Kyllä ärsyttää!!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äitikahdenlapsen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

äitikahdenlapsen

Vieras
Ärsyttää kun mies voi tost noin vaan ottaa ja lähtee kaverilleen yksin, kauppaan tms jne jne. Autollaan hän pääsee mihin vain. Yksin lähtee eikä pienintäkään ajatusta että lapset voisi ottaa mukaan. Mutta auta armias kun mä oon johki lähdös- vaikka kävellen kilsan päähän kaupalle niin kyll pitää heti ottaa lapset mukaan että herra saa sitä "omaaaikaa". Missä se mun oma aika on?! kuulen vain aina että mee lenkille, mee salille siin o sulla omaa aikaa. :O Nytkin hyvä kuin edes olin herännyt niin alko kysellä et koskas hän vois mennä ja vittuilessani sanoin että no lähde vaikka samantien ni kyll niin tohkeissaan lähti ja kun mainitsin lapsista ni oli vaan tekosyitä, tekosyiden perään. Illatkin, meidän kahdenkeskiset ajat- herra pelailee vain pelikoneella. Mä jos pyydän meille kahdelle omaa yhteistä aikaa ni ei- pelaaminen on tärkeintä. Silti ollaan muka niin rakastavinaan ja kaikkee mut kuitenki usein käytös näyttää jotain ihan muuta!!!!
Alkaako tää suhde vaan yksinkertaisesti olla tässä?
Olen pyydellyt hänelt apua ja kannustusta painon pudottamiseen. Sanoo vain et mee salille. Viime vuonna pudotin 15kilo hänen tuellaan- nyt ei oo tuesta tietoakaan. Ja mitä seksiin tulee.. se on sitä- kerran viikossa ja vaikuttaa enneminki pussien tyhjennykseltä kuin siltä mitä sen pitäis avioliitossa olla. Romantiikkaa ei hänelt heru.. Suututtaa niin paljon!!

Kuinka paljon toisen tarvitsee kestää? En ole nalkuttava vaimo, tahdon hälle vain pelkkää hyvää mutta tahtoisin sitä myös itsellenikin. En tahtoisi olla se joka hoitaa lapset, se joka siivoaa, se jonka luo voi vaan tulla ja nusasta ja lähtee jatkamaan hommia. Tahtoisin et joku huomioisikin minut.. onko se oikeesti liikaa vaadittu?

9v ollaan yhdessä oltu..
 
Jokainen asettaa ne rajat, joiden mukaan sua kohdellaan. Eniten mua ottaa tossa tilateessa päähän ne lapset. Miksi se mies on niitä tehnyt, jos niiden seura ei kiinnosta.

Jos mahdollista, niin lapset hoitoon tai illalla nukkumaan, sähköt vaikka pääkytkimestä vekka, jos muuten ei kuuntele, ja iso keskustelu. Tuollaiseksiko mies on sen perhe-elämän kuvitellut?
 
Itse pyrin järjestelemään ihania kahden hetkiä sen mukaan mitä pystyn. teen hyvää ruokaa, ehdottelen leffaa, pellattaisiin esim lautapeliä yhdessä. Kun käyn kaupassa- saatan yllättää hänet. Suukottelen ja halailen pitkin päivää.

Mut mitään noista itse en koskaan saa.
Ja joo, olen suorasanainen- tän kaiken olen sille sanonut ja hän sanoo aina että hän haluaa olla parempi tms. Mut se kestä sen viikon ja taas ollaan samalla radalla.

Joskus kauan sitten oon mainininut et olispa ihanaa jos hän järjestäis meille kahdelle jotain- veis salaa lapset hoitoon tms. Tois kauppareissulla jotain..
Tai esim syntymäpäivänä / jouluna- ostais vaikka kouruja. Olen yhdessä oloaikanamme saanut vain yhdet korvikset ja korun- ihan suhteen alussa. Hän tietää kuinka tykkään koruista.. Mut en mä hält nit saa.

