Kuusi vuotiaan reviiri ja "karkailu"

[epätietoinen äiti]

Meillä on kuusi vuotias poika, tuleva eskarilainen ja yhtään en voi luottaa lapsen tekemisiin ja toimiin. Lasta ei voi päästää hetkeksikään yksin ulos, koska ei tee niinkuin sanotaan vaan touhuaa omiaan ja saattaa lähteä pihasta ilmoittamatta mitään.

Lapsi halusi käydä portailla katselemassa sadetta, lupasin ja pian näin kun lapsi viiletti pyörällään t-paidassa vesisateessa kotipihalta pois päin. Useammin kuin kerran on lähtenyt pihalta jäätyään hetkeksi yksin kyläilemään kavereiden luokse. Toisella kerralla oli ehtinyt kävellä reilun kilometrin päähän ennenkuin löytyi, toisella kertaa vain puolen kilsan päässä oli menossa. Menee autotalliin yms. ja käyttää työkaluja, oikeinkin mutta sitten hukkaa niitä kun kuljettelee pitkin pihaa.

Lapsi on eskari-iässä ja pikkuhiljaa olisi saanut vähän ns. itsenäistyä ja laajentaa reviiriä, mutta en uskalla päästää edes yksin ulos, kun ei muista sanoa mitä tekee tai minne menee. Olenko liian hermoheikko ja suojelevainen? Mitä voisin tehdä? Tarkoituksena ei ole se, että lapsi pärjää täysin yksinään, vaan että hänet voi päästää esim. pihalle yksin, niin että voin luottaa hänen pysyvän pihalla tai ainakin kysyvän luvan, saako mennä jonnekin esim. naapuriin.

 

[öööh]

onko kyse ihmislapsesta vai jostain eläimen pennusta kun sillä on reviiri?

 

[Pesky Pixie]

No olet mielestäni ihan oikeassa: jos lapsen tekemisiin ei voi luottaa lainkaan, niin häntä on vahdittava kokoajan. Et ole yhtään hermoheikko tai liian suojelevainen vaan huomannut, ettei se toimi että luottaa lapseen kun hän on yksin.

 

[Anatolia]

Et ole hermoheikko. Jos lapsi ei pysy sovitulla alueella, niin ei häntä voi päästää yksin ulos, iästä viis.

 

[Eedla]

Kuulostaa ihan meidän esikoispojalta Hänellä on nyt ekaluokka kohta lopuillaan ja pojasta on kasvanu oikein fiksu mies. Varmasti teidänkin poika fiksuuntuu eskarivuoden aikana. Mutta kannattaa keskustella niisät rajoista ja valvoa lasta niin että jos esim sovitte että pysyy pihassa ja sit aikookin lähteä jonneki niin siinä vaiheessa oot sillai kytiksellä että voit puuttua asiaan ja muistuttaa. Ja pyörää en pitäisi vapaasti saatavilla jos meno on sellasta että sillä lähdetään suinpäin jonnekin.

 

[Mummeliisa]

Uteliaisuudesta kysyn: Missä iässä aloitte harjoittelemaan itseäistä oleskelua pihalla joko yksin tai sisarusten kanssa?

Ja muuten olen samaa mieltä edellisten kirjoittajien kanssa eli jos sinä lapsesi parhaiten tuntevana olet sitä mieltä ettei ole luotettava, ei tule luottaakaan vielä.

 

[alkuperäinen]

Eli olen mieletänne oikeilla jäljillä kun en päästä yksin ulos. Ollaan aina välillä kokeiltu yksin ulkoilua. Olen vahtinut ikkunoista ja rajat on käyty läpi moneen otteeseen. Silti jossain vaiheessa lapsi katoaa sovitulta alueelta, vaikka ei olisikaan kuin takapihalla jonne ei ikkunoista näy eikä huuto kuulu.

Olenkin miettinyt, että olenko liian epäluuloinen ja että pitäisikö vain luottaa ja päästää pihalle, mutta ilman muuta jatketaan näin, että lapsi ei ulkoile yksinään vaan mennään yhdessä pihalle. Ja toivotaan, että aika auttaa

 

[Eedla]

Eli olen mieletänne oikeilla jäljillä kun en päästä yksin ulos. Ollaan aina välillä kokeiltu yksin ulkoilua. Olen vahtinut ikkunoista ja rajat on käyty läpi moneen otteeseen. Silti jossain vaiheessa lapsi katoaa sovitulta alueelta, vaikka ei olisikaan kuin takapihalla jonne ei ikkunoista näy eikä huuto kuulu.

