Kyllä ne yhden lapset äidit on niin viisaita

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Eikös kaikkein viisaimpia ole ne isovanhemmat, siis omat äidit ja anopit, varsinkin jos niillä alkaa jo varhaisdementia iskemään... Minun äitini ainakin antaa niin järjettömiä lapsenkasvatusneuvoja, että oksat pois ja perustaa ne juur kokemukseen, joo, vaan kun ei enää edes muista, miten niitä pikkulapsia oikeasti hoideltiin.

Tai anoppi, joka oli niin huolissaan, kun ei meillä lapset osanneet kääntyä selältä mahalleen puolivuotiaina, kun kaikki hänen lapsensa kyllä kääntyilivät jo 1-2 kk:n iässä - niinhän ne vauvat ennen vanhaan kaikki juu ihan varmaan. Keskiarvo kun nykyajan laiskoilla vauvoilla se 4-7 kk...
 
Alkuperäinen kirjoittaja muumuu:
No sanotaanko että milenkiintoisia aikoja on kun vauva ottaa tissuttelua pitkän kaavan mukaan ja 1.5v haluaa ruokaa/juomaa/syliin/kirjan lukua/kakka vaipassa ja sitte vielä kaataa kukkaruukut kun ei kerkeä mitään noista edellisistä :D riittämättömyyden tunteita roppakaupalla :whistle:


juu tähän yhdyn.. :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kotona Kirves Kädessä:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kuulin taas yhden lapsen äidiltä miten lapset saadaan nukkumaan hyvin, syömään hyvin, olemaan onnellisia ja rauhallisia jne. Odotan innolla että se toinen lapsi sieltä tulee niin laajenee vähän se mustavalkoinen näkymys, kun kaikki lapset ei olekaan samanlaisia. Älkää ihmeessä puhuko kuin tietäisitte kaiken jos kokemus perustuu yhteen yksilöön!!!! Kun niitä lapsia sitten on useampi niin jokainen tajuaa että se mikä toimii yhdellä ei välttämättä toimi kaikilla.

Mulla on kaksi lasta, ja oon saanu nuo hommat toimimaan. Miksi aina pitää mahdollisimman paljon vastamäkeä toivoa?


Tästä on viime päivinä ollut monta ketjua. Vastarakastuneille odotetaan "arjen alkavan", ja jos vastasyntynyt on helppo vauva, "vielä ehtii koliikki" tulla, ja jos ei tule, uhmaikä, ja viimeistään teini-ikä. Ja ne joiden... sanotaan nyt vaikka 5 lasta ei ole mitenkään erityisen hankalia tai tuhmia missään vaiheessa, eivät tiedä lasten hoidosta yhtään mitään. Lastenhoidosta TIETÄVÄT vain 2-3 lapsen äidit jotka ovat valvoneet vähintään 3 vuoden ajan joka yön, nähneet 7 korvatulehduskierrettä ja huushollin seinät on metrin korkeudelle saakka tussilla piirretty. Me 1 pienen kiltin lapsen äidit emme tiedä lapsista ja elämästä yhtään mitään. Eikä myöskään monen helpon lapsen äidit. NIH!
 
Minulta aikanaan kun kaverini sai esikon kyseli hurjasti kaikkia vinkkejä. Olin hiukan hölmistyny asiasta, koska mullahan ei ollut lapsia sillon. Kerran asiaa kummastelin totesi kaverini siihen että kun mulla on muuten sitä kokemusta enempi vauvoista ja lapsista..
Eli lapsiluvulla ei merkitystä, vaan sillä mitä tietää ja osaako soveltaa.. :)
 
Mua eniten ärsyttää ihmiset (oli heillä sitten 1 tai 2 TERVATTÄ lasta) jotka valittavat aivan kaikesta.Tietämättä mitä oikeasti elämä on kun sairastaa molemmat lapset korvatulehduksia.Kyllä siinä oppii arvostamaan sitä aikaa kun he ovat terveitä ja nauttii arjesta eri tavalla..
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kuulin taas yhden lapsen äidiltä miten lapset saadaan nukkumaan hyvin, syömään hyvin, olemaan onnellisia ja rauhallisia jne. Odotan innolla että se toinen lapsi sieltä tulee niin laajenee vähän se mustavalkoinen näkymys, kun kaikki lapset ei olekaan samanlaisia. Älkää ihmeessä puhuko kuin tietäisitte kaiken jos kokemus perustuu yhteen yksilöön!!!! Kun niitä lapsia sitten on useampi niin jokainen tajuaa että se mikä toimii yhdellä ei välttämättä toimi kaikilla.

