Kuulostanko itsekkäältä äidiltä?

[ä-ää]

Meillä on 1v2kk lapsi, aikomuksena on hoitaa kotona niin pitkään kuin mahdollista.
Uuden kodin rakentaminen alkaa todennäköisesti ensi kesänä/syksynä, jolloin siis mies on jatkuvasti joko töissä tai rakennuksella. Ja minä siis kahdestaan lapsemme kanssa.

Tässä yhtenä päivän tuli puheeksi -osittain vitsillä- että millonkas sitä toista lasta aletaan yrittämään, johon totesin että ei ennen kun uusi koti on valmis koska en halua olla kahden pikkuisen kanssa yksin aamusta iltaan.
Mies tuumasi tähän etten olis ensimmäinen nainen joka hoitaa kahta pientä ku mies rakentaa uutta kotia ja käy töissä. No en toki, mutta jos/kun ajattelen itseäni ja omaa jaksamistani ni en haluasi olla tuossa tilanteessa. Yhden, joka ei ole enää ihan pikkuvauva, saa helpommin hoitoonkin hetkeksi jotta vaikkapa rakennushommiin pääsee itsekkin hetkeksi tms.

Enemmän kun aloin asiaa ajatella ni löydän vain hyviä puolia siitä että tuo lapsi saa kasvaa isommaksi ja omatoimiseksi ennen uuden vauvan tuloa sekä nauttia molempien vanhempien täydestä huomiosta Monet näistä syistä liittyy omaan mukavuudenhaluuni :/ mm. ei ole kahta puettavaa/syötettävää kun toinen osaa jo itse. Isompi jaksaisi pikkumatkoja kävellä jottei tuplien kanssa tarvitsis taistella. Todennäköisesti jaksaisi kiinnostua lastenohjelmista mm. imetyksen ajaksi..

Kun itsekseni tässä mietin ni mulle tulee tosi itsekäs olo, toisaalta koitaan järjellä selittää että ei kai se ole paha asia jos pohtii jo valmiiksi omaa jaksmista?! :/

 

["maitokahvi"]

Et, vaan järkevältä äidiltä.

 

["vieras"]

Et kuulosta itsekkäältä vaan järkevältä.

 

[Huom harmaana]

Onko siihen joku erityinen syy, miksi lapset pitäisi tehdä peräkanaa? Jos ei ole, niin miksei sen ensimmäisen kasvamista voisi odottaa?

 

[...]

Oma opäätös, raskasta on monen pienen kanssa olla yksin... itsellä 3 alle 2,5 vuotiasta ja päivääkään en vaihtaisi, mutta omaa "aikaa" ei ole. En pääse lenkille, en kokouksiin, en mihinkään. Enkä myöskään saa äkilliseen tarpeeseen vahtia eli lääkäriin/kauppaan yms. kaikki mukaan. jos on sairastapaus niin sitten isovanhemmat joko tulevat meille tai vien lapset sinne, välimatkaa 90km...

Eli kuulostaa hyvältä toi sun suunnitelma.

Lapsen kannalta ajatellen, sisaruskateutta/mustasukkaisuutta ei välttis niin paljon tule kun ei toi esikoinen välttämättä muista aikaa ennen vauvaa... mutta yksilökohtaista.

 

[vierass]

No eipä se olisi minusta miestäkään kohtaan reilua, että ei ehdi toisen lapsen vauva-aikana olla kotona. Menee kasvun ja kehityksen seuraaminen ihan ohi. Onko mies ollenkaan ajatellut asiaa tältä kannalta? Ja vaikka lapsentekoa lykkäisitte siihen, että talo alkaa olla liki valmis, niin ei se ikäero nyt niin suuri ole.

Minä en nyt ymmärrä, mitä itsekästä siinä on, että lapsilla on isompi ikäero.

 

["Nelli"]

Ei enää riitä, että muut naiset syyllistävät toisiaan, vaan herkimmät syyllistyvät jopa omista ajatuksistaan.

Tehkää rohkeasti valintanne kuten parhaaksi näette!

 

[Pesky Pixie]

Mielestäni kuulostat ennemminkin järkevältä ja realistiselta kuin itsekkäältä.

 

[endie2]

meillä on muksuilla ikäeroa reilu 5vuotta ja mä koen välillä ,että olen enempi kiinni lapsissa kuin ne jotka tekee pari "kertarysäyksellä". siis tarkoitan, että just kun isompi oli jo senikänen ,että helpotti perushoito jms,niin tulikin pienempi joka sit taas vaatii äitiä enempi.

mutta tasan teet niinku itse haluat ja tunnet.itsekkääksi se ei sinua tee !

 

[Madicken04]

Minusta tuo kuulostaa fiksulta. Jos jotain itsekkyyttä on niin se on sellaista tervettä ja rakentavaa mitä jokaisella soisikin olevan.

Itselläni on isommat lapset reilun vuoden ikäerolla, mutta vaikka se oli meille passeli ratkaisu niin en suinkaan ajattele että kaikkien pitäisi näin toimia. Jos tuntuu että isompi ikäero olisi mukavampi ja tarjoaisi rennomman arjen kaikille niin ehdottomasti kannattaa sitten pyrkiä siihen.

