Kuuluuko mun tuntea huonoa omaatuntoa jos en vie lastani joka päivä ulos?

Ei ulkoilut ole pakollisia.

 

voi höh, ap juttu jäi pois lainauksesta. Mutta ilmoittaudun joukkoon mukaan

Voisitko sä muuttaa meidän naapuriin?

 

Ei kai ole mitään aikaa milloin ne kuuluu aloittaa, mutta kyllä mun poika nukkui päikkynsä ulkona vaunuissa jo ihan vauvana. Puistokäynnit aloitettiin, kun poika oli vajaa 1,5-vuotias.

"vajaa 1,5-vuotias"? Johan nyt sentään

 

Kesällä lapset 6v, 4v. ja 1v hyvä kun saavat edes aamupalaa syötyä ja vaatteita vaihdettua, kun olisivat jo pihalla touhuamassa. Terassin ovella ollaan kuikuilemassa jo yöpaidoissa ja pyjamissa. Kaksi isompaa lähteekin heti aamupalan jälkeen ulos ja pikkuinen heti kun mä olen saanut tiskit laitettua. Ja yleensä ollaankin kesäisin (touko-syyskuu) lähes kokoajan pihalla, kun ollaan kotona. Syömässä käydään välillä tai syödään ulkona. Mä hoitelen kotia sitten illalla miehen tultua kotiin, joka usein grillaa iltaruuan.

Sadeilmoja kuitenkin Suomessa on aika paljon, joten koti saa olla aurinkoisina päivinä vähän sekainenkin, vaikka aika perfektionisti olenkin Sateisina päivinä saattaa joskus olla, ettei käydä edes pihalla, mutta oikeasti tuntuu että illalla olisi pakko päästä ulos, joten kahta päivää enempää ei sisällä lusita, oli sää mikä vaan.

Ja ei meillä pihalla sen kummempia virikkeitä lapsille ole (no tramppa joo, ja hiekkkalaatikko) mutta kummasti ne aina keksiii koko päiväksi leikkejä ja pelejä.

Mä NIIN rakastan kesää!!

 

Onhan se varmasti helpompaa ja vähemmän aikaa vievää jos voi "potkaista" lapset päivittäin ulos keskenään omalle pihalle touhuamaan kuin se että itse lähtee joka päivä lapsen kanssa ulkoilemaan esim. sinne leikkipuistoon. Se ulkoiluaika on pois niistä kotitöistä ja ruoanlaitoista ym.
En vaan jaksa käsittää että äidit jälleen saa aiheen kilpailulle; kuka ulkoilee kuinka paljon ja leipoo, kyläilee, siivoaa ym. sen lisäksi. Kaikista rankinta on varmasti jatkuvasti tehdä asioita vain miellyttääkseen/tehdäkseen vaikutuksen muihin.

 

Jokainen taplaa tyylillään, mutta ite en yksinkertaisesti kestäisi neljän seinän sisällä (=mukulat menis pitkin seiniä ja minä tulisin hulluksi!). Pääsen paljon helpommalla, kun ulkoillaan paljon. Illallakaan ei tarvii, kun tönästä sänkyyn ja sanoa hyvät yöt, niin 5min. ja koko kööri nukkuu

 

[QUOTE="satu";24088675]Onhan se varmasti helpompaa ja vähemmän aikaa vievää jos voi "potkaista" lapset päivittäin ulos keskenään omalle pihalle touhuamaan kuin se että itse lähtee joka päivä lapsen kanssa ulkoilemaan esim. sinne leikkipuistoon. Se ulkoiluaika on pois niistä kotitöistä ja ruoanlaitoista ym.
En vaan jaksa käsittää että äidit jälleen saa aiheen kilpailulle; kuka ulkoilee kuinka paljon ja leipoo, kyläilee, siivoaa ym. sen lisäksi. Kaikista rankinta on varmasti jatkuvasti tehdä asioita vain miellyttääkseen/tehdäkseen vaikutuksen muihin.[/QUOTE]

Ja minä taas en jaksa käsittää tätä priorisointia. Kumpi on tärkeämpää, kotityöt vai liikunta ja raitis ilma? Mulla on 4- ja 1-vuotiaat joita ei tosiaankaan voi "potkaista" päiväksi pihalle, mutta mä organisoin ruuanlaiton yms. sillä tavalla, ettei mun tarvi tuntikausia joka päivä lymytä sisällä kotihommissa. Luovuutta kehiin, mammat.

