Kyllä harmittaa:/

[Harmittaa ystävien puute]

Tuntuu ja näyttää siltä että mulla ei ole yhtään ystävää, eikä ketään joka haluis olla mun ystävä. Vaan tuttuja ja ne jotka mielsin "hyviksi ystävikseni" tituleeraa itseään vaan kavereiksi...

Kai se vika on mussa vaikka en sitä tajua:C

Suureksi osaksi vika varmaan siinä etten jaksa masennukseni vuoksi enää olla yhteydenpidossa se aktiivinen osapuoli....

 

["vieras"]

Minullakaan ei oo ollut ystäviä sen jälkeen kun esikoinen ilmoitti tulostaan. Yksinäistähän tää on mut onneksi on edes nuo pikku auringot pitämässä järjissään. Niin ja mies, onhan mulla sekin.

 

[Harmittaa ystävien puute]

[QUOTE="vieras";23032457]Minullakaan ei oo ollut ystäviä sen jälkeen kun esikoinen ilmoitti tulostaan. Yksinäistähän tää on mut onneksi on edes nuo pikku auringot pitämässä järjissään. Niin ja mies, onhan mulla sekin.[/QUOTE]

Juu näin se mullaki. Ekan lapsen tulo oli se mikä selkeesti toimi vedenjakajana=hienosti hävisi ihmiset elämästäni. Kai sitä pitää sitten vaan olla onnellinen että on ees oma perhe. Mut ei vaan niiden kans voi samalla lailla syvällisiä puhua kuin naispuolisten ystävien...

Jotenkin haikeaa lukea esim ystävyksistä jotka toisensa tunteneet jo lapsuudestaan saakka:C Mulla ei ole kuin koulukiusatun historia ja juoruilevia"ystäviä" joiden taakse jättäminen paransi jotain mun sielussa.

 

["vieras"]

ei mullakaan oo ystäviä vain muutama kaveri.

 

["aloittaja"]

Juu näin se mullaki. Ekan lapsen tulo oli se mikä selkeesti toimi vedenjakajana=hienosti hävisi ihmiset elämästäni. Kai sitä pitää sitten vaan olla onnellinen että on ees oma perhe. Mut ei vaan niiden kans voi samalla lailla syvällisiä puhua kuin naispuolisten ystävien...

Jotenkin haikeaa lukea esim ystävyksistä jotka toisensa tunteneet jo lapsuudestaan saakka:C Mulla ei ole kuin koulukiusatun historia ja juoruilevia"ystäviä" joiden taakse jättäminen paransi jotain mun sielussa.

Mulla on vähän samalainen tauta kuin sulla. Minun "kiusaaminen" ja haukkuminen oli niin pahaa ettn loppuen lopuksi enää mennyt kouluun vaan lopetin sen. Ja nykyään en sit oikein enää luota ihmisiin. Olen kauhean varautunut ja siinä varmasti osa syy miksi en pysty solmimaan niitä ystävyyssuhteita. Olen myös ujo. Ja kun yhdistetään ujo ja varautunut luulevat ihmiset että olen vaan koppava. :/

Mua harmittaa myös paljonkin ettei oo juurikin kuvailemasi kaltaista ystävää, mutta mitä enempi mä sitä mietin sen pahempi mieli mulle tulee ja siksi olenkin päättänyt antaa olla.

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";23032545]Mulla on vähän samalainen tauta kuin sulla. Minun "kiusaaminen" ja haukkuminen oli niin pahaa ettn loppuen lopuksi enää mennyt kouluun vaan lopetin sen. Ja nykyään en sit oikein enää luota ihmisiin. Olen kauhean varautunut ja siinä varmasti osa syy miksi en pysty solmimaan niitä ystävyyssuhteita. Olen myös ujo. Ja kun yhdistetään ujo ja varautunut luulevat ihmiset että olen vaan koppava. :/

Mua harmittaa myös paljonkin ettei oo juurikin kuvailemasi kaltaista ystävää, mutta mitä enempi mä sitä mietin sen pahempi mieli mulle tulee ja siksi olenkin päättänyt antaa olla.[/QUOTE]

ei kiva. Miten pahasti sua sit kiusattiin?

 

[Harmittaa ystävien puute]

[QUOTE="vieras";23032521]ei mullakaan oo ystäviä vain muutama kaveri.[/QUOTE]

Mulle riittäs ku ois yks hyvä ystävä jonka kaa jakaa ilot ja surut, pohtii asioita ilman että sen tietää kaikki. Olis myös arvokasta tuntea että mä olen niin tärkeä jollekin että hän tahtois uskoutua tärkeimmistä asioistaan mulle. Vähän lapsellisesti sanottu muttah...

