Kuvitelkaa itsenne tähän tilanteeseen. *tärkeä*

[vieras]

Vaikea asia. Toisaalta, lapsi tarvitsee isän. Hankkisitko itse lapsen miehen mieliksi?

Entä, jos itse vaikka kuolet synnytykseen tai kun lapsesi on pieni? Entä, jos lapsi on vammainen? Mitä sitten lapselle tapahtuu, jos miehesi ei häntä "huolikaan"? Kasvaako hän ilman isää tasapainoiseksi tietäen, että "en kelvannut isälle, isä ei halunnut minua"?

Näitä minä miettisin ennen kuin lähtisin tekemään lasta ilman miehen tahtoa/yksin.

 

[vieras]

Mä voisin kuvitella sanovani jotain tollaista miehelleni, jos hän alkaisi ehdotella lapsenhankintaa. En siis ole itse mitenkään kiinnostunut lisääntymään, mutta rakastan miestäni niin paljon että saattaisin hänen vuokseen olla valmis vastahakoisestikin hommaan ryhtymään. Toki tekisin selväksi, että päävastuu lapsesta on sillä joka sitä todella halusi ja että en voi luvata mitään.

Mutta onneksi meillä molemmat on sitä mieltä, että menevä harrastuksia täynnä oleva kahden aikuisen elämän aivan mielettömän hienoa ilman lapsia!

 

[vieras]

Mä voisin kuvitella sanovani jotain tollaista miehelleni, jos hän alkaisi ehdotella lapsenhankintaa. En siis ole itse mitenkään kiinnostunut lisääntymään, mutta rakastan miestäni niin paljon että saattaisin hänen vuokseen olla valmis vastahakoisestikin hommaan ryhtymään. Toki tekisin selväksi, että päävastuu lapsesta on sillä joka sitä todella halusi ja että en voi luvata mitään.

Mutta onneksi meillä molemmat on sitä mieltä, että menevä harrastuksia täynnä oleva kahden aikuisen elämän aivan mielettömän hienoa ilman lapsia!

Mitäs sie sit kaksplus palstalla teet? Jos ei lapset ja vauvat kiinnosta...

 

[vieras]

Mä voisin kuvitella sanovani jotain tollaista miehelleni, jos hän alkaisi ehdotella lapsenhankintaa. En siis ole itse mitenkään kiinnostunut lisääntymään, mutta rakastan miestäni niin paljon että saattaisin hänen vuokseen olla valmis vastahakoisestikin hommaan ryhtymään. Toki tekisin selväksi, että päävastuu lapsesta on sillä joka sitä todella halusi ja että en voi luvata mitään.

Mutta onneksi meillä molemmat on sitä mieltä, että menevä harrastuksia täynnä oleva kahden aikuisen elämän aivan mielettömän hienoa ilman lapsia!

Mitäs sie sit kaksplus palstalla teet? Jos ei lapset ja vauvat kiinnosta...

Välillä käyn kurkkaamassa, millaisia juttuja äidit keskenään juttelevat. Ja voin vannoa, että tää palsta on saanut mut vieläkin vakuuttuneemmaksi siitä että äidiksi musta ei ole!

P.S. Täällä keskustellaan aika paljon kaikesta muustakin kuin lapsista. Itse osallistun lähinnä niihin keskusteluihin.

 

[l]

Tekisin lapsen. Hyvat mahdollisuudet, etta olette sitten oikein onnellinen perhe, todella vaikea uskoa, etta isa ei lastaan sitten haluaisikaan kun alkutilannekaan ei ole taysin tyrmaava. Jos ero kuitenkin tulee myohemmin niin sitten tulee; sinulla on ihana lapsi (ja ihan hyvat tsanssit loytaa vaikka uusi mies, jonka kanssa tehda lisaa lapsia jos niin haluat).

Samaa mieltä. Jos nyt lähdet etsimään uutta miestä, mikä sen takaa että löydät sen ajoissa ja että se mies sen enempää lasta haluaa ja on kunnon mies. Sun miehestäs voi ihan hyvin tulla hyvä isä.

 

[N41v]

Sun miehestäs voi ihan hyvin tulla hyvä isä.

Todennäköisesti tuleekin hyvä isä, kun osaa suhtautua asioihin realistisesti.

 

[Emilyn]

Jos olet valmis hoitamaan lapsen tulevaisuudessa yh:nakin, niin toki voit lapsen tehdä. Et voi tuossa tilanteessa vaatia mieheltä sitoutumista ainakaan kokopäiväisyyteen tulevaisuudessa, ehkä jopa olisit totaali-yh jos mies ei haluaisi tulevaisuudessa tavatakaan lasta. Oletko siihen valmis. Jos, niin toki voit siitätyttää itsesi.

 

[ap]

Jos olet valmis hoitamaan lapsen tulevaisuudessa yh:nakin, niin toki voit lapsen tehdä. Et voi tuossa tilanteessa vaatia mieheltä sitoutumista ainakaan kokopäiväisyyteen tulevaisuudessa, ehkä jopa olisit totaali-yh jos mies ei haluaisi tulevaisuudessa tavatakaan lasta. Oletko siihen valmis. Jos, niin toki voit siitätyttää itsesi.

Mutta onko se reilua lapselle? Toki, ainahan noin voi käydä vaikka mitä luulisi.