Kuvitelkaa itsenne tähän tilanteeseen. *tärkeä*

[vieraS]

Olette lapseton kolmekymppinen pariskunta. Rakastat miestäsi. Haluat lapsen, mies ei ole varma, ja sanoo:
"Voin luultavasti tehdä lapsen sinun mieliksesi, koska haluan olla kanssasi ja että olet onnellinen. Pelkään kuitenkin, että en jaksa olla perheenisänä. Luultavasti innostun ja jaksan hyvin, mutta on mahdollista, että en kestäkään ja lähden. Ei todennäköistä, mutta mahdollisuuksien rajoissa."

Eroatko, ja alat kolmikymppisenä vielä etsiä isäehdokkaita, vai teetkö lapsen miehen kanssa, vai jätätkö lapsen tekemättä?

Vakavia vastauksia, ei mitään "noin ei voisi käydä koska ensitreffeillä varmistaisin jne". Tämä on nyt tilanne. Miehen sanat kuulostavat julmilta, mutta hän on täysin rehellinen.

Lasta en ainakaan tuollaiseen tilanteeseen tekisi. Minusta vanhemmuuden pitää lähteä molemmista, eli jos toinen on sitä mieltä, ettei hän ehkä pysty isä olemaan ja lähtee lätkimään jne. en uskaltaisi ottaa riskiä. Ja mitä voihin muihin vaihtoehtoihin tulee, niin riippuu niin paljon miltä sinusta itsestäsi tuntuu. Jos haluat palavasti lähitulevaisuudessa lapsia, niin älä hyvä ihminen jätä niitä miehen takia tekemättä vaan katso löydätkö jostain sellaisen, jonka kanssa perheenperustaminen voisi jossainvaiheessa tulla kyseeseen. Tulee vaan turhaa katkeruutta suhteeseen nykyisesi kanssa, jos sinä sen lapsen palavasti haluat ja mies ei. Jos olisi kyse minusta, niin kokeilisin onneani, jos sattuisi löytymään täydellinen mies, joka vielä joskus tulevaisuudessa lapsiakin haluaa. Mutta vain sinä itse voit vastata tähän omalta kannaltasi.

 

[joo]

En tekisi lasta. Lähtisin kävelemään koska mies on lapsen tasoinen ääliö. Ei kannata tuhlata aikaa.

siis miksi se mies on tuossa ääliö?

No, voithan sinäkin vaimokkeena sanoa miehellesi "ollaan vaan yhdessä, en vaan tiedä jaksanko kestää kun sä vanhenet, mä oon vaan sun mieliksesi tässä kun sä niin haluat".
Haloo, parisuhde ja perhe on tahdon asia. Joko sitä tahdotaan ja ollaan varmoja asiasta tai sitten ei. Ei siinä mitään "ehkä, joko, tai" vaihtoehtoja esitellä. Lapsellista minun mielestäni.

 

[Vastaushan on ihan selvä]

Olen sitä mieltä, että jos nainen haluaa lapsen, niin naisen täytyy se hankkia. Biologinen tarve on niin suuri, että toinen vaihtoehto on poissuljettu.

Olen myös sitä mieltä, että ihmisen pitää olla sen luona jota rakastaa. Toivoa parasta ja uskoa huomiseen, vaikka kukaan ei sitä tunnekaan.

Mitä näistä saadaan, kun lasketaan yhteen? Tee lapsi rakastamasi miehen kanssa. Elämässä ei kaikki aina mene suunnitelmien mukaan kuitenkaan. Pärjäät joka tapauksessa lapsesi kanssa.

 

[ap]

Olen sitä mieltä, että jos nainen haluaa lapsen, niin naisen täytyy se hankkia. Biologinen tarve on niin suuri, että toinen vaihtoehto on poissuljettu.

Olen myös sitä mieltä, että ihmisen pitää olla sen luona jota rakastaa. Toivoa parasta ja uskoa huomiseen, vaikka kukaan ei sitä tunnekaan.

Mitä näistä saadaan, kun lasketaan yhteen? Tee lapsi rakastamasi miehen kanssa. Elämässä ei kaikki aina mene suunnitelmien mukaan kuitenkaan. Pärjäät joka tapauksessa lapsesi kanssa.

Pärjäänkö? Pelottaa.

 

[vieras]

Kätevä tapa jättää takaovi auki, tähän voi vedota aina, kun tulevaisuudessa jotain erimielisyyksiä lapsen suhteen tulee.

