Kuuluuko aikuisen miehen ihailla äitiään vai vaimoaan

[Sinuna sanoisin]

Lisään vielä, että mies jokin aika sitten vielä aina muistutti, kuinka hänen äiti tekee parempaa makaronilaatikkoa ja lihapullia jne... Tuosta suutuin ja sanoin, että en tee enää ruokaa lainkaan, jos arvostelee, ja siihen se arvostelu sitten loppui. Mutta hyvin huomaa, kuinka äiti on ajatuksissa.. "äiti kyllä silitti paitani", "äiti kyllä silittää aina lakanat ja pöytäliinat "

Että parasta sitten muuttaa äidin kanssa asumaan. Ei kuulosta terveeltä, tosiaankaan!

 

[vieras]

kuinka ap itse arvostat itseäsi?
kuinka hyvä itsetunto sinulla on?

näkökulmaa vaihtaen...

 

[BDT]

En tunne ketään normaalia aikuista ihmistä joka sanoisi jomman kumman oman vanhempansa olevan ihmisenä parempi kuin puolisonsa. Herää kysymys miksi hän on kanssasi naimisissakaan.

Tiedän kyllä monia jotka kunnioittavat vanhempiaan, minäkin omiani. Mutta jalustalle ei oikein voin vanhempaansa laittaa puolison kustannuksella.
Outoa käytöstä.

 

[mii]

Aiti ja vaimo eivat yksinkertaisesti ole vertailukelpoisia.

Minulle ei koskaan tullut oloa etta mieheni olisi verrannut minua aitiinsa vaikka tiesin hyvin kuinka paljon mieheni rakasti, kunnioitti ja ihaili aitiaan taman elaessa. Aiti oli aina ykkos-aiti ja mina ykkos-vaimo ilman mitaan vastakkainasettelua.

Vaikuttaa silta etta sinulla ja miehellasi on paljon asioita selvitettavana.

 

[unikuu108]

vaimoa tietenkin, muutenhan se olis äitinsä kanssa naimissa jos vaan vois

peesi.

 

[toinen näkökulma]

Aiti ja vaimo eivat yksinkertaisesti ole vertailukelpoisia.

Minulle ei koskaan tullut oloa etta mieheni olisi verrannut minua aitiinsa vaikka tiesin hyvin kuinka paljon mieheni rakasti, kunnioitti ja ihaili aitiaan taman elaessa. Aiti oli aina ykkos-aiti ja mina ykkos-vaimo ilman mitaan vastakkainasettelua.

Vaikuttaa silta etta sinulla ja miehellasi on paljon asioita selvitettavana.

Peesi.

Äiti on aina äiti ja vaimo on vaimo. Äiti kasvatti hänestä aikuisen ihmisen, vaimo on kumppanina ja tukena aikuiselämän aikana. Jos miehesi ei sitä ymmärrä, niin kannattaa se hänelle hellävaroen selittää (sillain naisellisesti, tiedäthän , ja oman esimerkin kautta näyttää miehelle se, mihin hänen äitinsä ei pysty).

Omia asenteita kannattais tarkistaa kans siltä varalta, että miten siihen pojan äitiin itse suhtaudut? Jos kilpailee ja vertailee itseään miehen äitiin, niin väkisinkin löytää itsessään puutteita. Ja kun itse kiinnittää niihin huomiota, niin kyllä toisetkin sen huomaa. Kokeiltkaa vaikka, jos ette usko!

Kannattaa lakata kilpailemasta äidin kanssa siitä, kumpi on hänelle maailman paras äiti, vaan mieluummin keskittyä olemaan maailman paras vaimo omalle miehelle.

Ota mieluummin tyttären rooli myös miehesi perheessä. Kysy äidiltä välillä neuvoa, kutsu kahville, käy hänen luonaan. Tuskin sä omankaan äidin kanssa isäsi huomiosta tappele, miksi tappelisit tavallaan "toisen äitisi" kanssa hänen poikansa huomiosta? En usko, että äitinsä halua sinun rooliasi ottaa, mutta älä sinäkään yritä olla miehellesi äiti, siihen kun ei kukaan muu kuin äiti koskaan pysty.

