Kyl nuo sairastavat lapset on surkuja :(

Neiti 1v 3kk siis nuhassa ....jep, vaan nuhassa mut oon niin kauhee stressaaja et jopa pelkkä nuha harmittaa.

Eilen mietin et jos hää sairastuis vaikka vakavasti tai tää toinen tulokas niin sekoisin varmaan huolesta :'(

 

Lapset on surkuja kipeänä sitä varten, että vanhemmat jaksaisivat hoitaa .

 

Tottakai lapsen sairastelu on aina ikävää, varsinkin jos se on vakavaa. Kuitenkin uskon että avnhempana sitä sopeutuu moneen juttuun ja jos vaikka toinen lapsi olisi vakavasti sairas niin ei sitä enää terveen lapsen flunssan takia valvoisi öitä tms.

Meillä ei sellaisia ns. vakavia sairauksia ole, mutta molemmat lapset vammaisia ja toinen infektioherkkä jolla paljon siarastelua varsinkin pienempänä, päälle infektioastmat, korvakierteet, kilpirauhasen vajaatoiminta yms. Ja aika pienellä stressaamisella niidenkin kanssa on pärjännyt, tosin en kyllä alun perinkään ole kokenut olevani mikään hermoilija noissa.

 

Tottakai lapsen sairastelu on aina ikävää, varsinkin jos se on vakavaa. Kuitenkin uskon että avnhempana sitä sopeutuu moneen juttuun ja jos vaikka toinen lapsi olisi vakavasti sairas niin ei sitä enää terveen lapsen flunssan takia valvoisi öitä tms.

Meillä ei sellaisia ns. vakavia sairauksia ole, mutta molemmat lapset vammaisia ja toinen infektioherkkä jolla paljon siarastelua varsinkin pienempänä, päälle infektioastmat, korvakierteet, kilpirauhasen vajaatoiminta yms. Ja aika pienellä stressaamisella niidenkin kanssa on pärjännyt, tosin en kyllä alun perinkään ole kokenut olevani mikään hermoilija noissa.

Tuntuu hölmöltä stressata jostai tavis flunssasta kun tosiaan meillä ei korvatulehduksia eikä mitään mahatauteja yms. lapsi oo sairastanut :ashamed:
Kuitenkin jotkut sairastavat paljon tai ovat sairaita.
Pitäis koittaa laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

 

Tottakai lapsen sairastelu on aina ikävää, varsinkin jos se on vakavaa. Kuitenkin uskon että avnhempana sitä sopeutuu moneen juttuun ja jos vaikka toinen lapsi olisi vakavasti sairas niin ei sitä enää terveen lapsen flunssan takia valvoisi öitä tms.

Meillä ei sellaisia ns. vakavia sairauksia ole, mutta molemmat lapset vammaisia ja toinen infektioherkkä jolla paljon siarastelua varsinkin pienempänä, päälle infektioastmat, korvakierteet, kilpirauhasen vajaatoiminta yms. Ja aika pienellä stressaamisella niidenkin kanssa on pärjännyt, tosin en kyllä alun perinkään ole kokenut olevani mikään hermoilija noissa.

Tuntuu hölmöltä stressata jostai tavis flunssasta kun tosiaan meillä ei korvatulehduksia eikä mitään mahatauteja yms. lapsi oo sairastanut :ashamed:
Kuitenkin jotkut sairastavat paljon tai ovat sairaita.
Pitäis koittaa laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

:hug: No, mutta terveelle lapsellehan ne flunssat on juuri niitä pahimpia sairauksia mitkä heitä (ja vanhempiaan siis) kohtaa.

Itse olen usein törmännyt siihen että monet tutut joilla on terveitä lapsia ovat paljon kovemmilla lasten tavallisten sairasteluiden kanssa. Ehkä erityislapset sitten pistävät omat mittasuhteet sen verran "vinksalleen" että se vaan sulkee sen turhan stressin pois väkisinkin, ehkei sitä muuten edes jaksiasi.

Toki joskus väsyttää ja kovilla on kun lapsi sairastelee paljon ja on muuta ongelmaa kehityksen yms suhteen, mutta silloin vaan ottaa asiat mahdollisimman realistisesti ilman niitä turhia huolia. Ehkä ihminen joka jaksaa huolehtia "turhasta" elää taas omalla tavallaan rikkaampaakin elämää?

Samoin ne mittasuhteet vääristyy siitäkin kun tuntee toisia erityislapseten vanhempia joiden pienokaisten vammat ja sairaudet ovat paljon vakavampia. Kun ei tarvi pelätä oman lapsensa hengen puolesta, huomaa moniin vanhempiin verrattuna olevansa kovin onnekas. Kun on viettänyt ison osan kesää sairaalassa vauvan kanssa osaa arvsota asitä normaalia arkea kotona ihan erilailla jne.

 

Vähän oftopic mutta kirjootampa kuitenkin Meillä vauva oli vajaan parin viikon ikänen kun jouhuttiin sairaalaan, kun oli väsyny ja veltto eikä syöny. Vauva otettiin osastolle heti ab-tippa ja nestetippa päähän. Ja mie en tajunnu olla YHTÄÄN huolissaan No siis tottakai olin sen verran että kun vauva huusi kun syötävä kun tippaa laitettiin ja kun sinne lääkettä laskettiin mutta en muuten, siis siitä että mikä vauvalla edes oli. No tipassa oltiin viikko ja selvis että vauva oli napannu synnytyksessä multa b-streptokokin...

Vasta nyt myöhemmin olen tajunnu että mitä jos en oliskaan vieny vauvaa sairaalaan, että kuinka huonosti siinä olis voinu käydä.

Nykyään oon ihan hermoheikko kaikista flunssista kans Oli tuossa taas välissä rota-virus, jonka takia oltiin sairaalassa nesteytyksessä kun toinen pääs kuivumaan.

Mutta joo, en mie tunne huonoa omaatuntoa tai hölmöks ihteeni kun huolestun omasta lapsestani ja hänen terveydestään, tottakai tiiän että jotkut on vakavastikkin sairaita mutta eipä se tukkonenäkään kiva ole pikkusella.