 

[vieras]

Olen sitä mieltä, että jos nainen haluaa lapsen, niin naisen täytyy se hankkia. Biologinen tarve on niin suuri, että toinen vaihtoehto on poissuljettu.

Olen myös sitä mieltä, että ihmisen pitää olla sen luona jota rakastaa. Toivoa parasta ja uskoa huomiseen, vaikka kukaan ei sitä tunnekaan.

Mitä näistä saadaan, kun lasketaan yhteen? Tee lapsi rakastamasi miehen kanssa. Elämässä ei kaikki aina mene suunnitelmien mukaan kuitenkaan. Pärjäät joka tapauksessa lapsesi kanssa.

Pärjäänkö? Pelottaa.

Pärjäät. Tulin itse raskaaksi 2kk suhteen jälkeen, tosin loistavan sellaisen. Mies oli selvästi isätyyppiä ja halusi pitää lapsen ymym . Alusta asti kuitenkin selviö oli, että lähden vauvaa saamaan sillä ajatuksella että ero on mahdollinen. Jopa jossain määrin todennäköinen noin lyhyen suhteen jälkeen. Eroa ei tosin tullut, toinen lapsi ja nyt 10v yhteiselämää takana.

Pointti kuitenkin se, että sun täytyy itse uskoa siihen pärjäämiseesi ja realiteetit olla selvillä. Moni vauvaperhe eroaa vaikkei tuollaisia olisi ennen raskautta ääneen sanottukaan. Mikään ei koskaan ole varmaa. Paitsi omalla kohdalla ainakin se, että äidiksi halusin tulla.

 

[*]

En tekisi lasta. Lähtisin kävelemään koska mies on lapsen tasoinen ääliö. Ei kannata tuhlata aikaa.

siis miksi se mies on tuossa ääliö?

Mies on siinä kohtaa ääliö että sanoo voivansa kokeilla isyyttä mutta jos ei miellytä niin lähtee kävelemään. Pakoilee törkeästi vastuuta ja pitää takaovea auki. Mitä jos nainen sanoisi saman..?

 

[.]

Mielestäni olisi mieheltä väärin tehdä lapsi vain sinun mieliksesi.

 

[ap]

Olen sitä mieltä, että jos nainen haluaa lapsen, niin naisen täytyy se hankkia. Biologinen tarve on niin suuri, että toinen vaihtoehto on poissuljettu.

Olen myös sitä mieltä, että ihmisen pitää olla sen luona jota rakastaa. Toivoa parasta ja uskoa huomiseen, vaikka kukaan ei sitä tunnekaan.

Mitä näistä saadaan, kun lasketaan yhteen? Tee lapsi rakastamasi miehen kanssa. Elämässä ei kaikki aina mene suunnitelmien mukaan kuitenkaan. Pärjäät joka tapauksessa lapsesi kanssa.

Pärjäänkö? Pelottaa.

Pärjäät. Tulin itse raskaaksi 2kk suhteen jälkeen, tosin loistavan sellaisen. Mies oli selvästi isätyyppiä ja halusi pitää lapsen ymym . Alusta asti kuitenkin selviö oli, että lähden vauvaa saamaan sillä ajatuksella että ero on mahdollinen. Jopa jossain määrin todennäköinen noin lyhyen suhteen jälkeen. Eroa ei tosin tullut, toinen lapsi ja nyt 10v yhteiselämää takana.

Pointti kuitenkin se, että sun täytyy itse uskoa siihen pärjäämiseesi ja realiteetit olla selvillä. Moni vauvaperhe eroaa vaikkei tuollaisia olisi ennen raskautta ääneen sanottukaan. Mikään ei koskaan ole varmaa. Paitsi omalla kohdalla ainakin se, että äidiksi halusin tulla.

Viimeinen kappale on ihan totta kyllä

 

[Non compos mentis]

Olen nyt kolmekymppinen. Jos minulla ei olisi lapsia ja minulla olisi parisuhde, luultavasti pysyisin siinä parisuhteessa. Olin jo kymmenen vuotta sitten hyväksynyt sen, etten ehkä lapsia saa. Emme olleet menossa tutkimuksiin, hoidoista puhumattakaan. Täysin yllätyksellisesti esikoinen sitten ilmoitti tulostaan useamman vuoden jälkeen.

 

[vieras]

Ei ole aikuinen mies. Hän ottaa päätöksen mahdollsiesta isyydestä jo siinä vaiheessa, kun/jos harrastaa seksiä ilman ehkäisyä. Minä lähtisin.