 

[vieras]

Kyllä noista miehen kommenteista tulee mieleen, että napanuora on katkaisematta ja irtiotto tekemättä. Itsenäinen aikuinen osaa olla vertailematta kumppaniaan vanhempaansa.
Miehenikin kunnioittaa äitiään, mutta kyllä hän minua rakastaa ja kunnioittaa aivan eri tavalla. Meidän perhe-elämä on meidän perhe-elämää, eivätkä vanhempamme kuulu meidän suhteeseemme.
Minäkin rakastan ja kunnioitan isääni kovasti, mutta mieheni on minulle toisella tavalla äärettömän rakas ja ihana, eikä olisi koskaan tullut mieleenikään laittaa näitä rakastamiani miehiä kilpailemaan keskenään millään tasolla tai tavalla.
Jossain vaiheessa on luontevaa, että suhde vanhempiin etääntyy ja oma puoliso on se, jonka rinnalla seistään ja jota rakastetaan, oma perhe on se, jonka hyvinvointi on oman lapsuudenperheen edellä. Samoin lastenkasvatus ja kasvatusvastuu on minun mielestäni kypsillä vanhemmilla itsellään, on parempi, etteivät appivanhemmat pyri ottamaan vanhempien paikkaa perheessä.
Toki isovanhempien ja lasten suhde on tärkeä ja sitä tulee vaalia, mutta missään nimessä isovanhemmat eivät mielipiteineen saisi ajaa vanhempien edelle tai edes yrittää sitä (ellei ole kysymyksessä jokin ääriesimerkki, esim. huolehtimaan kykenemättömät alkkisvanhemmat ja huolestuneet isovanhemmat).

 

[Oidipus?]

Lisään vielä, että mies jokin aika sitten vielä aina muistutti, kuinka hänen äiti tekee parempaa makaronilaatikkoa ja lihapullia jne... Tuosta suutuin ja sanoin, että en tee enää ruokaa lainkaan, jos arvostelee, ja siihen se arvostelu sitten loppui. Mutta hyvin huomaa, kuinka äiti on ajatuksissa.. "äiti kyllä silitti paitani", "äiti kyllä silittää aina lakanat ja pöytäliinat "

Että parasta sitten muuttaa äidin kanssa asumaan. Ei kuulosta terveeltä, tosiaankaan!

Näinpä. Miksei se mies itse silitä paitojaan?

Meillä mies on parista ruokalajista (esim. kaalilaatikko) sanonut että äidin tekemä on kyllä parempaa, no ei siinä mitään, mies on tehnyt kaalilaatikon seuraavalla kerralla itse äitinsä reseptillä =) Äitinsähän on vain kasvattanut hänet aikuiseksi, antanut toimintamalleja, eikä ollut mikään lapsuusajan hoitaja ja vaimo aikuusajan hoitaja jotka olisivat jossain kilpailutilanteessa.

 

[Rukoilijasirkka]

minkhän ikäinen tää mies onkaan?

29 vuotta.

kyllä se siitä vielä voi kasvaa ja aikuistua.
omien kokemusten perusteella sanoisin näin.

HYi! Kyllä tuonikäisen kuuluisi jo olla mies, eikä tuttisuu.

 

[ap]

Miehen vertailu on tullut esille monessa yhteydessä. Esimerkiksi nyt vaikka jopa lakanoiden silitys, niin siitäkin mies heti muisti äitinsä ja kertoi, miten hänen äitinsä tekee ja äänessä oli selvästi arvostusta siihen, kuinka hänen äitinsä näkee vaivaa niiiin paljon. Kerran meillä oli pesuohjelmat rikki pyykkikoneessa, niin mies anoppilasta tultuaan kertoi, kuinka hänen äitinsä on huolissaan meidän pyykeistä, että tuleeko niistä puhtaita. Monesti mies kuuntelee aina äitiään, mitä tulee neuvoihin, ja mieluiten kysyykin neuvoa äidiltään. Esimerkiksi johonkin ongelmatilanteeseen saataan neuvoa ja kertoa mielipiteeni, mutta vasta jos äidin hyväksyntä on tullut, mies tekee niin.