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";23032574] ei kiva. Miten pahasti sua sit kiusattiin?[/QUOTE]

No huoriteltiin kaikilla mahdollisilla nimityksillä päivästä toiseen, levitettiin todella ilkeitä juoruja (mm. et mut on raiskattu jne.) ihan hirveyksiä.
haukuttiin kaikille, ja loppujen lopuksi kaikki uskoi musta ne kaikki kamalat jutut eikä kukaan halunnut olla kanssani tekemisissä. En edes halua tietää mitä kaikkea paskaa musta juoruttiin sillä en todellakaan kestäisi kuulla niitä.

Nuo hetket mun elämässä on jättänyt muhun ihan järjettömät arvet ja olenkin haaveillut että vielä joskus haluaisin slevittää ne auki jossain.

 

[Harmittaa ystävien puute]

[QUOTE="aloittaja";23032545]Mulla on vähän samalainen tauta kuin sulla. Minun "kiusaaminen" ja haukkuminen oli niin pahaa ettn loppuen lopuksi enää mennyt kouluun vaan lopetin sen. Ja nykyään en sit oikein enää luota ihmisiin. Olen kauhean varautunut ja siinä varmasti osa syy miksi en pysty solmimaan niitä ystävyyssuhteita. Olen myös ujo. Ja kun yhdistetään ujo ja varautunut luulevat ihmiset että olen vaan koppava. :/

Mua harmittaa myös paljonkin ettei oo juurikin kuvailemasi kaltaista ystävää, mutta mitä enempi mä sitä mietin sen pahempi mieli mulle tulee ja siksi olenkin päättänyt antaa olla.[/QUOTE]

Kuin mun suusta:C Mä olen silleen normaalin oloinen kuitenkin että monen vaikea uskoa mun ujouteen/varautuneisuuteen jne, vissii pitäs olla jotenkin helvetin säälittävän oloinen niin sais ees sympatiaystäviä, heh. Mut en mä tarvii mitää tuki-ihmisiä, joskus sellasta olis tarvinnuki. Eikä mun jorinoita ole pakko kuunnellakaan Riittäs ku olis joku läsnä ja JAKAIS sen mitä koen/tunnen ja mä saisin kans tukea ystävääni. Tulis hyvä olla.

Nyt vaan paha mieli,tavallaan mäkin annan olla koska masentaa ni en jaksa olla aktiivinen. Ja sitten kun taas innostun olee aktiivinen tutustumisessa ihmisten kanssa niin huomaan että olen "pikaruokaa":C Hetken mun seura kelpaa mutta äkkii muhun vissii tylsistytään(?).

 

[:(]

Mullakaan ei ole yhtä ainutta ystävää. Lapset ja mies. Yleensä pohdin itsekseni kaikki asiat jos en halua miehelle kaikkea kaataa.
Taustalla on kiusatuksi joutumista koulussa ja siitä seurannutta yksinoloa, kun kaverit silloinkin jätti. En uskalla mennä yksin paikkoihin missä on paljon ihmisiä, kun tuntuu että kaikki arvostelee minua, luotto ihmisiin on aika lailla kadonnut myös. Mies patistaa tutustumaan ihmisiin eikä ymmärrä etten kykene noin vain luottamaan. Uusien ihmisten seurassa olen yleensä hiljaa, kun en tiedä mitä puhua. Ja tässä hauskinta on se, että olen oikeasti tosi puhelias...

 

[Harmittaa ystävien puute]

[QUOTE="vieras";23032589]No huoriteltiin kaikilla mahdollisilla nimityksillä päivästä toiseen, levitettiin todella ilkeitä juoruja (mm. et mut on raiskattu jne.) ihan hirveyksiä.
haukuttiin kaikille, ja loppujen lopuksi kaikki uskoi musta ne kaikki kamalat jutut eikä kukaan halunnut olla kanssani tekemisissä. En edes halua tietää mitä kaikkea paskaa musta juoruttiin sillä en todellakaan kestäisi kuulla niitä.