Ja sitäpaitsi, ulkona olevat ihmiset ei juuri sotke siellä sisällä.

 

Kyllä meillä näin kesällä hyvällä ilmalla käydään joka päivä ainakin tuossa pihassa, mutta sadesäällä meitä ei ulos kyllä saa ja talvella ulkoilua inhoan, mutta kyllä silloinkin jonkin verran ulkoillaan, mutta ei joka päivä.
Puistoissa en tykkää käydä, kun tylsistyn itse siellä välittömästi ja ne kerrat jolloin olen lähipuistoissa käynyt, niin ainuttakaan äitiä lapsineen en siellä ole nähnyt.
Meillä ei ulkoilu edes ole mitään energianpurkausta, kun isompi tuolla tutkii ötököitä ja haahuilee vaan, aikansa tutkii ja leikkii hiekkiksella ja sitten painuu sisälle, monesti olen joutunut itse lopettamaan nurmikonleikkuun kesken, kun lapsi painuu sisälle.

 

samojen asioiden kanssa painii varmaan jokainen jossain määrin, mutta kun äiti-lapsi suhde on kunnossa, niin eiköhän se kestä vähän kaikenlaista, meitä on niin moneen junaan että turha katsoa kelloa tai varsinkaan neuvolan "pupun päivä" listaa/ohjetta. Mittikää itseänne ja katsokaa lastanne, halatkaa ja suukottakaa, korvat myös avoinna, aika simppelii, mutta AH niin raskasta kotimutsin arkea !

 

Itse ei viitsitä, mutta auta armias, jos päivähoidossa heitettäis rutiinit roskakoriin ja oltais viisi päivää putkeen ulkoilematta!! Ulkoilu kuuluu lapsen rutiineihin ja yleensä lapset siitä myös nauttii hyvin paljon. Poikkeuksiakin varmaan on, mutta ei tommonen vanhemman "mua ei huvita" - asenne oo kyllä mistään kotosin, eikä todellakaan mikään syy olla ulkoilematta.

 

[QUOTE="äiti";24087460]Mä nimittäin tunnen ja alan stressata siitä aina heti aamusta että missä vaiheessa vien lapsen pihalle. Tämä alkaa jo ahdistaa. Sitten jos en jostain syystä ole vienyt lasta koko päivässä pihalle niin illalla tulee kauhea olo ja mietin onko lapsella ollut tylsää kun koko päivä oltu sisällä.[/QUOTE]

Siis mikä siinä niin vaikeeta on?

 

Kyllähän se ois tärkeä saada raitista ilmaa, happea enemmän. Myöskin valo tekee hyvää.

Iteki oon aivan liian laiska ulkoilemaan...ku ei sielä oo mitään muuta tekemistä ku lenkkeilyä ja kasvimaan perkkausta, ja ei ne aina huvita... Onneksi lapsi ei vielä kerjää ulos menoja.

 

Palstan mukaan ruoka saa olla paskaa, vaikka söisi´tte eineksiä joka päivä, ja kämppä saa olla paskainen. Mutta ulkona pitää olla, vaikka joka ainoaa vituttaisi siellä seistä, siellä ei olisi kavereita eikä tekemistä. Ja vaikka lapset keksisivät sisällä temppuratoja, askarteluja ihan omasta päästä (monta laatikollista askarteluvälineitä), pitäisivät toisilleen jumppakouluja, leikkisivät, soittaisivat soittimia, leipoisivat, laittaisivat ruokaa, lukisivat...

mutta jos ulkona ei seistä 2 tuntia 2 kertaa päiväässä, niin kyllä on laiskaa!!!!