Miehen äiti on myös liikunnallinen, todella liikunallinen. Minä taas en. Mies on monesti yrittänyt "muokata" minusta liikunnallista ja on kertonut, kuinka hänen äitinsä jopa viimeisillään raskaana hiihti 15km ja on kertonut, että häntä oksettaa kun minä olen laiska liikunnan suhteen.

Suhteen alussa mies sanoi, että "äitiä kyllä rakastaa niin paljon, että voiko ketään muuta naista rakastaa yhtä paljon". Luulin sitä vitsiksi, mutta tuntuu, että ihan oikeasti äiti on miehelle ykkönen.

Minulla on takana aiempia suhteita, eikä tällaisia asioita ole tullut esille. Anoppi muuten myös jatkuvasti kehuu poikaansa minulle, kertoo aina kun tapaamme miten hyvä mies minulle on, miten ihana mies oli pienenä, miten hyvä tuuri minulla kävi kun sain mieheni jne.

 

[vieras]

Musta tuollainen vertailu on täysin turhaa. Suhde molempiin on tietty täysin eri, mutta miksei saisi joiltain osin ihailla myös äitinsä osaamista, esim. ruuanlaittotaitoa.

 

[dfdf]

Vaimon pitäisi olla tärkeämpi.

 

[Ultramariini]

En minä tiedä kuuluko miehen ihailla ketään. Mutta suotavaa olisi että mies kunnioittaisi vaimoaan.
Tosin en näe pahana sitäkään, jos mies kunnioittaa äitiään. Mutta miesten ei pitäisi vertailla äitiään ja vaimoaan toisiinsa. Ei hyvässä, eikä pahassa.

 

[pii]

no huh,huh! aikamoisen mammanpojan olet itsellesi ottanut...

 

[Rukoilijasirkka]

Mistähän tuommoinen sairas suhde äitiin oikein syntyy? :$

 

[r u u s a]

Toivottavast ei kumpaakaan. :|

 

[toinen näkökulma]

minkhän ikäinen tää mies onkaan?

29 vuotta.

kyllä se siitä vielä voi kasvaa ja aikuistua.
omien kokemusten perusteella sanoisin näin.

HYi! Kyllä tuonikäisen kuuluisi jo olla mies, eikä tuttisuu.

Mies on aina äidille poika, mikä ihmeen tarve on porukalle kilpailla äidin kanssa? Kyllä mäkin rakastan omaa äitiäni ja isäänikin . Ja aina omilla vanhemmilla on oma erityinen sija ihmisen sydämessä, minkä ihmeen takia miehen ja hänen äidin äiti-poika suhde yritetään korvata vaimo-mies suhteella? Eihän miehennekään pysty teille koskaan omaa isäänne korvaamaan eikä hänen kuuluisikaan isän paikkaa viedä. Jos miniän ja anopin välillä ylipäätäänsäkin esiintyy valtataisteluita, niin ei miehen kuulu ollenkaan sekaantua oma-aloitteisesti niihin. Eri asia taas on, jos puolueettomasti ilmaisee mielipiteensä, jos häneltä sitä kysytään.
Jos tämä ei miniälle tai anoopille ole ihan selvää, niin heidän kuuluu selvittää välit ennen kaikkea keskenään, vetämättä "peittoa" (eli miestä) omalle puolelle. Ja jos mies lähtee jompaa kumpaa puolustamaan, kun miniä tappelee anopin kanssa, niin eipä ole häntäkään paljon järjellä pilattu.

 

[vieras]

Ihailla ja kunnioittaa voi kumpaakin, mutta fiksu aikuinen ihminen ei vertaile äitiään ja puolisoaan.