Nuo hetket mun elämässä on jättänyt muhun ihan järjettömät arvet ja olenkin haaveillut että vielä joskus haluaisin slevittää ne auki jossain.[/QUOTE]

Otan osaa:C surettaa muutenkin kaikkien kiusattujen puolesta. Musta kans puhuttiin paskaa selän takana, olin kauhean kiltti ja uskoin ihmisistä hyvää joten oli vaikeaa puolustautua tai ees uskoa että kukaan tosissaan haluaa kiusata. Kun sen tajus että kiusaajat on tosissaan niin ahdistuin, tuli paha mieli ja muutuin tosi synkäksi. En ole maailman optimistisin ihminen vieläkään mutta paljon oon päässy menneestä eteenpäin. Silti mennyt vaan vainoaa, ehkä juuri se näkyy siinä että en saa solmituksi aikiusiällä ystävyyssuhteita. Kakaranahan sitä on paljon aktiivisempi ja se ystävystyminen tulee siinä leikkimisten "sivutuotteena". Vanhempana/aikuisena sä et oikeen voi roikkua jonku kans intensiivisesti tutustumassa jos nykytilanne on se että on perhettä...

 

[Tiiamari]

Täällä myös yksinäinen. Minut muistetaan silloin kun tarvitaan jotain esim. pyydetään lasten vaatteita. Itse olen oppinut nauttimaan yksinäisyydestä siis ilman ystäviä. Onneksi minulla on 4 ihanaa lasta joten en ihan yksin ole. Miestä ei ole enkä tarvitse. Jännä että synttäreille meitä pyydetään mutta mitään muuta yhteyttä ei pidetä. kai lahjojen toivossa.

 

[Harmittaa ystävien puute]

Mullakaan ei ole yhtä ainutta ystävää. Lapset ja mies. Yleensä pohdin itsekseni kaikki asiat jos en halua miehelle kaikkea kaataa.
Taustalla on kiusatuksi joutumista koulussa ja siitä seurannutta yksinoloa, kun kaverit silloinkin jätti. En uskalla mennä yksin paikkoihin missä on paljon ihmisiä, kun tuntuu että kaikki arvostelee minua, luotto ihmisiin on aika lailla kadonnut myös. Mies patistaa tutustumaan ihmisiin eikä ymmärrä etten kykene noin vain luottamaan. Uusien ihmisten seurassa olen yleensä hiljaa, kun en tiedä mitä puhua. Ja tässä hauskinta on se, että olen oikeasti tosi puhelias...

Näin mäkin teen nykyään:C mietin asioitani yksikseen kun en halua ahdistaa miestä:/ Toisinaan tekis mieli mennä syvälle metsään ja huutaa kaikki se ahdistus ulos mitä päivittäin rintaan kertyy ahdistamaan. Pitäs olla luottoystävä jolle jakaa vaikka arjen pikku kömmähdyksiä, oli se pientä tai suurta mutta kun vaan tietäs että toiseen voi luottaa ja toinen on aidosti läsnä. inhoon feikkaamista.
Mustakin saa puheliasta seuraa...mutta alkuun olen aina tosi hiljaa, multa ei smalltalk tosiaan suju, paha vain.

 

[:(]

Mun viimeisin kokemus ystävistä on se mikä yhdellä vastaajalla, että apu kelpaa muttei mullepäin tarvitse mitään antaa... se on surullista ja siksi laitoin välit poikki ko. henkilöön, kun jo monta vuotta olin silloin ystävä kun jotain tarvittiin.. ja musta saa kunnon ystävän. Itkettää ihan välillä tämä ystävien puute, kun olen kumminkin yrittänyt tutustua ihmisiin..enää en uskalla. Mietin joskus jopa kuinka mies jaksaa minua, kun olen tälläinen ihminen joka ei saa edes ystäviä.

 

[Harmittaa ystävien puute]

Täällä myös yksinäinen. Minut muistetaan silloin kun tarvitaan jotain esim. pyydetään lasten vaatteita. Itse olen oppinut nauttimaan yksinäisyydestä siis ilman ystäviä. Onneksi minulla on 4 ihanaa lasta joten en ihan yksin ole. Miestä ei ole enkä tarvitse. Jännä että synttäreille meitä pyydetään mutta mitään muuta yhteyttä ei pidetä. kai lahjojen toivossa.

