Kyläilyt ja pienet lapset

[Mariska*]

Vanhempien homma on toki vahtia lapsiaan ja se on totta, että eri perheissä on eri säännöt. Meillä esim. saa syödä muuallakin kuin pöydän vieressä ja välillä kuljetaan kengät jalassa sisällä ym, mikä joillekin on ihan kauhistus.

Kylässä vahdin ja kiellän, mutta ei tosiaan ole kovin kivaa mennä kyläilemään sellaiseen paikkaan, jossa saa koko ajan juosta perässä ja kieltää. Joten mielellään pyydän ihmisiä meille Vaikka en annakaan lapsen rikkoa toisten tavaroita tms, niin 1,5v ei vaan vielä osaa syödä siististi vaan murustelee ja tiputtelee välillä ruokaa, muki kaatuu harvase päivä jne. Stressaavaa, jos on huippusiisti ja sisustettu kyläilypaikka...

 

[Up]

Murustelu ynnä muu pikku sotkuhan kuuluu asiaan, kun on pieniä kylässä. Hehän vasta harjoittelevat syömään. Eikä meillä mikään ylisiisti koti ole, joten muruset ja maitotahrat kyllä ymmärrän. Sen sijaan riehuminen, tavaroiden ottaminen ilman lupaa ja niiden rikkominen jne. menee ihan eri sarjaan. Tuo on huonoa käytöstä lapselta ja siihen puuttumattomuus todellista puusilmäisyyttä vanhemmilta. Näissä tapauksissa itse mieluiten vierailisin heidän kotonaan, kuin ottaisin heidät meille, mutta kas kummaa, koskaan ei käy näinpäin. Ehkä juuri siksi, että vieraisilla tulee se lepohetki vahtimisesta...

 

[tjaah]

Olen kyllästynyt nykyperheisiin, jotka eivät vahdi lapsiaan meillä. Ennen minua vaivasi, jos jouduin sanomaan tuttavalle tai sukulaiselle asiasta, saatika että jouduin vanhemman läsnäollessa ja itse toimiessani vierailun emäntänä jopa vahtimaan toisten lapsia. Nykyään en viitsi edes vaivaantua. Jos vieras on niin törppö ettei katso lapsensa perään, sanon kyseessä olevalle vanhemmalle suoraan, että meillä edellytän ettei asuntoani tuhota, ja mikäli käytäntö ei miellytä, on parasta varmaan lähteä viemään pientä kotiinsa. Ja kyseinen perhe ei sitten tule meille lasten kanssa, piste.