 

[vieras]

Tekisin lapsen. Ei sen kasvatukseen välttämättä sitä ukkoa tarvii jos hän päättää olla mulkku. Mieluummin olisin lapsellinen kuin ilman miestä. Ehdottomasti.

 

[ap]

Ei ole aikuinen mies. Hän ottaa päätöksen mahdollsiesta isyydestä jo siinä vaiheessa, kun/jos harrastaa seksiä ilman ehkäisyä. Minä lähtisin.

No joo, siis mitään aborttia hän ei vahingon sattuessa haluaisi eikä edes ehdottaisi, vaan kykyjensä mukaan kantaisi vastuunsa kuten kuka tahansa muukin. Tämä ollaan puhuttu kyllä.

 

[ap]

Tekisin lapsen. Ei sen kasvatukseen välttämättä sitä ukkoa tarvii jos hän päättää olla mulkku. Mieluummin olisin lapsellinen kuin ilman miestä. Ehdottomasti.

Ehkä olen hölmö mutta erityisesti surettaa se ajatus, että lapsi olisi poika ja sitten mies lähtisi. Jotenkin mielikuvissa pojan pitää olla isän lähellä ja saada tehdä miesten juttuja.

 

[vieras]

Tekisin lapsen. Ei sen kasvatukseen välttämättä sitä ukkoa tarvii jos hän päättää olla mulkku. Mieluummin olisin lapsellinen kuin ilman miestä. Ehdottomasti.

Ehkä olen hölmö mutta erityisesti surettaa se ajatus, että lapsi olisi poika ja sitten mies lähtisi. Jotenkin mielikuvissa pojan pitää olla isän lähellä ja saada tehdä miesten juttuja.

Minä taas näkisin, että tytön suhde isäänsä on monisyisempi ja merkitysellisempi. Eiköhän loppupeleissä se isä ole tärkeä molemmille.

 

[vieras]

Tekisin lapsen. Ei sen kasvatukseen välttämättä sitä ukkoa tarvii jos hän päättää olla mulkku. Mieluummin olisin lapsellinen kuin ilman miestä. Ehdottomasti.

Ehkä olen hölmö mutta erityisesti surettaa se ajatus, että lapsi olisi poika ja sitten mies lähtisi. Jotenkin mielikuvissa pojan pitää olla isän lähellä ja saada tehdä miesten juttuja.

Et tietenkään ole hölmö ja pojille isä on todella tärkeä. Perhe ja vanhempien parisuhde on lapselle todella tärkeä. Mutta, kolmekymppisenä minä ottaisin sen riskin, että ehkä mies lähtisi, kuin että jäisin ilman lapsia. Ja jos miestäsi rakastat, ja hänet tunnet, niin uskotko tosiaan, että hän sitten hylkäisi sinut ja lapsen eikä ikinä haluaisi lastaan nähdä jos raskautuisit? Epäilen...

 

[kupperkeikka]

Tuo on ihmeellinen tapa miehillä "sanoa asiat realistisesti niinkuin ne on". Omalla poikaystävällä on kumma tapa sanoa aina "niin, kun eihän mikään ole 100% varmaa". Ihan kuin minä (ja muut naiset, en ole näemmä ainut ) olisivat jotenkin niin typeriä ja naiiveja etteivät osaisi ajatella mitä kaikkea VOI tapahtua. En minäkään sano asiohin että "no enpä tiedä,kun mitä tahansa voi tapahtua, voin vaikka kuolla huomenna." Se on ilkeää, ja toisen pelottelua sanoa tuollaisia..vaikka sitten puolusteleekin asennettaan että "no näähän on realiteetit, oon vaan rehellinen!" Kyllä jokainen fiksu aikuinen tietää elämän realiteetit ja mitä tahansa voi tapahtua, mutta "realiteetteihin vetoaminen" vain vastuun välttelyn vuoksi on....pelkuruutta.

 

[ap]

Tekisin lapsen. Ei sen kasvatukseen välttämättä sitä ukkoa tarvii jos hän päättää olla mulkku. Mieluummin olisin lapsellinen kuin ilman miestä. Ehdottomasti.

Ehkä olen hölmö mutta erityisesti surettaa se ajatus, että lapsi olisi poika ja sitten mies lähtisi. Jotenkin mielikuvissa pojan pitää olla isän lähellä ja saada tehdä miesten juttuja.

Et tietenkään ole hölmö ja pojille isä on todella tärkeä. Perhe ja vanhempien parisuhde on lapselle todella tärkeä. Mutta, kolmekymppisenä minä ottaisin sen riskin, että ehkä mies lähtisi, kuin että jäisin ilman lapsia. Ja jos miestäsi rakastat, ja hänet tunnet, niin uskotko tosiaan, että hän sitten hylkäisi sinut ja lapsen eikä ikinä haluaisi lastaan nähdä jos raskautuisit? Epäilen...