Niin no mutkin just kutsuttiin synttäreille (kärkkyy lahjoja ja et olis paljon porukkaa synttäreillä= jotenki tuntee tää ihminen ittensä sillon tosi tärkeeks), muuten ei juuri kuulumiseni kiinnosta. Ehkä mäkin "opettelen" nauttimaan yksinäisyydestä, onhan sekin jotenkin vapauttavaa:C = ei tarvii huolta kantaa monestakaan ihmisestä. OOn tosi ilonen tietty että mua joku jaksaa jonnekin kutsua, mutta ei ne satunnaiset pippaloinnit pitkällä aikavälillä yksinäisyyttä poista.

ystävä= ihminen josta jopa viikottain kuulee jotain.(ja ilman että kumpaakaan ahdistaa yht pito)

 

[Tiiamari]

Mun viimeisin kokemus ystävistä on se mikä yhdellä vastaajalla, että apu kelpaa muttei mullepäin tarvitse mitään antaa... se on surullista ja siksi laitoin välit poikki ko. henkilöön, kun jo monta vuotta olin silloin ystävä kun jotain tarvittiin.. ja musta saa kunnon ystävän. Itkettää ihan välillä tämä ystävien puute, kun olen kumminkin yrittänyt tutustua ihmisiin..enää en uskalla. Mietin joskus jopa kuinka mies jaksaa minua, kun olen tälläinen ihminen joka ei saa edes ystäviä.

Et ole asian kanssa yksin. Kuten kirjoitin minullakaan ei ole kuin lapseni. Missäpäin asut? Voimahalit sinulle

 

[Harmittaa ystävien puute]

Mun viimeisin kokemus ystävistä on se mikä yhdellä vastaajalla, että apu kelpaa muttei mullepäin tarvitse mitään antaa... se on surullista ja siksi laitoin välit poikki ko. henkilöön, kun jo monta vuotta olin silloin ystävä kun jotain tarvittiin.. ja musta saa kunnon ystävän. Itkettää ihan välillä tämä ystävien puute, kun olen kumminkin yrittänyt tutustua ihmisiin..enää en uskalla. Mietin joskus jopa kuinka mies jaksaa minua, kun olen tälläinen ihminen joka ei saa edes ystäviä.

Tääkin on kuin mun suusta:/ Ja just hiljan mietin sitä itsekin että mitähän mun mies aattelee musta. Sillä kuitenkin kaks tosi hyvää ystävää:C Toisaalta se ties millanen oon ku tavattiin... mutta...

 

[:(]

Et ole asian kanssa yksin. Kuten kirjoitin minullakaan ei ole kuin lapseni. Missäpäin asut? Voimahalit sinulle

Pirkanmaalta. Entä sinä?

 

[Tiiamari]

Niin no mutkin just kutsuttiin synttäreille (kärkkyy lahjoja ja et olis paljon porukkaa synttäreillä= jotenki tuntee tää ihminen ittensä sillon tosi tärkeeks), muuten ei juuri kuulumiseni kiinnosta. Ehkä mäkin "opettelen" nauttimaan yksinäisyydestä, onhan sekin jotenkin vapauttavaa:C = ei tarvii huolta kantaa monestakaan ihmisestä. OOn tosi ilonen tietty että mua joku jaksaa jonnekin kutsua, mutta ei ne satunnaiset pippaloinnit pitkällä aikavälillä yksinäisyyttä poista.

ystävä= ihminen josta jopa viikottain kuulee jotain.(ja ilman että kumpaakaan ahdistaa yht pito)

Niin totta. tee jotain mistä saat mielihyvää. Osta vaikka joku lehti jota saat illalla lukea. Hyvin usein minullekkin tulee hyvin paha mieli kun kukaan ei soita eikä ketään kiinnosta mutta asialle en voi mitään. Synttäreille en mene mihin kutsutaan koska muuten ei pidetä mitään yhteyttä ja eivätkä käy meidän synttäreillä joten jääkööt omaan arvoonsa.

 

[Tiiamari]

Pirkanmaalta. Entä sinä?

Oulussa asutaan. harmi että välimatka niin pitkä. Minusta olisit saanut oikean ystävän.

 

[:(]

Oulussa asutaan. harmi että välimatka niin pitkä. Minusta olisit saanut oikean ystävän.

Ja sinä olisit saanut minusta Ehkä jotkut ihmiset on tarkoitettu elämään ilman ystäviä.. en tiedä. Pahalta tuntuu joskus, kun olisi kiva vaihtaa kuulumisia jonkun muun kuin lasten ja miehen kanssa. Mennä jonnekin kävelemään vaikka ystävän kanssa eikä aina yksin. En pode itsesäälissä vaikka tästä voi saada sen kuvan, mutta kaipaan jotain muutakin elämääni kuin perhettä. Pärjään näinkin jos sellaista ei ilmaannu. Pakostakin alkaa miettimään, että oliko ne koulukiusaajat aikanaan oikeassa ettei minun kanssa vain kukaan voikaan viihtyä.