 

[??]

minkhän ikäinen tää mies onkaan?

29 vuotta.

kyllä se siitä vielä voi kasvaa ja aikuistua.
omien kokemusten perusteella sanoisin näin.

HYi! Kyllä tuonikäisen kuuluisi jo olla mies, eikä tuttisuu.

Mies on aina äidille poika, mikä ihmeen tarve on porukalle kilpailla äidin kanssa? Kyllä mäkin rakastan omaa äitiäni ja isäänikin . Ja aina omilla vanhemmilla on oma erityinen sija ihmisen sydämessä, minkä ihmeen takia miehen ja hänen äidin äiti-poika suhde yritetään korvata vaimo-mies suhteella? Eihän miehennekään pysty teille koskaan omaa isäänne korvaamaan eikä hänen kuuluisikaan isän paikkaa viedä. Jos miniän ja anopin välillä ylipäätäänsäkin esiintyy valtataisteluita, niin ei miehen kuulu ollenkaan sekaantua oma-aloitteisesti niihin. Eri asia taas on, jos puolueettomasti ilmaisee mielipiteensä, jos häneltä sitä kysytään.
Jos tämä ei miniälle tai anoopille ole ihan selvää, niin heidän kuuluu selvittää välit ennen kaikkea keskenään, vetämättä "peittoa" (eli miestä) omalle puolelle. Ja jos mies lähtee jompaa kumpaa puolustamaan, kun miniä tappelee anopin kanssa, niin eipä ole häntäkään paljon järjellä pilattu.

No entäs kun mies ihan itse vertailee ja tuo esille äitinsä paremmuutta monella tavalla?

 

[Kaikki rakastavat Raymondia...]

Miehen vertailu on tullut esille monessa yhteydessä. Esimerkiksi nyt vaikka jopa lakanoiden silitys, niin siitäkin mies heti muisti äitinsä ja kertoi, miten hänen äitinsä tekee ja äänessä oli selvästi arvostusta siihen, kuinka hänen äitinsä näkee vaivaa niiiin paljon. Kerran meillä oli pesuohjelmat rikki pyykkikoneessa, niin mies anoppilasta tultuaan kertoi, kuinka hänen äitinsä on huolissaan meidän pyykeistä, että tuleeko niistä puhtaita. Monesti mies kuuntelee aina äitiään, mitä tulee neuvoihin, ja mieluiten kysyykin neuvoa äidiltään. Esimerkiksi johonkin ongelmatilanteeseen saataan neuvoa ja kertoa mielipiteeni, mutta vasta jos äidin hyväksyntä on tullut, mies tekee niin.

Miehen äiti on myös liikunnallinen, todella liikunallinen. Minä taas en. Mies on monesti yrittänyt "muokata" minusta liikunnallista ja on kertonut, kuinka hänen äitinsä jopa viimeisillään raskaana hiihti 15km ja on kertonut, että häntä oksettaa kun minä olen laiska liikunnan suhteen.

Suhteen alussa mies sanoi, että "äitiä kyllä rakastaa niin paljon, että voiko ketään muuta naista rakastaa yhtä paljon". Luulin sitä vitsiksi, mutta tuntuu, että ihan oikeasti äiti on miehelle ykkönen.

Minulla on takana aiempia suhteita, eikä tällaisia asioita ole tullut esille. Anoppi muuten myös jatkuvasti kehuu poikaansa minulle, kertoo aina kun tapaamme miten hyvä mies minulle on, miten ihana mies oli pienenä, miten hyvä tuuri minulla kävi kun sain mieheni jne.

Oletko katsonut liikaa tv:tä?

 

[vieras]

Kun juteltiin rauhallisesti illalla asiasta, niin mies vielä sanoi että "sekös sinua harmittaa kun puhun hellyydellä äidistä"

Ihan kuin haluais satuttaa sua ja sun kiusallakin ihailee äitiään!!
Kysy siltä, miksi siten asuu sun, eikä äitinsä kanssa?

