Kuuluuko ne yövalvomiset myös isälle?

Mietin nyt tässä että mikä on yleinen kanta siihen, kuuluuko yövalvomiset isällekin vauvan ollessa pieni.
Me ollaan nimittäin sovittu että kun minä olen äitiyslomalla ja mies käy päivät töissä, mies nukkuu tarpeen tullen toisessa huoneessa että jaksaa pirteänä aamulla töihin. Minullahan on aikaa nukkua sitten aamulla vähän pidempään tai päivällä päikkärit kun vauvakin nukkuu.
Viikonloppuisin on asia erikseen, yhdessä hoidetaan. Mutta sallin mielelläni miehelle vapauden nukkua hyvät yöunet viikolla ennen töihin menoa.

Miten teillä?
 
Jep, meillä mies jo suunnittelee kuinka se ostaa myös tuttipulloja että mä voin yöllä nukkua :heart:

Samoin oli esikoisen aikaan yhtälailla mies heräsi kuin minäkin.

Silloin kun imetin niin mies nosti aina tytön mun viereen ettei mun tarvinnut nousta sängystä :whistle:
 
Viblsp
Meillä ei kuulu, ellei sitten kumpikin vauva herää samaan aikaan ja tuntuu etten pärjää. Imetän öisinkin ja niin tein kahden ekankin kanssa. Pari kertaa kuussa saatan töniä miehen hereille (ei nuku samassa huoneessa) auttamaan, eli pitää toista vauvaa sylissä ja rauhottelee sillä aikaa kun imetän toista.
 
Meillä kun olleet pullovauvoja, niin herättiin aina vuorotellen syöttämään öisin.
Tuntuu että miehelle noi yöheräämiset on aina ollu helpompia, se kun nukahtaa heti kun saa pään tyynyyn. Itellä voipi mennä pitkäänkin unta odotellessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tyttö kuin taivas:
Jep, meillä mies jo suunnittelee kuinka se ostaa myös tuttipulloja että mä voin yöllä nukkua :heart:

Samoin oli esikoisen aikaan yhtälailla mies heräsi kuin minäkin.

Silloin kun imetin niin mies nosti aina tytön mun viereen ettei mun tarvinnut nousta sängystä :whistle:
Onko sun mies töissä päivät? Miten pitkään se meinaa jaksaa kukkua öisin ja olla pirteenä töissä?
Munkin mies varmasti hoitaa ja syöttää, mut hällä ja vauvalla on koko ilta aikaa siihen, ei yöllä kyllä tarvitse.
 
Kuuluuhan ne tavallaan joo, mutta meillä ainaki mies on niin hyväuninen että minä joutuisin pökkimään häntä 5 min hereille ennen ku tajuaa et lapsi itkee.. Joten käytännössä helpompaa mennä itse peitteleen tms ja palata nukkumaan.

Kun vielä imetin niin ei vauva koskaan ees itkenyt yöllä, se tuhisi vaan ja olin jo hereillä ja rinta muksun suussa.. Paha siinä olis ollu alkaa miestä herättään ihan vaan tasapuolisuuden vuoksi.

Mut sit jos on sairasteltu ja itku yöllä raastavaa nii mies on ollut jopa parempi vauvan/lapsen rauhoittelija kun minä.. Mut nuku nyt siinä metelissä. Kyllä niinä hetkinä kaikki on hereillä, halus tai ei.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp:
Meillä ei kuulu, ellei sitten kumpikin vauva herää samaan aikaan ja tuntuu etten pärjää. Imetän öisinkin ja niin tein kahden ekankin kanssa. Pari kertaa kuussa saatan töniä miehen hereille (ei nuku samassa huoneessa) auttamaan, eli pitää toista vauvaa sylissä ja rauhottelee sillä aikaa kun imetän toista.
:hug: Oot kyllä ihanan reipas kun kahta jaksat yksin hoitaa =) Mut jos jaksat hyvin, niin mikäpä siinä. Miehes varmaan on kiitollinen =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rosalee:
Onko sun mies töissä päivät? Miten pitkään se meinaa jaksaa kukkua öisin ja olla pirteenä töissä?
Munkin mies varmasti hoitaa ja syöttää, mut hällä ja vauvalla on koko ilta aikaa siihen, ei yöllä kyllä tarvitse.
On ma-pe klo: 6.00-14.30. No ei sen enään ole tarvinnut herätä melkeen 2vuoteen, eipä tuo typy kuin 3kk heräillyt öisin.

Ja itse mä en siihen voi vaikuttaa jos mies mulle huikkas " elä nouse mä annan", ihan omasta tahdostaan heräs lapsen kanssa yöllä, ei minun tahdostani.
 
naksu
Ekan kanssa oli helppoa koska pystyi itse nukkumaan päivällä kun lapsi nukkui. Kun toinen lapsi tuli taloon niin ei enää saanutkaan nukuttua päivälä univelkoja kiinni.
Silti mä hoidan yöheräämiset ja nukun sitten viikonloppuna univelkoja pois.
 
vieras
Esikoisen aikana mies opiskeli, ja hänellä oli mahdollisuus joskus löysäillä, joten valvoi joskus.