 

["aloittaja"]

hmm.. ehkä nämä ajatukset tuppautuu mieleen erityisesti nyt kun muutamilla kavereilla kun on samanikäisiä lapsia kun tuo meidän ni odottavat uutta vauvaa.. En tietenkään tietoisesti ajattele että "nyt meidänkin pitää kun muutkin", mutta pilkahtaa mieleen että olenko liian mukavuuden haluinen ja turhan Minä, Minä, Minä-tyyppi.

Omat hetket on minulle tosi tärkeitä ja esikoisen, vauvan ja rakennuksen keskellä ajatus niistä tuntuu lähes mahdottomalta

 

["aloittaja"]

No eipä se olisi minusta miestäkään kohtaan reilua, että ei ehdi toisen lapsen vauva-aikana olla kotona. Menee kasvun ja kehityksen seuraaminen ihan ohi. Onko mies ollenkaan ajatellut asiaa tältä kannalta? Ja vaikka lapsentekoa lykkäisitte siihen, että talo alkaa olla liki valmis, niin ei se ikäero nyt niin suuri ole.

Minä en nyt ymmärrä, mitä itsekästä siinä on, että lapsilla on isompi ikäero.

Ei mies varsinaisesti juuri nyt halua sitä toista mutta totesi vain etten olisi ainoa ja ensimmäinen joka pärjää samoissa olosuhteissa kahden kanssa

 

[Madicken04]

[QUOTE="aloittaja";23201693]hmm.. ehkä nämä ajatukset tuppautuu mieleen erityisesti nyt kun muutamilla kavereilla kun on samanikäisiä lapsia kun tuo meidän ni odottavat uutta vauvaa.. En tietenkään tietoisesti ajattele että "nyt meidänkin pitää kun muutkin", mutta pilkahtaa mieleen että olenko liian mukavuuden haluinen ja turhan Minä, Minä, Minä-tyyppi.

Omat hetket on minulle tosi tärkeitä ja esikoisen, vauvan ja rakennuksen keskellä ajatus niistä tuntuu lähes mahdottomalta [/QUOTE]

Mukavuudenhaluisuudessa ei ole mitään vikaa. Ja uskoisin että tuo mukavuudenhaluisuus kohdallasi koskee myös muita perheenjäseniä, eli järkeilet että arki olisi seuraavien vuosien ajan mitä rakentaminen siis kestää mukavampaa myös esikoiselle ja miehellesi kun ei ole vielä vauvaa siinä mukana. Kaikille jää paremmin aikaa ja hermot kiristyvät vähemmin. Sitten kun talo on valmis voisikin olla ihan kiva saada se uusi perheenjäsen.

 

[dddd]

Minustakin sinä olet vaan järkevä etkä mikään itsekäs. Jos tässä joku on itsekäs, niin miehesi... Tuskin tarkoituksella, mutta kuitenkin.

 

["minna"]

Et ole. Meillä on tullut lapset pienellä ikäerolla, koska musta se on ollut parempi niin. Mutta ei ole itsekkyyttä, jos et tuohon tilannetta lasta halua. Kyllähän sulla on hyvät perustelut, jos susta tuntuu, että et halua olla kahden pienen kanssa sitä raksa-aikaa yksin. Eiköhän se miehesikin ymmärrä kun vaan asiasta juttelette. Kyllähän siihen vauvan tuloon pitää molempien lähteä täysillä mukaan. Ei oo sunkaan etu, että sitten väsyneenä hoidat niitä, kun et vielä edes sitä olisi halunnut.

 

["vieras"]

Et ole itsekäs! Itsekästä olisi ahnehtia liian paljon kerralla vain siksi että joku muukin niin tekee. Talon valmistuttua molemmilla vanhemmilla on paremmin aikaa ja energiaa vauvalle. Ja tietysti myös esikoiselle.

 

["aloittaja"]

Minustakin sinä olet vaan järkevä etkä mikään itsekäs. Jos tässä joku on itsekäs, niin miehesi... Tuskin tarkoituksella, mutta kuitenkin.

Kuten tuossa jo aikasemminkin sanoin että se oli mieheltä vaan sellanen heitto, eikä edes ihan vakavissaan vauvasta tuolloin puhuttu

Ja tosiasiassa se olen varmaan minä joka "päättää" (/ottaa puheeksi) milloin toiselle on sopiva aika, kun ei sillä ajankohdalla tässä elämäntilanteessa ole kummallekaan niin suurta merkitystä, paitsi nyt tuo rakennusaika..

 

[riippuu]

Pärjääminen on hieman eri juttu kuin se mitä kannattaa tehdä. Haluaisitko itse todellakin vain pärjätä lastesi alkelämän ja toisen lapsen vauva-ajan. Vai haluaisitko kenties nauttia siitä ja muistaa kaikki muistot ja jopa niin että muistoihin joskus liittyy isäkin eikä hän ole aina vain poissa.

Jep kyllä tiedän usean äidin joka on koko vuoden pärjännyt lasten kanssa miehen rakentaessa, mutta ehkä vielä useamman parin tiedän joka on tämän yhtälön vuoksi eronnut rakennusaikant tai heti sen jälkeen.

Meillä oli sama mietintä, yhden kanssa on vielä niin yksinkertaista elämä että itseasiassa siinä kävin niin että rakensin ihan yhtä paljon kuin mieskin ja lapsi keräili muttereita lattioilta ja kasasi laudanpätkiä seinän varsiin, ihana rakennusaika ja nyt odotetaan toista uunituoreessa valmiissa kodissa eikä ikäero siltikään ole kuin vajaa 4v.