 

[vieras2]

kuinka ap itse arvostat itseäsi?
kuinka hyvä itsetunto sinulla on?

näkökulmaa vaihtaen...

Peesi tähän.

 

[Rukoilijasirkka]

minkhän ikäinen tää mies onkaan?

29 vuotta.

kyllä se siitä vielä voi kasvaa ja aikuistua.
omien kokemusten perusteella sanoisin näin.

HYi! Kyllä tuonikäisen kuuluisi jo olla mies, eikä tuttisuu.

Mies on aina äidille poika, mikä ihmeen tarve on porukalle kilpailla äidin kanssa? Kyllä mäkin rakastan omaa äitiäni ja isäänikin . Ja aina omilla vanhemmilla on oma erityinen sija ihmisen sydämessä, minkä ihmeen takia miehen ja hänen äidin äiti-poika suhde yritetään korvata vaimo-mies suhteella? Eihän miehennekään pysty teille koskaan omaa isäänne korvaamaan eikä hänen kuuluisikaan isän paikkaa viedä. Jos miniän ja anopin välillä ylipäätäänsäkin esiintyy valtataisteluita, niin ei miehen kuulu ollenkaan sekaantua oma-aloitteisesti niihin. Eri asia taas on, jos puolueettomasti ilmaisee mielipiteensä, jos häneltä sitä kysytään.
Jos tämä ei miniälle tai anoopille ole ihan selvää, niin heidän kuuluu selvittää välit ennen kaikkea keskenään, vetämättä "peittoa" (eli miestä) omalle puolelle. Ja jos mies lähtee jompaa kumpaa puolustamaan, kun miniä tappelee anopin kanssa, niin eipä ole häntäkään paljon järjellä pilattu.

Todellakin miehen kuuluu puolustaa omaa vaimoaan, eikä äitiään. Vässykän miehen ei kannata ikinä muuttaa sitten pois äidin luota. Mullakin on poika. En silti halua hänestä jäävän mikään tississä roikkuva vässykkä.

 

[Keittiönoita]

Lisään vielä, että mies jokin aika sitten vielä aina muistutti, kuinka hänen äiti tekee parempaa makaronilaatikkoa ja lihapullia jne... Tuosta suutuin ja sanoin, että en tee enää ruokaa lainkaan, jos arvostelee, ja siihen se arvostelu sitten loppui. Mutta hyvin huomaa, kuinka äiti on ajatuksissa.. "äiti kyllä silitti paitani", "äiti kyllä silittää aina lakanat ja pöytäliinat "

Mä tein aikoinaan silloiselle avomiehelleni niin, että perjantaina töistä tultuani katoin ruokapöydän kahdelle hengelle oikein kauniisti lautasliinoineen, lautasliinarenkaineen, kynttilöineen ja viinipulloineen. Lautaselle laiton avomieheni äidin puhelinnnumeron ja lähdin viikonlopuksi ystävättereni luokse :xmas:

 

[R86 harmaana]

Lisään vielä, että mies jokin aika sitten vielä aina muistutti, kuinka hänen äiti tekee parempaa makaronilaatikkoa ja lihapullia jne... Tuosta suutuin ja sanoin, että en tee enää ruokaa lainkaan, jos arvostelee, ja siihen se arvostelu sitten loppui. Mutta hyvin huomaa, kuinka äiti on ajatuksissa.. "äiti kyllä silitti paitani", "äiti kyllä silittää aina lakanat ja pöytäliinat "

Mä tein aikoinaan silloiselle avomiehelleni niin, että perjantaina töistä tultuani katoin ruokapöydän kahdelle hengelle oikein kauniisti lautasliinoineen, lautasliinarenkaineen, kynttilöineen ja viinipulloineen. Lautaselle laiton avomieheni äidin puhelinnnumeron ja lähdin viikonlopuksi ystävättereni luokse :xmas:

[] Mites tarina jatkuu? Menikö viesti perille vai soittiko äidilleen? Tuliko ero heti tuon tapahtuman jälkeen?