Jep. Kyllä nää jutut on just toisinpäin.Ei normaalilla ahkerall aperheen emännällä ole aikaa seistä pihalla tuntikausia. Ei ennen ulkoiltu kersojen kanssa. Ei omassa lapsuudessa ainakaan. emännät laittoivat ruokaa ja lapset menivät ulos kouluiässä kun siihen itsenäisesti kykenivät.

Siivous ja ruoanlaitto vie aikaa.

Tää oli varmaan paras näistä kommenteista! Joo eihän entisaikaan ulkoiltu. Jos sun lapsuudessa ei niin tehty, niin oletko täysin varma että muilla oli samoiten? Itse olen kyllä kuullut, lukenut, katsonut, elänyt yms. että kyllä sitä entisaikaan nimenomaan ulkoiltiin. Jos ei äiti ehtinyt, vanhemmat lapset, naapurit, mummot yms. vahtivat pienempiä. Omat vanhempani (ja toki heidänkin vanhempansa, sisaruksensa ynnä muut) ovat ulkoilleet lapsena huomattavasti enemmän kuin mitä oma lapseni. Kouluunkin poljettiin, käveltiin tai hiihdettiin oli matka sitten lähes millainen tahansa. Nykyään on vaan kaikki pelit ja vempeleet (sisähommat) niin paljon tärkeämpiä kuin se raitis ilma. Ja autolla pääsee omasta autotallista parkkihalliin.

Sitten nämä mammat, jotka eivät saa sitä persettään hilattua ulos väittävät, että ne kyttäävät, marmattavat jne. jotka ulkoilevat, niin kyllä se nyt taisi pahemman kerran osua haukku omaan nilkkaan. Ei mua kiinnosta se, jos jokin mamma ei tajua miten tärkeää se raitis ilma on. Meillä on haukku, joka pitää huolen siitä että me ulkoillaan (käydään mettässä) vähintään kaksi kertaa päivässä. Samoiten aamulenkin jälkeen jäädään likan kanssa ulos, oli keli lähes mikä tahansa (ainakin meijän likka nauttii vesisateesta, kuralätäköistä, lumesta, auringosta), ja iltalenkkiä ennen ulkoillaan. Tämän lisäksi ehdin kyllä helposti hoitaa normaalit kotiaskareet (tehdä tavallista kotiruokaa - eineksiä hyvin harvoin, siivota, pestä pyykkiä, rentoutua, käydä kaupoilla, kylillä, askarella, maalailla, rakennella jne.).
Kyllä lapsesta sen huomaa, kun saa raitista ilmaa: ruoka maistuu paremmin ja samoiten uni.
Ihan pienestä asti siis ulkoiltu: ensin vaunuteltu, sitten keinuttu, pyöritty lumessa, hiekassa jne., nykyään fillaroidaan, kävellään, tehdään hiekkakakkuja, keinutaan, uidaan, tehdään lumijuttuja ja mitä nyt sattuu mieleen tulemaan. Ei sen ulkoilun tarvitse olla 2x2h, vaan mikä itestä tuntuu hyvälle. Jo puoli tuntiakin saa omankin olon kohenemaan. Sen nyt ehtii ulkoilla koska vaan, vaikkei omaisikaan sitä organisointikykyä. Ja kyllä ulkoilusta myös oppii yhtä jos toista, ainakin kukkia, puita, lintuja, leikkarilla toimimista, liikenteessä käyttäytymistä...

Ja tuo lainauksen ensimmäinen kappale kyllä kertoo sen missä ongelma piilee.

Ja ei tämä ei nyt ole mitään kehumista eikä haukkumista, vaan sitä faktaa ettei tarvitse k otassa tehdä hommia.

 

Me kyllä ulkoillaan, muttei ihan joka päivä. Kun on hyttysiä enempi niin emme nokkaamme ulos pistä, 1,5 v on herkkä pistoille ja pistoista tulee isot kutisevat paukamat.
Keskipäivällä en myöskään halua mennä koska pelkään lapsen palavan.
Käydään sitten iltapäivän-illan aikaan. Muutoin toki kaupassa käydään muulloinkin.