Joskus tuumasin et toisit ees kukkia ku käyt kaupassa. Joo jos hän tuo ja sanoo et siin o sulle kukkia kahdeks viikkoo (sen mitä ne kestää).. vähän vie idean niist kukista.. Syntymäpäivä ja joululahjatkin hän käy ostaa aina viime tingassa.-samana aamuna!! Itse satsaan hänen lahjoihinsa ja mietin tarkkaan- ja se aika- voi se aika mitä kulutan päässäni ja eläessäni hänen miellyttämiseen jne ... kuinka se on turhaa.. :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja äitikahdenlapsen;28383019:
Ärsyttää kun mies voi tost noin vaan ottaa ja lähtee kaverilleen yksin, kauppaan tms jne jne. Autollaan hän pääsee mihin vain. Yksin lähtee eikä pienintäkään ajatusta että lapset voisi ottaa mukaan. Mutta auta armias kun mä oon johki lähdös- vaikka kävellen kilsan päähän kaupalle niin kyll pitää heti ottaa lapset mukaan että herra saa sitä "omaaaikaa". Missä se mun oma aika on?! kuulen vain aina että mee lenkille, mee salille siin o sulla omaa aikaa. :O Nytkin hyvä kuin edes olin herännyt niin alko kysellä et koskas hän vois mennä ja vittuilessani sanoin että no lähde vaikka samantien ni kyll niin tohkeissaan lähti ja kun mainitsin lapsista ni oli vaan tekosyitä, tekosyiden perään. Illatkin, meidän kahdenkeskiset ajat- herra pelailee vain pelikoneella. Mä jos pyydän meille kahdelle omaa yhteistä aikaa ni ei- pelaaminen on tärkeintä. Silti ollaan muka niin rakastavinaan ja kaikkee mut kuitenki usein käytös näyttää jotain ihan muuta!!!!
Alkaako tää suhde vaan yksinkertaisesti olla tässä?
Olen pyydellyt hänelt apua ja kannustusta painon pudottamiseen. Sanoo vain et mee salille. Viime vuonna pudotin 15kilo hänen tuellaan- nyt ei oo tuesta tietoakaan. Ja mitä seksiin tulee.. se on sitä- kerran viikossa ja vaikuttaa enneminki pussien tyhjennykseltä kuin siltä mitä sen pitäis avioliitossa olla. Romantiikkaa ei hänelt heru.. Suututtaa niin paljon!!

Kuinka paljon toisen tarvitsee kestää? En ole nalkuttava vaimo, tahdon hälle vain pelkkää hyvää mutta tahtoisin sitä myös itsellenikin. En tahtoisi olla se joka hoitaa lapset, se joka siivoaa, se jonka luo voi vaan tulla ja nusasta ja lähtee jatkamaan hommia. Tahtoisin et joku huomioisikin minut.. onko se oikeesti liikaa vaadittu?

9v ollaan yhdessä oltu..

Aloitetaan siitä että on ihan turha luulla että mies ymmärtäisi tuollaista hienovaraista vittuilua. Hän on nyt ihan siinä uskossa että sai sinulta luvan mennä. Ja on ihan pää pyörällä jos nyt hänelle siitä kiukuttelet.

Miehille pitää sanoa suoraan: "Voinko mennä?" "Et voi!!!" Ei näin: "Voinko mennä?" "No mene nyt sitten jos olet sitä mieltä että sinun täytyy mennä *huokaus ja syyllistävä katse*..."
 
Olen mä noista sille tänäki vuonna pitäny monta pitkää keskustelua- mut lupauksia tulee lupauksien perään. Yhtään en näe muutoksia. Sanoin viimeks et jos tää ei muutu niin tää on sit tässä. Itki ties kui kaua että ei se saa loppua tähän ja tällästen asioiden takia. Mut no... ilmeisesti se ei sit todella ajatellutkaan niin tai pelkää vain yksin jäämistä. Pidän itseäni välillä ennemminkin kämppiksenä/ kaverina jonka kanssa harrastetaan seksiä kun silt tuntuu.
Mun himollakaan kun ei ole mitään merkitystä. Sit kun miehest tuntuu ni sit...
 