Toki haluaisi lasta nähdä, mutta ei asua lapsen kanssa, siis ehkä, näin hän pelkää. Ettei jaksa sitä arkea lasten kanssa.

 

[Hankey]

Minusta mies on fiksu kun sanoo asian ääneen. TIedän monia ihmisiä, joita ärsyttää suunnattomasti se meteli ja melske, jota vauvoista ja lapsista vääjäämättä tulee. Jos näitä ihmisiä pakotetaan lapsiperhe-elämään, siinä on pinna useasti kireällä.

Ap:n kysymyksen en osaa vastata.

 

[ap]

Tekisin lapsen. Ei sen kasvatukseen välttämättä sitä ukkoa tarvii jos hän päättää olla mulkku. Mieluummin olisin lapsellinen kuin ilman miestä. Ehdottomasti.

Ehkä olen hölmö mutta erityisesti surettaa se ajatus, että lapsi olisi poika ja sitten mies lähtisi. Jotenkin mielikuvissa pojan pitää olla isän lähellä ja saada tehdä miesten juttuja.

Minä taas näkisin, että tytön suhde isäänsä on monisyisempi ja merkitysellisempi. Eiköhän loppupeleissä se isä ole tärkeä molemmille.

No tottakai, en tarkoita että tytön ollessa kyseessä olisi pikkujuttu. Se on vaan se mielikuva isästä ja pojasta mun päässä.

 

[vieras]

Tekisin lapsen. Ei sen kasvatukseen välttämättä sitä ukkoa tarvii jos hän päättää olla mulkku. Mieluummin olisin lapsellinen kuin ilman miestä. Ehdottomasti.

Ehkä olen hölmö mutta erityisesti surettaa se ajatus, että lapsi olisi poika ja sitten mies lähtisi. Jotenkin mielikuvissa pojan pitää olla isän lähellä ja saada tehdä miesten juttuja.

Et tietenkään ole hölmö ja pojille isä on todella tärkeä. Perhe ja vanhempien parisuhde on lapselle todella tärkeä. Mutta, kolmekymppisenä minä ottaisin sen riskin, että ehkä mies lähtisi, kuin että jäisin ilman lapsia. Ja jos miestäsi rakastat, ja hänet tunnet, niin uskotko tosiaan, että hän sitten hylkäisi sinut ja lapsen eikä ikinä haluaisi lastaan nähdä jos raskautuisit? Epäilen...

Toki haluaisi lasta nähdä, mutta ei asua lapsen kanssa, siis ehkä, näin hän pelkää. Ettei jaksa sitä arkea lasten kanssa.

Miehillä ei yleensä ole mitään hajua siitä millaista on elää lasten kanssa, joten ne ovat kauhuissaan ajatuksesta. Mun mieheni kävi omat kriisinsä läpi kun aloin odottaa esikoista. Käyttäytyi kuin tollo, koska pelkäsi... no en tiedä mitä se oikein pelkäsi, vastuuta kai. Mutta nyt kun on 2 lasta ja vanhin on 4v. niin en voisi parempaa isää lapsille ja puolisoa toivoa. Ja alku todellakin oli melko hataralla pohjalla. Ihan vaan siksi, kun mies epäröi ja sitten kun raskauduin niin ei osannut suhtautua siihen kuin mies. Mutta kasvun paikka se oli molemmilla ja kannatti.

 

[N41v]

Ihan fiksu vastaus ap:n mieheltä. Realismiahan tuo on.

Mieluummin noin päin, kuin lirkuttelee niitä toivottuja sanoja kultansa korviin tarkoittamatta kuitenkaan oikeasti mitä sanoo.

Ja kenestäkään ei voi etukäteen tietää, kykeneekö elämään lapsiperheissä. Tämä koskee niin miehiä kuin naisia.

 

[ap]

Tekisin lapsen. Ei sen kasvatukseen välttämättä sitä ukkoa tarvii jos hän päättää olla mulkku. Mieluummin olisin lapsellinen kuin ilman miestä. Ehdottomasti.

Ehkä olen hölmö mutta erityisesti surettaa se ajatus, että lapsi olisi poika ja sitten mies lähtisi. Jotenkin mielikuvissa pojan pitää olla isän lähellä ja saada tehdä miesten juttuja.