 

Ulkoilun tarpeellisuudesta tai tarpeettomuudesta tässä ketjussa nyt oli jo monta mieleipidettä, joten eipä niitä lisää. Mutta miksi ulkoilu niin ahdistaa, että sitä pitää jo aamusta miettiä? Selvästi ap, pidät sitä tärkeänä, mutta eikö silloin ulkoilulle löytyisi aikakin? Eihän tuohon nyt tarvitse pitkää aikaa käyttää eikä moisesta stressaantua. Ethän ole masentunut ja käytä palstan vastauksia perusteluun olla sisätiloissa päiviä?

 

Meillä ei ulkoilla tuota 2hx2 päivässä enkä ota siitä paineita. Käydään ulkona aamupäivästä jos käydään, joskus jää päiviä väliin ettei ulkoilla ollenkaan. Nyt kun vielä olen kotona niin en halua aikatauluttaa päiviä niinkuin täällä moni tuntuu tekevän (eli tyyliin 10 minuuttia päivässä jää aikaa sellaiseen mitä ei ole suunniteltu etukäteen), rutiineihin ja rytmeihin päästään kyllä varmasti mukaan vielä sitten kun palaan töihin, joten nyt en sitä kelloa halua kytätä että mitä ehditään päivän aikana tekemään.

Samaa mieltä olen siinä että omassa lapsuudessani ei vanhemmat todellakaan seisseet vahtimassa missään leikkipuistoissa niinkuin nykyään näkee. Lapset ulkoili enemmän sitten vähän vanhempana kun niiden uskottiin osaavan tehdä se yksin, ei vanhemmilla ollut aikaa olla koko ajan vahtimassa. Ja omaan lapsuuteen liikunta kuului isona osana elämää; hiihdettiin, luisteltiin, uitiin, pelattiin ulkona jne. Mutta tosiaan enemmän sitten kun oltiin sen ikäisiä että osattiin jo itse mennä tai saattoi pihalle jättää keskenään. Ei ole jäänyt traumoja

 

Fortune: Itse en ainakaan syyllistänyt kaikkia paljon ulkoilevia vanhempia vaan meidän isolla asuinalueella on yksi, joka ihan avoimesti ja selänkin takana arvostelee muitten ulkoilemisia. Hänelle ei siis riitä se, että ulkoilee ihan kohtuupaljon vaan hänen mukaan lapsi tarvitsee ulkoilua aamulla ja illalla noin 2 tuntia. Joskus kyseli, että missä on oltu ja vastasin, ettei oltu eilen ulkona, kun satoi. Sain sitten kuulla, miten lapsen kanssa pitää ulkoilla sateellakin ja hän ainakin ulkoilee. Onneksi näitä ei ole enempää, mutta kyttäys tässä ja muissakin asioissa laittaa ärsyttämään.

 

Moinen syy ei tee kenestäkään huonoa äitiä.
Hassu ajatuskin.

 

Tokihan me täällä Suomessa ollaan siitä kiitollisessa asemassa, että täällä todellakin ilma on selvästi raikkaampaa kuin esim Espanjassa(Kummasti siellä silti ulkoilu oli hetkittäin mukavampaa - johtuisko paineiden puuttumisesta? Täällä kun tuntuu että siitä on tehty vain suoritus).
Kyllä mä itsekin viihdyn ulkona jos saan vaan liikkua samalla. Nää päivät sisätiloissa tosi kovan flunssan kourissa on olleet tuskaa, mutta toisaalta niin ovat hellepäivätkin jolloin vauva karjuu täyttä kurkkua vaunuissa non-stop - siitä on ulkoilun ihanuus kaukana. Eli toisin sanoen - se "oma" juttu ulkoilun suhteen pitänee vain löytää, meille siis esim vaunulenkit näillä keleillä eivät ole sitä Rannalle? Kunhan tää tauti paranee Katsotaan ja kokeillaan, kyllä se siitä.