Aloitetaan siitä että on ihan turha luulla että mies ymmärtäisi tuollaista hienovaraista vittuilua. Hän on nyt ihan siinä uskossa että sai sinulta luvan mennä. Ja on ihan pää pyörällä jos nyt hänelle siitä kiukuttelet.

Miehille pitää sanoa suoraan: "Voinko mennä?" "Et voi!!!" Ei näin: "Voinko mennä?" "No mene nyt sitten jos olet sitä mieltä että sinun täytyy mennä *huokaus ja syyllistävä katse*..."

sen kunsanon suoraan että joo et voi mennä ni alkaa kauhee mutina.. :/ et onko parempi päästää menemään vai kattoo sitä naamaa koko loppu päivä...
 
Mitäs annat miehen pompottaa.

Jos meillä mies kysyy sopiiko mennä, sanon ei sovi JOS ei sovi. Jos mulla on joku meno tiedossa, en kysele VOISITKO vahtia lasta, vaan sanon että menen sitten silloin YKSIN, eli sinä jäät lapsen kanssa.

Ei miehet tajua vihjailuja, niille pitää sanoa suoraan. Pyytelytkin voi jättää sikseen, ne on akkojen juttuja. Suorat käskyt niin hyvä tulee.
 
  • Tykkää
Reactions: Starbucks
Alkuperäinen kirjoittaja äitikahdenlapsen;28383089:
sen kunsanon suoraan että joo et voi mennä ni alkaa kauhee mutina.. :/ et onko parempi päästää menemään vai kattoo sitä naamaa koko loppu päivä...

Sun miehesi on kyllä niin lapsi.... Eli tähän pätee sama kuin johdonmukaiseen lapsenkasvatukseen. Joko kiellät mutinoista huolimatta ja pistät ottamaan vastuuta tai sitten päästät ja mies tulee samaa tekniikkaa käyttämään hamaan tulevaisuuteen aina kun jotain haluaa, ja sinä jäät yksin pyörittämään perhettä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äitikahdenlapsen;28383089:
sen kunsanon suoraan että joo et voi mennä ni alkaa kauhee mutina.. :/ et onko parempi päästää menemään vai kattoo sitä naamaa koko loppu päivä...

So what? Onko tuo nykyinen tilanne sitten jotenkin PAREMPI? Siinäpäs kiukuttelee, on varmaan oppinut käyttämään sitä kiristyskeinona; tietää että annat periksi kun pelkäät sitä kiukuttelua ja väärää naamaa.
 
Sun miehesi on kyllä niin lapsi.... Eli tähän pätee sama kuin johdonmukaiseen lapsenkasvatukseen. Joko kiellät mutinoista huolimatta ja pistät ottamaan vastuuta tai sitten päästät ja mies tulee samaa tekniikkaa käyttämään hamaan tulevaisuuteen aina kun jotain haluaa, ja sinä jäät yksin pyörittämään perhettä.


Sitten tee sille tarrataulukon. Viisi kertaa kun on kiltisti jäänyt tekemään kotihommia niin kuudennella kerralla pääseekin sitten kavereiden kanssa...

Oikeasti, oletko tuollaisen torvelon kanssa naimisissa??
 
  • Tykkää
Reactions: wut
Tää torvelo oli ihan toistamaata tavatessamme. Oltiin hyvin nuoria silloin. 5v meidän suhteesta oli aivan mieletöntä- sellaista jota kaveritkin kahdehti. Hän oli huomaavainen ja rakastava ja sen näki päällepäin. Enään tuosta samasta miehestä ei ole tietoakaan..
 

Yhteistyössä