Kuopuksen aikana kävi töissä, ja sai nukkua eri huoneessa, enkä kertaakaan vaatinut nousemaan. Vauva heräsi syömään rintaa, miksi olisi miehen pitänyt nousta.
 
Mä ainakin passitin miehen toiseen huoneeseen nukkumaan, jotta jaksoi pirteänä aamusin töihin. Jos olisin ollut jossakin vaiheessa ihan puhki ja poikki, niin mielellään olisi mies hoitanut yösyöttöjä... mutta mä tein alusta asti selväksi, että se on mun hommaa. Ja miehen hommaa on jaksaa käydä töissä.
 
Mun mielestä myös miehellä on oikeus nukkua enemmän. Mutta äidilläkin on oikeus välillä nukkua kokonaisia öitä. Sitä ei exä käytännön tasolla tajunnut, kun olin jo puoli vuotta nukkunut parin tunnin pätkiä niin hänen mielestään silti hänen unen tarpeensa oli suurempi. Kun lapsi oli 11kk ja erosimme, sain vain haukut siitä kuinka olin alkanut seota (sanoin hänelle jo kauan aikaa, että multa leviää pää kun en saa nukkua koskaan!) Siinä nähtiin se arvostus, mitä hän sille antoi että olin sitä mieltä että hän saa nukkua yleensä. Hänen mielestään se tarkoitti joka ikistä yötä, niin lomat kuin vkonloputkin..

Noh, nykyään on jo helppoa kun lapsi on 1v5kk ja yövalvomiset historiaa :) Nykyiselle avomiehelleni olen kertonut miten tilanne exän kanssa meni ja sanonut, että jos haluaa joskus yhteisen lapsen ja ei halua että erotaan niin munkin täytyy saada nukkua välillä..
 
mies herää aamulla aikasin töihin,joten en olis herättäny sitä kun uksu heräs syömään. poika on nukkunu 3kk iästä heräämättä joten tarvettakaa ei olisi. jos isä ei ole töissä se voi herätä mutta jos on niin mielestäni ei pidä herätä. eriasia jos äiti on masentunut tai jotain.
 
Meillä lapset ovat alkaneet nukkua yöllä vasta n. 10 viikon ikäisinä. Esikoisen ollessa vauva mies valvoi, kun ei osannut nukkua, kun tiesi, että me valvottiin lapsen kanssa aamuyöhön asti. Mies keitteli kahvia ja teki voileipiä ja kantoi välillä vauvaa, että sain levähtää hetken.

Kun kuopus oli vauva, hän nukahti aamuyöstä vasta puoli viiden aikaan. Esikoinen oli tuolloin taaperoikäinen ja heräsi tikkana seiskalta. Päivällä lapset eivät nukkuneet yhtä aikaa, sillä juuri, kun kuopus heräsi, oli esikoisen päikkäriaika. En siis olisi itse saanut nukkua kuin 2,5 tuntia vuorokaudessa, jos olisin yksin hoitanut lasta öisin. Kuopuksen aikaan vuoroteltiin paljon niin, että nukuttiin vähän ja kun toinen alkoi väsyä, niin toinen nousi hoitamaan vauvaa.

Mun mies tarvitsee muutenkin vähän unta. Nytkin, vaikka lapset nukkuvat läpi yön heräämättä, mies rupee nukkumaan noin 01-03 aikaan yöllä ja kello soi vähän ennen seitsemää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tiipi81:
Mä ainakin passitin miehen toiseen huoneeseen nukkumaan, jotta jaksoi pirteänä aamusin töihin. Jos olisin ollut jossakin vaiheessa ihan puhki ja poikki, niin mielellään olisi mies hoitanut yösyöttöjä... mutta mä tein alusta asti selväksi, että se on mun hommaa. Ja miehen hommaa on jaksaa käydä töissä.
Näin minäkin aattelen. Ja sen mieskin sanoi ihan suoraan kun vauvaa yritettiin, että tarvii ne unet että jaksaa töissä käydä ja pirteenä olla vielä illalla minua ja vauvaa hellimässä =) Ihan ymmärrettävää =)
 
WTF
mä imetin vajaa pari vuotta, joten isällä aika vaikea auttaa... olin leikkaukses ja sillon hän joutui heräämään yöllä ja sit ku pääsi n kotio sama jatkui niin kauan ku pystyin itse liikkumaan. ei hän ole valittanut... jo taas olis ollu pullo vauva, varmsti olis mies joutunu öisin heräämään syöttämään...
 

Yhteistyössä