 

[Harmittaa ystävien puute]

Niin totta. tee jotain mistä saat mielihyvää. Osta vaikka joku lehti jota saat illalla lukea. Hyvin usein minullekkin tulee hyvin paha mieli kun kukaan ei soita eikä ketään kiinnosta mutta asialle en voi mitään. Synttäreille en mene mihin kutsutaan koska muuten ei pidetä mitään yhteyttä ja eivätkä käy meidän synttäreillä joten jääkööt omaan arvoonsa.

Minä olen Kanta-Hämeestä (jos se kiinnostaa). Niinpä mä teenkin asioita mistä saa mielihyvää, on vaan aika suppeasti asioita joista saan aidosti mielihyvää. Ja siksikin ahdistaa just nyt kun ei ole ystäviä..tuntuu että irtaudun normaaliarjesta, tavallisesta maailmanmenosta. Ei se ehkä niin ole mutta olis kiva ku olis joku jonka kanssa vaikka ees höpötellä.Olis vähän todellisempi olo.
Mä kutsuin aikani kavereita yms kylään mutta eivät tulleet, vissii liian pitkä matka:C Jos järkkään synttärit, ei kukaan varmaan tuu. Niinpä, pitäs varmaa jättää väliin tuollaset synttärit mut en jaksa olla ylimielinen, koska tosiaan kärsin jo pahasti yksin olemisesta. Pää täys asioita.

 

[Harmittaa ystävien puute]

Ja sinä olisit saanut minusta Ehkä jotkut ihmiset on tarkoitettu elämään ilman ystäviä.. en tiedä. Pahalta tuntuu joskus, kun olisi kiva vaihtaa kuulumisia jonkun muun kuin lasten ja miehen kanssa. Mennä jonnekin kävelemään vaikka ystävän kanssa eikä aina yksin. En pode itsesäälissä vaikka tästä voi saada sen kuvan, mutta kaipaan jotain muutakin elämääni kuin perhettä. Pärjään näinkin jos sellaista ei ilmaannu. Pakostakin alkaa miettimään, että oliko ne koulukiusaajat aikanaan oikeassa ettei minun kanssa vain kukaan voikaan viihtyä.

Kauheeta jos näin on:C Jos multa olis nuorena kysytty milleen näen tulevaisuuteni, niin en nyt totta hemmetissä olis uskonu et näin yksinäiseks elo muuttuu!! Mulleki alkais jo riittää et olis pelkkää kävelyseuraa, ei sit puhuttais, sen ku painettais menee. Ainaki kunto kohois Ja tota mä en suostu uskoo että koulukiusaajat olis yhtään missää asias oikeassa! Älä säkään tollaseen usko! Mut kyl se kiusaaminen varmaan kiusattuun vaikuttaa monella tasolla, jotain sosiaaliseen käyttäytymiseen liittyvää jää varmasti oppimatta nuorena. Mä oon ainaki aika "hömelö" välillä sos. tilanteissa...

 

[:(]

Kauheeta jos näin on:C Jos multa olis nuorena kysytty milleen näen tulevaisuuteni, niin en nyt totta hemmetissä olis uskonu et näin yksinäiseks elo muuttuu!! Mulleki alkais jo riittää et olis pelkkää kävelyseuraa, ei sit puhuttais, sen ku painettais menee. Ainaki kunto kohois Ja tota mä en suostu uskoo että koulukiusaajat olis yhtään missää asias oikeassa! Älä säkään tollaseen usko! Mut kyl se kiusaaminen varmaan kiusattuun vaikuttaa monella tasolla, jotain sosiaaliseen käyttäytymiseen liittyvää jää varmasti oppimatta nuorena. Mä oon ainaki aika "hömelö" välillä sos. tilanteissa...

Alkaa sitä vähän menettämään uskon itseensäkin jo pikkuhiljaa. On ehkä hyvä ettei tiedä mitä tulevaisuus tuo. Jos minäkin oisin kouluaikana tiennyt millaiseksi elämä menee, niin olisin jo varmasti ollut narun jatkeena.

 

[Harmittaa ystävien puute]

Alkaa sitä vähän menettämään uskon itseensäkin jo pikkuhiljaa. On ehkä hyvä ettei tiedä mitä tulevaisuus tuo. Jos minäkin oisin kouluaikana tiennyt millaiseksi elämä menee, niin olisin jo varmasti ollut narun jatkeena.

No en mäkään tekopositiivinen viiti olla,tulevaa ei tiiä mut olishan se kiva jos tulevaisuudessa mua jossain oottas se tosiystävä ja vice versa.

Niin. Varmasti en olis minäkään tässä kirjoittelemassa jos tulevaisuuden yksinäisyydestä ois tienny.