Et tietenkään ole hölmö ja pojille isä on todella tärkeä. Perhe ja vanhempien parisuhde on lapselle todella tärkeä. Mutta, kolmekymppisenä minä ottaisin sen riskin, että ehkä mies lähtisi, kuin että jäisin ilman lapsia. Ja jos miestäsi rakastat, ja hänet tunnet, niin uskotko tosiaan, että hän sitten hylkäisi sinut ja lapsen eikä ikinä haluaisi lastaan nähdä jos raskautuisit? Epäilen...

Toki haluaisi lasta nähdä, mutta ei asua lapsen kanssa, siis ehkä, näin hän pelkää. Ettei jaksa sitä arkea lasten kanssa.

Miehillä ei yleensä ole mitään hajua siitä millaista on elää lasten kanssa, joten ne ovat kauhuissaan ajatuksesta. Mun mieheni kävi omat kriisinsä läpi kun aloin odottaa esikoista. Käyttäytyi kuin tollo, koska pelkäsi... no en tiedä mitä se oikein pelkäsi, vastuuta kai. Mutta nyt kun on 2 lasta ja vanhin on 4v. niin en voisi parempaa isää lapsille ja puolisoa toivoa. Ja alku todellakin oli melko hataralla pohjalla. Ihan vaan siksi, kun mies epäröi ja sitten kun raskauduin niin ei osannut suhtautua siihen kuin mies. Mutta kasvun paikka se oli molemmilla ja kannatti.

Kuinka vanhoja olitte tuolloin?

 

[vieras]

En lukenut vastauksia, mutta eikö epävarmuus ole normaalia. Ainakin itselleni tuli väliin ensimmäistä lasta yrittäessäni tunne, että toivottavasti en ole tullut raskaaksi, sillä epäröinti valtasi välillä mielen. Ensimmäistä lasta toivoessani minulla ei ollut ollenkaan oikeanlaista vauvakuumetta. Siitä huolimatta rakastin vauvaa. Kun toinen lapsi tuli ajankohtaiseksi, yllätyin sillä, minulle tuli valtava vauvakuume ja oikein pakonomainen tarve saada pian vauva.

 

[vieras]

Tekisin lapsen. Ei sen kasvatukseen välttämättä sitä ukkoa tarvii jos hän päättää olla mulkku. Mieluummin olisin lapsellinen kuin ilman miestä. Ehdottomasti.

Ehkä olen hölmö mutta erityisesti surettaa se ajatus, että lapsi olisi poika ja sitten mies lähtisi. Jotenkin mielikuvissa pojan pitää olla isän lähellä ja saada tehdä miesten juttuja.

Et tietenkään ole hölmö ja pojille isä on todella tärkeä. Perhe ja vanhempien parisuhde on lapselle todella tärkeä. Mutta, kolmekymppisenä minä ottaisin sen riskin, että ehkä mies lähtisi, kuin että jäisin ilman lapsia. Ja jos miestäsi rakastat, ja hänet tunnet, niin uskotko tosiaan, että hän sitten hylkäisi sinut ja lapsen eikä ikinä haluaisi lastaan nähdä jos raskautuisit? Epäilen...

Toki haluaisi lasta nähdä, mutta ei asua lapsen kanssa, siis ehkä, näin hän pelkää. Ettei jaksa sitä arkea lasten kanssa.

Miehillä ei yleensä ole mitään hajua siitä millaista on elää lasten kanssa, joten ne ovat kauhuissaan ajatuksesta. Mun mieheni kävi omat kriisinsä läpi kun aloin odottaa esikoista. Käyttäytyi kuin tollo, koska pelkäsi... no en tiedä mitä se oikein pelkäsi, vastuuta kai. Mutta nyt kun on 2 lasta ja vanhin on 4v. niin en voisi parempaa isää lapsille ja puolisoa toivoa. Ja alku todellakin oli melko hataralla pohjalla. Ihan vaan siksi, kun mies epäröi ja sitten kun raskauduin niin ei osannut suhtautua siihen kuin mies. Mutta kasvun paikka se oli molemmilla ja kannatti.

Kuinka vanhoja olitte tuolloin?

Kolmekymppisiä! Mies ei vaan ollut lasten ja vauvojen kanssa tekemisissä paljoakaan. Oli menevä ihminen harrastuksineen, ja kaverit oli kaikki kaikessa! Mutta on kyllä muuttunut ja vihdoin aikuistunut kovasti. Rauhoittunut hyvällä tavalla. Ja tietysti nyt kaveripiirissä muutkin ovat aloittaneet perheensä.