Olenkin miettinyt, että olenko liian epäluuloinen ja että pitäisikö vain luottaa ja päästää pihalle, mutta ilman muuta jatketaan näin, että lapsi ei ulkoile yksinään vaan mennään yhdessä pihalle. Ja toivotaan, että aika auttaa

No mä en päästäis vaan opeteltais ulkoilua niin että lapsi saa mennä "yksin" mutta oon koko ajan kytsimässä ja kun tekee jotain kiellettyä niin hyökkään esiin ja muistutan siitä miten pitikään olla. Eipä tuohon auta kuin harjoittelu ja aika. Meillä poika oli eskaria edeltävänä keväänä just tuollainen enkä todellakaan päästäny yksin ulos. Harjoiteltiin ulkoilua valvotusti ja se ja aika auttoivat ja ekaluookan alkuun mennessä hänestä oli kasvanu lapsi jonka uskaltaa päästää ulos. Ja onhan se nyt koko talven kulkenu kouluun ja takas omin päin ja aina on menny hyvin. Nyt kevään aaikana ollaan laajennettu reviiriä niin että saa käydä lähikaupassa ja lähellä asuvien kavereiden luona yksin kun vaan ensin sovitaan asiasta, omin päin siis ei saa mennä. Hyvin on pitäny sopimuksista kiinni.

 

[alkuperäinen]

Uteliaisuudesta kysyn: Missä iässä aloitte harjoittelemaan itseäistä oleskelua pihalla joko yksin tai sisarusten kanssa?

Ja muuten olen samaa mieltä edellisten kirjoittajien kanssa eli jos sinä lapsesi parhaiten tuntevana olet sitä mieltä ettei ole luotettava, ei tule luottaakaan vielä.

Itse asiassa en osaa tarkkaan sanoa. Aloiteltiin niin, että päästin lapsen pihalle siksi aikaa kun puin itseni ja kuopuksen. Eli sellaisilla kymmenen minuutin yksin olo pätkillä on aloitettu. Ja näissä ei ole pahemmin ongelmia ollut. Viime kesänä halusi ekan kerran itse mennä ulos yksin ja silloin päätettiin kokeilla eli olisiko tuolloin. Muutama kerta meni hyvin, oli yksin pihalla puolisen tuntia sitten joko tuli sisälle tai me menimme ulos. On ollut kertoja, jolloin on pysynyt hienosti pihalla, mm. talvella pitemmänkin aikaa, mutta sitten säännöllisen epäsäännöllisesti tulee näitä unohduksia.

Asumme pienessä kylässä ja autoliikenne tässä on vähäistä, joten toisaalta voisi vaikka päästääkin yksin kulkemaan kaverin luo kylään kun osaa nätisti kulkea tien vierustaa ja varoa autoja. Mutta tosiaan kun en ole yhtään varma, meneekö poika sinne minne pitäisi ja tuleeko kotiin niinkuin pitäisi.

 

[Mummeliisa]

Itse asiassa en osaa tarkkaan sanoa. Aloiteltiin niin, että päästin lapsen pihalle siksi aikaa kun puin itseni ja kuopuksen. Eli sellaisilla kymmenen minuutin yksin olo pätkillä on aloitettu. Ja näissä ei ole pahemmin ongelmia ollut. Viime kesänä halusi ekan kerran itse mennä ulos yksin ja silloin päätettiin kokeilla eli olisiko tuolloin. Muutama kerta meni hyvin, oli yksin pihalla puolisen tuntia sitten joko tuli sisälle tai me menimme ulos. On ollut kertoja, jolloin on pysynyt hienosti pihalla, mm. talvella pitemmänkin aikaa, mutta sitten säännöllisen epäsäännöllisesti tulee näitä unohduksia.

Asumme pienessä kylässä ja autoliikenne tässä on vähäistä, joten toisaalta voisi vaikka päästääkin yksin kulkemaan kaverin luo kylään kun osaa nätisti kulkea tien vierustaa ja varoa autoja. Mutta tosiaan kun en ole yhtään varma, meneekö poika sinne minne pitäisi ja tuleeko kotiin niinkuin pitäisi.

Ymmärrän.
Toivottavasti lapsi kasvaa saamiensa tilaisuuksien mittaiseksi pian.
Ja toivon toki myös sinulle voimia sen käsittelyyn, että osa lapsista on toisia vaativampia. (Ehkä avuksi on ajatus, että usein yhdessä vaiheessa vaativa lapsi, on toisessa sitten vastaavasti "helppo".)