Kaipa sun palstan mukaan pitäisi rypeä helvetin tuskissa ja repiä itsesi väkisin pöjöttämään pihalle. Mutta jos ei sinne ulos jaksa raahautua, niin so? Ei se meidän ulkoilusta ole pois. Kukin tyylillään.

 

No ei kai nyt sentään kuulu tuntea huonoa omaatuntoa. Teet niin kuin itse parhaaksi näet.

Omalta kohdaltani vain voin sanoa, että tuntuu jotenkin pöhköltä, jos ei tule käytyä ulkona lapsen kanssa. Päivä tuntuu ka-ma-lan pitkältä. Asutaan melko pienessä kt-asunnossa, ei täällä hirveesti tekemistä keksi... Me ulkoillaan 2-4 kertaa päivässä, mutta ei tuntikausia kerrallaan, ei tuollainen vähän päälle yksivuotias jaksa ja tekeminen loppuu kesken.

Talvellakin, kun lapsi oli pienempi, ulkoiltiin päivittäin. Mutta se ulkoilu saattoi olla kävellen kirjastoon/kauppaan tms. Tulipahan kuitenkin raitista ilmaa ja äiskälle hyötyliikuntaa.

Keväällä, kun lapsi oli noin 11kk, aloimme käymään leikkipuistossa ja nyt käydäänkin siellä vähintään kerran päivässä, joskus jopa kolme kertaa. Se on tuossa parin sadan metrin päässä.

Meillä poika selvästi haluaa ulos, tuo kengät esille jne. Ei kuitenkaan ole mikään adhd-tapaus. Eikä me ulkona seisoskella 2h. Mä leikin lapseni kanssa hiekkalaatikolla, ollaan piilosta, kiikutaan, käydään kahluualtaalla polskimassa, jahdataan oravia/lintuja. Lapsen ehdoilla.

 

Jos on ihan pieni lapsi niin ymmärrän tavallaan, meillä tyttö oppi myöhään kävelemään niin emme talvella juuri tuolla pihalla töröttäneet, mutta muuten ulkoilu on ihan ehdoton lapselle ja aikuiselle, mä tulisin hulluksi sisällä! Tai niin kuin nyt kun tyttö on kipeänä, ihan kauheaa olla monta päivää sisällä :/

 

Itse varmaan sekoaisin jos en kävisi ollenkaan ulkona päivän aikana...
Enkä ole mikään adhd, vaan oiekastaan aika laiska, mutta kyllähän kesällä kuuluu olla ulkona!

 

Joo pode vaan

 

Meillä kyllä ulkoillaan, jopa enemmänkin kuin muutama tunti päivässä ja silti ruoka tulee laitettua ja koti siistimpi kuin keskimäärin lapsi- ja koiraperheillä. Minä haluan kasvattaa lapseni arvostamaan raikasta, puhdasta ulkoilmaa (vs. nykyaikana entistä huonompi sisäilma ongelmineen) ja liikkumisen iloa. Me ei todellakaan kökötetä ulkona, vaan leikitään hiekkalaatikolla, seikkaillaan metissä, käydään puistossa jne. jne. Ulkoilu on tosi mukavaa!

 

Meillä ei ulkoilla joka päivä.

Johtuu siitä että meidän kerrostalon piha on todella ankea tuolle reilu 1-vuotiaalle. Ei vauvakiikkua, liukumäkeä, hiekkalaatikko on pieni ja korkealaitainen + niin kukkurallaan hiekkaa että tuo on päällään tippumassa siitä minuutin välein. Lähellä ei ole mitään leikkipuistoa. En jaksa mennä monella bussilla kun jo matkoihin saa tunteja kulumaan.

Jalkakäytävää pitkin kävellään, kaupassa käydään, siinä on toistaiseksi meidän ulkoilut.

Vastapainoksi käydään todella usein mummolassa, siellä on turvallinen piha kiikkuineen ja luontoa ympärillä.

Kyllä tekin ulkoilla kerkeette tarpeeksi kun lakkaat stressaamasta liikaa. Käyt kun tuntuu hyvältä, kyllä lapsesta näkee milloin tarttis happihyppelyn.