No mutta eikös tämä ole aika "mustavalkoinen" ajattelutapa?
Tai ainakin aika rankkaa yleistämistä ;)
 
Omalle kohdalle on sattunut juuri tuollainen yksilö joka menee nukkumaan suosiolla ja on muutenkin suht iisi tapaus :heart:
Toista vaan ei kuulu vaikka kuinka yritettäis. Ja sillä riskilläkin toivotaan toista että olis aivan eri maata kuin esikoinen.
Ei tää yksilapisuus ole omasta tahdosta kiinni joten eipä ylestettäis taas yhden lapsen vanhempiakaan :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja hannamaria:
Tästä on viime päivinä ollut monta ketjua. Vastarakastuneille odotetaan "arjen alkavan", ja jos vastasyntynyt on helppo vauva, "vielä ehtii koliikki" tulla, ja jos ei tule, uhmaikä, ja viimeistään teini-ikä. Ja ne joiden... sanotaan nyt vaikka 5 lasta ei ole mitenkään erityisen hankalia tai tuhmia missään vaiheessa, eivät tiedä lasten hoidosta yhtään mitään. Lastenhoidosta TIETÄVÄT vain 2-3 lapsen äidit jotka ovat valvoneet vähintään 3 vuoden ajan joka yön, nähneet 7 korvatulehduskierrettä ja huushollin seinät on metrin korkeudelle saakka tussilla piirretty. Me 1 pienen kiltin lapsen äidit emme tiedä lapsista ja elämästä yhtään mitään. Eikä myöskään monen helpon lapsen äidit. NIH!

Marttyyrius... Toi on kyllä kumma tapa ajatella, että sitten vasta tietää jotain tietää elämästä, jos on mahdollisimman paljon kärsinyt..?

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Pamppelsson:
Mä olen kahden lapsen tietämätön äiti. Mun molemmat lapset kun on alusta asti nukkunut hyvin ja syönyt hyvin eikä kitissyt turhasta.
Kuinka monta lasta siis mulla tarvii olla, että olen uskottava äiti?

Niin monta että et luule että jos kaikki lapset olisivat sinun hoidossa niin he olisivat yhtä helppoja.

Mä en onneksi ole noin luullut hetkeäkään :o
(ei kai kukaan ole nin dorka että niin kuvittelee, eihän ?? )
 
Itse olen hoitanut pientä todella sairasta lasta (huuli-kita-halkio, korvatulehduskierre yms.) sekä itsellä nuo neljä omaa, jokainen niin erilainen.
Kyllä niitä neuvoja joka puolelta tulee mutta itse varmasti tietää mitä tekee kun kuuntelee lastaan. Toki olen saanut ihan hyviäkin neuvoja mutta juu nuo sukulaiset meinaavat olla pahimmat... anoppi on tarkalleen sitä mieltä ettei vuoden ikäinen ala vielä kävellä :O
Meilläkin on teini-ikää, uhmaa ja kaikkea siltä väliltä joten kyllä niistä rauhallisista päivistä osaa nauttia.
Voimia kaikille neuvojen ja vastamäkien toivojien kanssa :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kuulin taas yhden lapsen äidiltä miten lapset saadaan nukkumaan hyvin, syömään hyvin, olemaan onnellisia ja rauhallisia jne. Odotan innolla että se toinen lapsi sieltä tulee niin laajenee vähän se mustavalkoinen näkymys, kun kaikki lapset ei olekaan samanlaisia. Älkää ihmeessä puhuko kuin tietäisitte kaiken jos kokemus perustuu yhteen yksilöön!!!! Kun niitä lapsia sitten on useampi niin jokainen tajuaa että se mikä toimii yhdellä ei välttämättä toimi kaikilla.

Näinhän tämä on. Ekan kanssa homma oli selkeää, näinhän nämä vauvat toimivat. Toisen kanssa pelästyin, että eihän tämä toimikaan samalla tavoin kuin ensimmäinen. Kolmannen kanssa ei enää ollut niin väliäkään, kuinka vauva toimi, sitä vaan eli mukana ja rakasti pikkuista, kaikesta olemattomasta välittämättä.
 
Minä otan mielelläni asiallisia neuvoa vastaan. Ja sitä olen saanutkin ihanalta ystävältäni jolla on arjen sankaruutta vaikka muille jakaa. Mutta on myös nämä ei-lapselliset ja heidän kommentit ovat olleet jotain aivan järkyttävää joita en edes olisi halunnut kuulla.. "sitten kun minä olen äiti niin en ainakaan tee noin, enkä noin vaan blaablaa." Ne ovat olleet loukkaavia, ei rakentavia neuvoja. Kaikista paras oli raskaana oleva tuttu, joka piti käsiään korviensa päällä ja huojui edestakas ja hoki mantrassa en kestä noita en kestä noita, vie ne pois, miksi teet noin apua, :D se olikin sitten viimeinen neuvo/kommentti häneltä.. Omia kokemuksia vain.. Ei se lapsiluku vaan se maalaisjärki+ arjensankaruus.
 
Eli nainen on äiti vasta kun hällä on 2 ja yli lasta jotka ei ole vuosiin nukkuneet öitään kunnolla, sairaana suurimman osan vuotta ja uhmatkin niitä kamalimpia?

Mulla on yksi "helppo" lapsi jota osaan käsitellä, yötkin on nukuttu eikä yhtään korvatulehdusta. Vietin silti äitienpäivää sori vaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja pikkuliekki:
Eli nainen on äiti vasta kun hällä on 2 ja yli lasta jotka ei ole vuosiin nukkuneet öitään kunnolla, sairaana suurimman osan vuotta ja uhmatkin niitä kamalimpia?

Mulla on yksi "helppo" lapsi jota osaan käsitellä, yötkin on nukuttu eikä yhtään korvatulehdusta. Vietin silti äitienpäivää sori vaan.

Noin mullaki. Ja oikeesti, jos lapsi ei kuukausiin tervettä päivää nää, niin kandeis kyllä viedä tutkimuksiin, eikä vain kiillottaa kärsimyksillään äitiyden kruunuaan.
 

Yhteistyössä