka usein XX syö? Syökö öisin? Nieleekö ihan selvästi?"
Seuraavaksi erehdyin sanomaan että on alkanut tulla rintaraivareita toisinaan niin vastaus oli "niin kun ei sitä maitoa heti tule niin alkaa itkettään...", ihan ok jos vain olisi kuunnellut lauseeni loppuun että mulla sen sijaan suihkuaa sellaisella paineella ettei ihme jos toista raivostuttaa. Korjasin kyllä th:n olettamuksen kun hän oli päässyt analyysiensä loppuun. (No enpä mä kai tähän mitään neuvoja kaivannut avuksi, taisi olla parempi vain että jatketaan eteenpäi.)
Juteltiin lopuksi kauanko meinaan imettää, hyvä kun sain sanottua että pyrin 6kk täysimetykseen, niin vastausta tuli "no toivottavasti lapsi sitten 3kk iässä tilailee lisää maitoa, ei se varmaan lopu jos tähän asti on riittänyt, katsotaan sitten taas".
Vaikka tiedän ettei th:ni ole aina aivan ajantasalla, silti nämä tulee ihan puun takaa enkä enää jaksa puolustella, perustella ja vängätä imetysasioista sen kanssa. Esikoisen kohdalla taustalla upeasti onnistunut parin vuoden imetys, jonka aikana jokunen ongelmakin tuli tutuksi ja kasvatti itseluottamusta. Hölmönä kuvittelin etten mä neuvolan tukea tähän kaipaa, mutta kyllä se jonkin verran kolahti nuo puheet.
Tiedän kyllä itsekin vallan hyvin että lapsi kasvaa, maitoa kyllä piisaa pakastimeenkin, kaikki on niin hyvin kuin vain voi olla niin MIKSI, miksi ihmeessä sen terkkarin piti nakertaa itseluottamusta maidon-riittämättömyys-höpinöillään?
Lopulta oikein antoi luvan jatkaa rintamaidolla ja mietin että hitto, oltaisko me nyt nanilla imetyksen tehostamisen sijaan jos tulisikin tilanne että painoa pitäisi tulla paremmin? Sitä se th taatusti ehdottaisi ensimmäisenä.
Mulla on häntä kohtaan ennakkoasenteita, johtuen siitä kuinka aiempaa imetystä yritti teilata (taaperoimetys ja imetysraskaus aikana oli hänelle isoja mörköjä kun ei moiset ole tapana), joten varmasti ylireagoinkin, toisaalta harmittaa sen opiskelijan puolesta etten alkanut vääntämään tästä aiheesta sen tuhannen kerran, mutta ei se kylläkään ole mun asia kouluttaa.
Näinä yön pimeinä tunteina keksin jopa ajatuksen että "päästin seulasta" läpi yhden potentiaalisen hyvän terkkarin tuon hölmön armoille ja tässä taitavasti jatkuu taas sukupolvelta toiselle "maito ei voi riittää, korviketta vaan" löpinät.
Tämä on pieni murhe, mutta en ole tainnut kuin kerran kokea oikeasti sellaisen positiivisen neuvolakäynnin (esikoisen nla:t, raskausajan ja nyt kuopuksen nla:t) kun pääsin sijaisen vastaanotolle, se oli kuin hattaran päällä ois istunut tympeän puujakkaran sijaan, kun viimeinkin natsas ns. kemiat kohdalleen ja tuolle terveydenhoitajalle uskalsi hyvillä mielin kertoa mieltä painavista asioista.
Ei kyllä mee hyvin kun poden jo huonoa omatuntoa siitä että tuo terkkari taatusti pistää matalaksi jonkun toisen, jolle imetys on ehkä uusi kokemus ja kaipaisi oikeasti sitä tukea, tuolta sitä ei saa
Kiitos jos joku jaksoi lukea tämän loppuun ja vaikka viskaisee mua pinttyneellä sädekehällä kaaliin