Moikka taas!
Vastailen tässä itselleni. Jostain syystä tämä vauva-asia on ollut enemmän mielessä nyt, kun mitään ei ole tehtävissä, ja olen yksin kissojen kanssa. Johtuisiko se siitä gyneajasta, johon on edelleen pari viikkoa, mutta jota jo odotan kovasti. Olisi niin hyvä tietää, mitä tässä on tapahtumassa!
Olen seikkaillut paljon netissä ja etsinyt tietoa hedelmättömyydestä, lähinnä ovuloimattomuudesta. Olen kovasti yrittänyt vertailla oireita omiini, mutta en ole vielä joutunut paniikkiin niiden perusteella. Hyvä niin. Minulla on toisaalta ollut hyvin stressinen kevät muutamastakin eri syystä (jotka kaikki alkavat nyt helpottaa, ihanaa!), joten en ihmettelisi, vaikka kroppa olisi reagoinut yksistään siihen. Kerran aikaisemmin, vuosia sitten, vaikea elämäntilanen vei minulta kahdeksaksi kuukaudeksi menkat pois, tosin arvelen silloin laihtumisella olevan osansa pelissä (nyt en ole laihtunut).
Ostin myös raskaustestin. Koska mahassa on ollut kohtalaisen paljon elämää viime viikkoina, mutta mitään ei ole vielä tullut ulos, tuntuu järkevältä testata itselle varmuus ennen kuin menee valittamaan puuttuvia menkkoja. Olin kuitenkin ehkä vähän tyhmä, kun ostin halvimman mahdollisen testin, eikä se ole herkkä. Tulos on varmaan joka tapauksessa oikea, mutta on tyhmää jättää ajatuksilleen takaportteja ("se on siksi negatiivinen, kun tämä ei ole herkkä testi").
Parin viikon päästä on kummitytön ristiäiset. Suloisempaa otusta en ole kyllä aikoihin nähnyt! Pikkuinen ja unisen avuton olemus ei ole omiaan poistamaan meiltä kummalatakaan vauvakuumetta...
Anteeksi, että vuodatin näin kauheasti. Tuntuu helpottavalta, kun on saanut ajatukset ylös jonnekin. Älkää vaan saako mielikuvaa, että olen kiinnostunut ainoastaan omista kuulumisistani! Kirjoitelkaa ja kertokaa ihanista ja ei-niin-ihanista raskaustunnelimistanne, ja Taika, odotuksen odottamisesta!
:heart: piip